Onko ihan tavallista, että keski-ikäisenä jaksaa tehdä vain yhden isomman asian päivässä?

Kakkis kirjoitti:

Minä 43. Tänään aamulla nopsasti imuroin, kävin tallilla sähköpyörällä (edestakainen matka 25 km) ja nopeasti kaupan kautta kotiin. Sen jälkeen olen jaksanut vain pikalenkitellä koirat. On lämmin päivä, eivätkä ne ole onneksi halunneet varttia pidemmille lenkeille. Ei ole samalla lailla virtaa enää illalla kuten joskus alta kolmekymppisenä. No, sitä se on.

Ihanaa että täällä on rehellisiäkin vastauksia. Ihmettelen, kuka tulee tällaiseen ketjuun kehumaan supervoimiaan. Täytyy olla vähän yksinkertainen ihminen...

Aloitus on loistava. Olen nimittäin viime aikoina miettinyt paljon ihan samaa itsekin. Ennen jaksoin tehdä vaikka mitä päivän aikana: käydä töissä, siivota, urheilla, tehdä ruokaa, lenkittää koirat, touhuta lapsen kanssa, siivota kaapit, katsoa telkkua nukahtamatta jne. Nyt on todellakin päiviä, jolloin yksi iso asia riittää uuvuttamaan täysin. Se voi olla vaikka 8 tunnin työpäivä työmatkoineen, tai ison nurmikon leikkuu ja pihatyöt, tai muutaman ruokalajin valmistus, tai laskujen maksaminen tai muut paperihommat. Ikää 51 v. Olen yrittänyt ratkoa asiaa monella tavalla itsekseni, kun lääkäristä ei apua saanut. Tässä omia ratkaisujani:

-syön lisärautakuureja ja vitamiineja ajoittain, en koko ajan

-yritän syödä terveellisesti: marjoja, vihanneksia, lihaa, kalaa, maustamatonta jogurttia, puuroa, täysjyväviljoja ja ruista. Yrttejä, valkosipulia, inkivääriä ja vaikka mitä milloinkin kehutaan terveyden salaisuudeksi.

-lisähormonit e-pillereistä

-raskaan fyysisen työn päälle kehonhuoltoa, joogaa ja pilatesta, ja kävelylenkkejä - ei raskasta urheilua veren maku suussa enää

-ulkoilen paljon, lisätä voisi vielä. Helteellä olen ulkoillut iltaisin, kun on viileämpää. Tuntuu että nykyään saan auringonpistoksen pelkästä hatuttomuudesta.

-Päikkärit, saa kestää tuntejakin, jos väsyttää tai yöunet jääneet vähiin.

-Ruokalepo. Isovanhempani harrastivat näitä, ja olen iän myötä ryhtynyt itsekin harrastamaan. Voi olla myös ihan istuskelua hetki, ettei heti viipota menemään, ei siis tarvitse välttämättä aina nukkua ruuan päälle.

-Olen vähentänyt roimasti shoppailua. Sain ennen energiaa ja mielihyvää kauppojen kiertelystä ja shoppailusta. Nykyään se tuntuu vaan lähinnä rasittavalta. Korona, oman kehon vanheneminen ja kauppojen huonontunut hinta-laatusuhde ei vaan innosta shoppailuun entisellä tavalla. Ennen tykkäsin myös käydä Helsingissä ihan vaan katsomassa, mitä ihmisillä on päällä. Nyt ylenmääräinen tälläytyminen ja erikoisuuden tavoittelu tuntuvat lähinnä kahjoilta.

-Käytän mukavampia kenkiä. Ei enää korkeita korkoja tai narusandaaleja, vaan lenkkarit tms.

-Vältän alkoholia ja juhlia. Massatapahtumiin en enää mene, koska en viihdy niissä.

-En katso paljoa enää telkkaria. Vain valikoidusti. Ahdisti kun kävin kylässä, ja siellä oli tv koko ajan päällä huutamassa.

-Pukeudun kivasti ja tyylikkäästi, mutta ei enää mitään monimutkaisia virityksiä. Usein silti urheiluvaatteissa, koska ulkoilen paljon joka välissä.

-Vältän matkustelua. Kyläilen vain lähipiirissä.

-Siivoan talon vaikka useampana päivänä, ei enää parissa tunnissa sunnuntai-iltana/yönä. Heitän surutta tavaraa menemään, kun en vaan jaksa sitä. Ennen säästin kaiken.

-Helpot kampaukset. Ei enää tunnin väkerryksiä rautojen ja lakkojen kanssa. Meikkiä myös vain vähän.

-Talon korjaushommat ulkoistan mieluummin kuin teen itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

riippuu mitä tarkoitat keski-iällä. jos 40 v niin ei ole tavallista, jos 65 niin alkaa yleistyä.

Höpö höpö. Olen 65-vuotias, käyn aamulla metsälenkin 6-7 km sauvojen kanssa, teen kaksi ruokaa itselleni joka pvä, petaan tietysti sängyn ja kerran/vko teen viikkosiivouksen ja hoidan muutaman kerran/kk poikani lapsia (1 v 8 kk ja kohta 3 kk) 6-10 tuntia. Kauppa-asiat, kirjasto, kyläily jne. hoidan tietysti, niin ja pihatyöt, minulla on isohko rivaripiha, nurenleikkuu, kasvimaa, terassin kukkien hoito jne.

Käytkö töissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

riippuu mitä tarkoitat keski-iällä. jos 40 v niin ei ole tavallista, jos 65 niin alkaa yleistyä.

Höpö höpö. Olen 65-vuotias, käyn aamulla metsälenkin 6-7 km sauvojen kanssa, teen kaksi ruokaa itselleni joka pvä, petaan tietysti sängyn ja kerran/vko teen viikkosiivouksen ja hoidan muutaman kerran/kk poikani lapsia (1 v 8 kk ja kohta 3 kk) 6-10 tuntia. Kauppa-asiat, kirjasto, kyläily jne. hoidan tietysti, niin ja pihatyöt, minulla on isohko rivaripiha, nurenleikkuu, kasvimaa, terassin kukkien hoito jne.

Käyt myös töissä 8,5 h ( ruokatunti mukaan lukien) ja tunti työmatkoihin?

Hoidat ja valvot lastesi koulunkäyntiä, kannustat koulutöihin, pidät huolta, että he tekevät kotityönsä ( tuossa ajassa olisi jo tehnyt itse), viet lapsia harrastuksiin lähes joka päivä?

Se on ollut ihan oma valinta hankkia lapsia myöhään ja nyt keski-ikäisenä valittaa kuinka näiden lasten koulujuttuihin pitää osallistua. Monet fiksummat keski-ikäiset (40+) ovat lähettäneet lapsena jo maailmalle, joten ei tarvitse kärttyisenä ja väsyneenä - ehkä vaihdevuosioireisena -  vielä jotain perhanan läksyjä, harrastuksia (ei ole pakollisia), yms. vahtia ja käsitellä. Siksi meillä fiksuimmilla riittää energiaa MONEEN asiaan päivän aikana, kun saamme keskittyä itseemme. Eli ei ole iästä varsinaisesti kiinni jaksaminen, vaan siitä miten on elämänsä hoitanut.

Harmi kun sinä et ajatellut tällaisia asioita nuorempana, shit happens.

---muu vastaaja

Meillä tuli lapsenlapset melkein heti perään, kun lapsi itsenäistyi. Se siitä jaksamisesta. Vauvanhoitoa taas.

Alan ymmärtää vähitellen, miksi jotkut naiset eivät koskaan meikkaa, laita hiuksiaan tai pukeudu kivasti ja naisellisesti hameisiin ja mekkoihin. Säästävät voimiaan ja aikaansa.

Itse en kyllä aio luopua näistä 100-vuotiaanakaan.

Riippuu siitä, miten pitkään homma ajallisesti kestää. Tänään heräsin ennen seitsemää niin ehdin käydä kaupassa, tehdä muutamaan otteeseen ruokaa ja muu päivä meni rakentaessa terassia. Eilen tein aamulla 6km:n lenkin, ruokia ja rakensin sitä samaista terassia loppupäivän. Liikkeellä olen n. Klo 9-17 tai 18. Yksi iso asia, mutta vie paljon aikaa...

Minä en ole koskaan jaksanut kuin sen pakollisen työ/opiskelupäivän ja arkiaskareet. Sen vuoksi en ole koskaan haalinut kodin ulkopuolisia harrastuksia. Iltaisin luen, katselen televisiota ja lenkkeilen metsässä koiran kanssa. Se riittää paremmin kuin hyvin. Jos on jotain extrajuttuja, teen ne viikonloppuisin. Samalla tavalla olen elänyt parikymppisestä asti. 

En tiedä, miksi energiatasoni ovat aina olleet poikkeuksellisen alhaiset. En ole koskaan tupakoinut tai ollut ylipainoinen saati sitten käyttänyt alkoholia tai muita päihteitä. Minä vain olen tällainen kotihiiri ja laiskamato. Ja ei, vika ei ole kilpirauhasessa. 

Mun isä rupesi valittamaan 70+ iässä, että mikä on kun ei enää jaksa entiseen malliin. 

Vierailija kirjoitti:

No minä en jaksa. Eikä se välttämättä ole ikään sidottu asia, olen aina ollut sellainen että väsyn kaikesta. Töissä pystyn käymään, mutta muualle lähteminen on aina yhtä pakkopullaa. Siksi ei ole mitään harrastuksiakaan, en vain jaksa. Eikä ole kyse mistään masennuksesta tms vaan sanoisin ennemminkin luonteenpiirteeksi.

Juuri näin, olen ihan samanlainen.

Isäni on 77v. Valittaa kun ei millään jaksa niin kuin ennen. Ennen painoi 16 h ryskätöitä mökillä. Nyt jaksaa kuulema enää 12 h ja sekös harmittaa...

No joo, se on hieman erikoislaatuinen ukkeli.

Itse olen 50v. Kyllä sitä jaksaa useammankin ”ison asian” päivässä. Mutta kun ei vaan huvita. Varsinkaan jos ne vaatii kotoa poistumista. Harrastus ja kaupassa käynti samana päivänä. Mielummin ei. Varsinkin kaikki aikataulutettu (pl. työt tietysti) v*tuttaa aivan järjettömästi. Max yksi sellainen per päivä. Eikä missään tapauksessa peräkkäsinä päivinä.

Iltariennot, esim. töihin liittyen. Mielummin ei. Korkeintaan pari kertaa vuodessa. Omiin nimiin, siis itse maksaen? Ei sitten millään. Minä,en edes ole mikään iltauninen, vaan valvon mielelläni. Mutta KOTONA. Tai no mökillä kans.

Luulin, että tämä on burn out -oire, mutta liittyiskö sittenkin ikäänn? En jaksa tehäd juuri mitään, vaan just yhden asian piävässä.

En jaksa jos juon alkoholia. 1-2 tölkkiä ja väsähdän täysin.

N40

Mä olen ollut koko ikäni helposti väsyvää sorttia. En parikymppisenäkään voinut kuvitella, että töiden jälkeen lähtisin jonnekin harrastuspiiriin. Liikunta on pakkopullaa. Verenpaineeni on aina ollut hyvin matala, ja olen ollut perusterve mutta tunnen aina itseni todella laiskaksi verrattuna moneen muuhun sähköjänikseen. Kai ihmisten perusenergia vaihtelee? Jaksan kyllä valvoa öisin kirjan tai muun puuhan äärellä, missä ei tarvita fyysistä ponnistelua.

Minä jaksan nyt kuusikymppisenä oikeastaan paremmin kuin koskaan sepelvaltimotaudista, nivelpsoriasiksesta ja vakavasta masennuksesta huolimatta. Menneisyyteni on sen verran rankka, vuosikymmenien ketjussa tupakointi ja lähes päivittäinen kännääminen vei kaiken tarmon niin perusteellisesti, ettei siinä enää juuri muuta jaksanutkaan. Nyt muutaman vuoden raittiuden jälkeen koko elämä on jotenkin loksahtanut kohdilleen ja tuntuu siltä, että masennuskin alkaa hellittää otettaan. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja harrastuksenani teen vanhan ammattini hommia omissa nimissäni, ja välillä päivälle tulee pituutta paljonkin, mutta ainakin toistaiseksi olen jaksanut. Ihmettelen sitä itsekin ja minusta tuntuu nyt, että jos liika työnteko vie minulta hengen, niin sitten ainakin kuolen onnellisena.