Lue keskustelun säännöt.
Mitä tästä eteenpäin?
31.07.2013 |
Miten tämän nyt aloittaisi olen vajaa 40v mies. Olen naimisissa ja meillä on kaksi lasta.
Olen jo pitkän aikaa ollut sisältä kuollut minulla ei ole oikein minkäänlaisia tunteita enää ei tule itku vaikka on paha mieli ja olo. Puran aika paljon pahaa oloa lapsiinkin en fyysisesti mutta olen liian paljon välittämättä. Vaimosta en ole välittänyt yhtään enää vuoteen. Ei puhuta enää mistään muuta kuin pakollisesta. Läheisyys oksettaa.
Minulla on todettu keväällä jonkinlainen masennus ilmeisesti ja olen kokoajan ahdistunut ja väsynyt. Olen tietoisesti katkaissut ystävyys suhteetkin kokonaan melkein, tunnen niin ettei minulla ole oikeasti yhtään ystävää silloin kun tarvivat apua jossain niin silloin kyllä kelpaan muuten ei yhteyttä pidetä.
Omat tuntemukset ovat sellaiset että haluan erota ja pitää lapsia luonani mahdollisimman paljon. Minulla on paha olla samankaton alla naisen kanssa josta en välitä yhtään. Pelkään että pelotan lapsiani tällä tämän hetkisellä olotilalla olen oikeasti nopeaa suuttuva tätä nykyä ilon tunnetta en enää edes muista että koska sellainen on ollut viimeksi.
Pitäiskö nyt alkaa jo ottamaan härkää sarvista ettei elämä lipsu ohi??? Onko muita samankaltaisissa tiloissa olleita ja selvinneitä??
Kommentit (3)
Juuri näin kuin edellinen neuvoi. Ensin menet masennuksinesi ammattiauttajalle. Minun exäni teki juuri noin kuin sinä suunnittelet, että lähti rakastajattarensa matkaan, no, masennus katosi, mutta nyt katuu eroa katkerasti ja minulla on jo toinen mies, jonka kanssa olen onnellinen ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero on joka tapauksessa masentavaa, vaikka hakisit sitä itse. Se ei sinua tule piristämään, vaan masentamaan entisestään ja sitten joutuisit vielä lisäksi käsittelemään lasten kriisiä erosta ja pitämään heistä yksin huolta silloin kun he ovat luonasi, muuttuvista mielialoistasi huolimatta.
Hae apua siihen masennukseen ja mieti sitten. Ihan turha sairaana pohtia jotain elämän suuria asioita, kun kaikki näyttää vääristyneeltä.
Ap, ensiksi hoidat sen masennuksen ja ahdistuksen ja sitten vasta teet elämääsi liittyviä päätöksiä. Näin neuvoi oma terapeuttini aikoinaan minua.
Mene siis terveyskeskuslääkäriin ja kerro pahasta olostasi, vaikka tuon, minkä kerroit aloituksessasi. Todennäköisesti saat lääkityksen ja lähetteen terapeutille. Ellet saa, pyydä niitä. Käy juttelemassa terapeutille omasta olostasi. Yksi kerta ei riitä. Sinun pitää käydä useita kertoja, joskus puoli vuotta tai vuodenkin.
Minä kävin terapiassa miltei kolme vuotta. Sitten jaksoin tehdä päätöksiä oman elämäni suhteen. Minun avioliitossani oli paljon pielessä, siksi päädyin lopulta eroon.
Mieti siis, kun pyörittelet eroajatuksia, onko avioliitossasi jotakin muutakin pielessä kuin tämä sinun todennäköisesti masennuksesta johtuva tunnevajaus? Pyydä vaimoasi pariterapiaan. Siellä voitte ratkoa parisuhdetta koskevia ongelmia yhdessä. Yksilöterapia ja pariterapia eivät suinkaan sulje toisiaan pois vaan pikemminkin tukevat toisiaan.
Haluan vielä rohkaista sinua etsimään itsellesi apua omaan pahaan oloosi.
Tsemppiä!