Kannattaako sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivän opiskella kirjastonhoitajaksi?

No ei! Siellähän joutuu vetämään ties mitä koululaisten kierroksia, mammojen käsityökerhoja jne.

Puoli suomea kärsii sosiaalisten tilanteiden pelosta. Altistamalla ja opettelemalla totut ja paranet. Hölmöä eristäytyä loppuelämäksi pelon takia.

Kirjastonhoitajahan on se kirjaston pomo ja hehän yleensä ovat mukana kaikenmoisessa kulttuuritoiminnassa. Ihmisten kanssa ollaan tekemisissä. Kirjastossa avustetaan tiedonhaussa ja ollaan yhteydessä lähikirjastoihin kaukolainauksissa ym.

Nykyään toimivat myös järjestyksenpitäjinä.

Ainakin meidän kirjastossa kaikki virkailijat ja kirjastonhoitajat tekevät asiakaspalvelutyötä, vähintään asiakaspalvelutiskissä. Ryhmien vetämistä (yleensä kirjastonkäytön opetusta erilaisille ryhmille) ei ole kaikilla. Mutta jos käy esim. paljon lapsi- ja koululaisryhmiä (päiväkodista lukiolaisiin) vaikea on olla osallistumatta.

Itsenäistä ja hiljaista työskentelyä toki on myös, mutta siihen ihmeelliseen harhaan ollaan kyllä usein törmätty, että kirjastotyötä suositellaan ihmisille, joilla on jo valmiiksi jokin käsivamma tms. vaikka me muut hankimme niitä vasta vuosien työskentelyllä. - Tämä on edelleen nykyisinkin myös hyvin fyysistä hommaa "henkisestä" leimasta huolimatta.

Pyri harjoittelijaksi johonkin kirjastoon, jotta saat todellisemman käsityksen työstä.

Isommissa kirjastoissa ainakaan kirjastonhoitaja ei tosiaankaan ole mikään pomo. Hyllyttämistä joutuu tekemään vähän vähemmän kuin alemmin koulutetut, aineistonhankintaan pääsee vaikuttamaan vähemmän kuin ennen (keskitettyä puuhaa Helmet-alueella kaupungeittain), kaukolainaukset ei täällä käytännössä ole yleisiä. Asiakastiskillä joutuu istumaan niin kuin muutkin eikä siinä ole vain niitä ihania asiakkaita, harvalle annetaan mitään kirjavinkkejä ja siinä on paljon sitä kirjastokorttien tekoa ja digitukea. Kirjavinkkaukset koululaisille ja aikuisten tapahtumat on usein keskitetty tietyille ihmisille. Näin siis pääkaupunkiseudulla, pikkukunnissa eri juttu. Paljon tuttuja alalla niin tiedän. Thank god, en itse päässyt yliopistoon alaa opiskelemaan, kun sitä kivaa itsenäistä kirjojen kanssa puuhastelua on vain pieni osa ja suurimman osan ajasta joutuisi paimentamaan lapsia tai rutiinihommiin ei niin kivojen aikuisten kanssa enkä ole riittävän sosiaalinen kumpaankaan.

Kirjaston työntekijöistä taitaa elää stereostypia hissukoina, jotka taas yhdistetään ujoihin ja sosiaalisen tilanteiden pelkoisiin.

Minusta parempi ammatti olisi vaikka postinjakaja (en tiedä miten helposti siinä työllistyy ja miten hyvää kuntoa se vaatii), koska siinä pääsee mahdollisia sosiaalisia tilanteita nopeasti karkuun. Joillekin tietysti lyhyetkin kohtaamiset voivat olla liikaa, tai se että ihmiset näkevät. Itse jännitän eniten sitä, että joudun ihmisten kanssa "tilanteisiin". En jännitä pelkkää moikkaamista tai ohimennen puhumista, jos siitä pääsee äkkiä luontevasti pois eikä tarvitse antaa itsestään juuri mitään. Kirjastonhoitajana tuskin voi koko ajan vedota siihen, että pitääpä mennä jatkamaan töitä, vaan työhön nimenomaan kuuluu ihmisten kanssa toimiminen ainakin jossain määrin.

"Kirjaston työntekijöistä taitaa elää stereostypia hissukoina, jotka taas yhdistetään ujoihin ja sosiaalisen tilanteiden pelkoisiin." <- Tuon siis kirjoitin sitä tarkoittaen, että olisiko ammattia suositeltu ap:lle vain stereotypian takia eikä järkevästä syystä?

Sosiaalisten tilanteiden pelko on melkeinpä suomalaisten kansallistauti.

Sosiaalisten tilanteiden pelkoisen ei kannata opetella menemään moisen diagnoosin taakse piiloon elämää , vaan hänen tulee hakea hoitoa vaivaansa, sillä tuo vaiva on täysin parannettavissa nykyaikana, kuten myös paha paniikkihäiriökin.

Älä! Alalla on iso työttömyysaste ja työpaikkoja harvoin auki. Opiskele koodariksi, töitä riittää, sosiaalisesti estyneitä ja autisteja oikein revitään töihin. Palkka alkaa jo junnutasolla nelosella. 

Ei todennäköisesti nappivalinta. Alalla työskentelevällä tuttavallani oli myös jo opinnoissaan todella paljon esitelmien pitoa ja ryhmätöitä.

Kaikki eivät viihdy seurasssa. Mikäli empatiakykyä ja lähimmäisen rakkautta omaat sinusta tulisi mitä parhain hoitaja. Yksi tapa olisi kouluttautua lähihoitajaksi ja tehdä työtä vaikkapa hoivayksiköissä.Palkkakin kiva.Yö- ja viikonlopputyöllä pääsee akateemisten kasvatus- ja opetusalan palkoille. Ei työttömyyttä/ voit valita missä työskentelet elämän tilanteesi mukaan. Työympäristö lämmin, ihmisyyttä laajasti ymmärtävä. Itse työ ei sisällä kovaa hoitovastuuta, lääkkeetkin vuorolla/ valvotusti valmiiksi laskettuna . Sosiaalinen kohtaaminen ihanan pienimuotoista ja aina arvostavssa lämminhenkisessä ilmapiirissä. Koulutusta ennen voi / kannattaa hakea tukea ja apua tuhon sun haasteeseen. Koulutukseen voit saada kuntoutustukea tai räätälöidun koulutuksenkin työssäoppien teoria opintojen oheen kädestä pitäen ammattillisen rajoitteesi, haasteesi vuoksi. Hoiva- ja palvelukodeissa asuu kuntoutettavia mielenterveys- ja päihdehaasteista kuntoutuvia sekä tukea arkeen kaipaavia seniori-ilmisiä. Työyhteisöissä ei korostu suorituskeskeinen yltiösosiaalisten vaatimusten määrittämä ilmapiiri vaan lämminhenkinen yksilöllinen ymmärtävä kohtaaminen.

Kaikki eivät viihdy seurasssa. Mikäli empatiakykyä ja lähimmäisen rakkautta omaat sinusta tulisi mitä parhain hoitaja. Yksi tapa olisi kouluttautua lähihoitajaksi ja tehdä työtä vaikkapa hoivayksiköissä.Palkkakin kiva.Yö- ja viikonlopputyöllä pääsee akateemisten kasvatus- ja opetusalan palkoille. Ei työttömyyttä/ voit valita missä työskentelet elämän tilanteesi mukaan. Työympäristö lämmin, ihmisyyttä laajasti ymmärtävä. Itse työ ei sisällä kovaa hoitovastuuta, lääkkeetkin vuorolla/ valvotusti valmiiksi laskettuna . Sosiaalinen kohtaaminen ihanan pienimuotoista ja aina arvostavssa lämminhenkisessä ilmapiirissä. Koulutusta ennen voi / kannattaa hakea tukea ja apua tuhon sun haasteeseen. Koulutukseen voit saada kuntoutustukea tai räätälöidun koulutuksenkin työssäoppien teoria opintojen oheen kädestä pitäen ammattillisen rajoitteesi, haasteesi vuoksi. Hoiva- ja palvelukodeissa asuu kuntoutettavia mielenterveys- ja päihdehaasteista kuntoutuvia sekä tukea arkeen kaipaavia seniori-ilmisiä. Työyhteisöissä ei korostu suorituskeskeinen yltiösosiaalisten vaatimusten määrittämä ilmapiiri vaan lämminhenkinen yksilöllinen ymmärtävä kohtaaminen.

Onko tuo lähihoitaja vitsi? Eikös se aika ihmisläheistä hommaa ole. Pitää jatkuvasti miettiä millainen on oma ulosanti, jotta muille tulisi miellyttävä olo, pitää selvitä epäselvistä tilanteista, esim. jos toinen puhuu epäselvästi. Sosiaalisen tilanteiden pelkoiselle ihan tajuttomasti asioita, joista pitää selvitä. En usko, että siinä auttaa vaikka olisi kuinka empaattinen, koska se pitää myös uskaltaa näyttää ulospäin (lempeä ilme, puhetapa, kehonkieli) omasta pelon aiheuttamasta jäykkyydestä huolimatta. T. 7

En suosittele, jos toivot itsenäisempää työtä, jossa saa olla "taustalla". Kirjastonhoitaja voi joutua jopa esiintymään ja vetämään kirjailijahaastatteluita yleisön edessä. On koululaiskierroksia ja satutuntien pitämistä. Jos kuitenkin haluat kirjastonhoitajaksi, niin sitten vain pitää mennä noihin tilanteisiin. Eihän ujous ole este. Jos toivot itsenäisempää työtä, kannattaa harkita jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo lähihoitaja vitsi? Eikös se aika ihmisläheistä hommaa ole. Pitää jatkuvasti miettiä millainen on oma ulosanti, jotta muille tulisi miellyttävä olo, pitää selvitä epäselvistä tilanteista, esim. jos toinen puhuu epäselvästi. Sosiaalisen tilanteiden pelkoiselle ihan tajuttomasti asioita, joista pitää selvitä. En usko, että siinä auttaa vaikka olisi kuinka empaattinen, koska se pitää myös uskaltaa näyttää ulospäin (lempeä ilme, puhetapa, kehonkieli) omasta pelon aiheuttamasta jäykkyydestä huolimatta. T. 7

Plus siihen päälle ne hankalat asiakkaat tai muut yllättävät tilanteet ihmisten kanssa, joita voi molempia tulla eteen useammin kuin kirjastossa ja jotka ainakin itselleni sosiaalisesti kyvyttömänä on ihan kauhistus pelkkänä ajatuksenakin.