Piditkö eron jälkeen miehen nimen?
Kommentit (25)
Minä olen mies, mutta perustelen, miksi melko moni jättää nimensä vaihtamatta. Syitä on yleensä kaksi: laiskuus ja taloudellinen puoli. Nimenvaihdosta nimittäin syntyy melkoinen härdelli, kun joudut uusimaan passit, hammasharjat, kelakortit, ajokortit, kaikki muovikortit, missä on vanha nimi. Köyhälle se saattaa olla taloudellisestikin haastava rasti.
M53
Vierailija kirjoitti:
Minä olen mies, mutta perustelen, miksi melko moni jättää nimensä vaihtamatta. Syitä on yleensä kaksi: laiskuus ja taloudellinen puoli. Nimenvaihdosta nimittäin syntyy melkoinen härdelli, kun joudut uusimaan passit, hammasharjat, kelakortit, ajokortit, kaikki muovikortit, missä on vanha nimi. Köyhälle se saattaa olla taloudellisestikin haastava rasti.
M53
Höhhöhhöö, erossa saadaan puolet ukon rahoista, eikä ole varaa vaihtaa paria korttia. Esim. pankkikortti kustantaa noin kympin.
En koskaan edes ottanut toisen nimeä, pidin omastani.
Ei vastaa kysymykseen, mutta miehen eksä kysyi eron jälkeen voisiko ottaa miehen sukunimen. Eivät olleet koskaan naimisissa. Koomista 🤣
Vierailija kirjoitti:
Pidin. Lapset on saman nimiset. Nimi vaihtuu, jos joskus menen naimisiin vielä.
mikäs logiikka??
En ottaisi puolison nimeä alun perinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen mies, mutta perustelen, miksi melko moni jättää nimensä vaihtamatta. Syitä on yleensä kaksi: laiskuus ja taloudellinen puoli. Nimenvaihdosta nimittäin syntyy melkoinen härdelli, kun joudut uusimaan passit, hammasharjat, kelakortit, ajokortit, kaikki muovikortit, missä on vanha nimi. Köyhälle se saattaa olla taloudellisestikin haastava rasti.
M53
Höhhöhhöö, erossa saadaan puolet ukon rahoista, eikä ole varaa vaihtaa paria korttia. Esim. pankkikortti kustantaa noin kympin.
Strömsössä ja Porvoossa. Jakomäessä ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidin. Lapset on saman nimiset. Nimi vaihtuu, jos joskus menen naimisiin vielä.
mikäs logiikka??
No se logiikka, että kun lapsia on niin ollaan samalla nimellä koko perhe. Jos joku päivä menen naimisiin niin en tosiaankaan siinä vaiheessa pidä exän nimeä.
Pidin. Yli 30 vuodessa ehdin jo tottua siihen. Harmittaa tietysti, että aikanaan otin mieheni nimen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidin. Lapset on saman nimiset. Nimi vaihtuu, jos joskus menen naimisiin vielä.
mikäs logiikka??
No se logiikka, että kun lapsia on niin ollaan samalla nimellä koko perhe. Jos joku päivä menen naimisiin niin en tosiaankaan siinä vaiheessa pidä exän nimeä.
Minulla on ex miehen nimi. Ollaan puhuttu naimisiinmenosta nykyisen kanssa. Silloin nimi vaihtuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidin. Lapset on saman nimiset. Nimi vaihtuu, jos joskus menen naimisiin vielä.
mikäs logiikka??
No se logiikka, että kun lapsia on niin ollaan samalla nimellä koko perhe. Jos joku päivä menen naimisiin niin en tosiaankaan siinä vaiheessa pidä exän nimeä.
Eli vaihtaako lapsetkin uuteen nimeen?
Pidin oman nimeni (eli eksältä otetun). Itse sen itselleni valitsin enkä ole velvollinen vaihtamaan sitä takaisin isäni nimeen.
Pidin. Otin sen siksi, että se oli paljon kauniimpi kuin tyttönimeni, joten totta kai säilytin sen eron jälkeenkin. En ymmärrä miksi olisin luopunut siitä, se on minun nimeni.
Avoliitto paras. Kumpikin on omaa sukuaan ja lapset nimetään sopimuksen mukaan. Säälittävä nainen roikkuu miehen suvussa (jota ei olen ikinä ollutkaan) vielä eronkin jälkeen.
Tiedän yhden naisen, nyt jo 60 v, oli 90-luvulla naimisissa pari vuotta miehen (Mäkelä), kanssa. Nainenkin muutti nimensä Mäkeläksi.
Erosivat. Nainen pysyi Mäkelänä.
Myöhemmin nainen löysi uuden miehen (Virtanen), jonka kanssa meni kihloihin ja sai kaksi lasta. Naisella on vieläkin sukunimenä Mäkelä, ja mikä ihmeellisintä, myös lapset ovat Mäkelöitä!
Siis herra Virtasen lapsilla on avovaimonsa ex-miehen sukunimi.
Ihmettelen, miten tämä on mahdollista ja niin on ihmetellyt moni muukin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidin. Lapset on saman nimiset. Nimi vaihtuu, jos joskus menen naimisiin vielä.
mikäs logiikka??
No se logiikka, että kun lapsia on niin ollaan samalla nimellä koko perhe. Jos joku päivä menen naimisiin niin en tosiaankaan siinä vaiheessa pidä exän nimeä.
Eli vaihtaako lapsetkin uuteen nimeen?
Täh?! No ei tietenkään. Lapset on siinä vaiheessa aikuisia ja omillaan, jos avioliittoa suunnittelen.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän yhden naisen, nyt jo 60 v, oli 90-luvulla naimisissa pari vuotta miehen (Mäkelä), kanssa. Nainenkin muutti nimensä Mäkeläksi.
Erosivat. Nainen pysyi Mäkelänä.Myöhemmin nainen löysi uuden miehen (Virtanen), jonka kanssa meni kihloihin ja sai kaksi lasta. Naisella on vieläkin sukunimenä Mäkelä, ja mikä ihmeellisintä, myös lapset ovat Mäkelöitä!
Siis herra Virtasen lapsilla on avovaimonsa ex-miehen sukunimi.
Ihmettelen, miten tämä on mahdollista ja niin on ihmetellyt moni muukin.
Onko myös riitaisesti eronneilla ukkonsa nimi?
Vaihdoin, 2 syytä: Ruma nimi, omani kaunis, sekä paska ukko en sellaisen nimeä halua kantaa lopun elämääni.
Pidin. Lapset on saman nimiset. Nimi vaihtuu, jos joskus menen naimisiin vielä.