Onko muinaissuomalaisesta uskonnosta ja mytologiasta olemassa muuta tietoa kuin Kalevala

Kansanusko on kytkeytynyt monillakin tavoilla tapakulttuuriimme ja puheeseemme, joskin se on sekoittunut ja tahallisesti sekoitettukin kristinuskoon. Esimerkiksi suomalaiset juhannusperinteet eivät juurikaan ammenna kristillisestä perinteestä, vaikka Ukon juhla on saanut uuden kristinuskoon viittaavan nimen.

Vierailija kirjoitti:

Jonkun tutkimuksen mukaan Kalevala olisikin läntistä perua. Runot kulkeutuivat sitten aikojen saatossa lännestä itään ja olivat vielä säilyneet Vienassa, kun Lönnrot ym. alkoivat kerätä niitä. Ja jotta runoista olisi saatu yhtenäinen kokonaisuus, kirjoitti Lönnrot itse juonen kannalta puuttuvia runoja.

Ei ole. Nimenomaan siitä on löydetty yhä enemmän itäistä vaikutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muinaisuskoa voidaan tutkia usealla tavalla.

Ensinnäkin noista ym. mainituista kirjallisista lähteistä.

Toiseksi voidaan tutkia aineellista kulttuuria eli kansatiede sekä arkeologinen tutkimus tuovat lisää tietoa.

Kolmanneksi tehdään vertailevaa tutkimusta eli seurataan vaikka sukukansojemme uskomuksia ja tapoja (kirjalliset lähteet, arkeologia, kansatiede).

Kalevalasta on myös mainittava, että suuri osa runoista kerättiin vienankarjalaisilta eli olivat eri kansaa kuin suomalaiset, puhuivat eri kieltä eli karjalan kieltä ja olivat suurelta osin Lönnrotin aikaan vanhauskoisia ortodokseja. Toki heidän tavoissaan on paljon vanhoja kerroksia, joissa on heijastuksia muinaisemmasta uskonnollisuudesta. Katolisuus ja ortodoksiuus ovat yleensä protestanttisuutta helpommin antaneet vanhojen tapojen säilyä ja muuntua kristinuskoon.

Kyse on kulttuurisesta appropriaatiosta. Runonkeräilijät riistivät kansainrunoilijoita surutta ja "maksoivat" palkan runoista onnettomalla oluttuopillisella. Ei edes kunnon korvausta. Väittivät sitten näitä karjalaisilta varastettuja runoja suomalaisiksi vaikka kyse on ihan eri kansasta. Ei siis mikään ihme että runonlaulajien jälkeläiset ovat niin pettyneitä ja pyytävät asiallisesti saada Kalevalan ja heiltä viedyt runot takaisin Karjalaan.

Tuo lienee sinun keksintöäsi. Olen itse ko. sukujen jälkeläinen. Koen siis aika huvittavana sen että suomalaiset perustavat kansallisen identiteettinsä vienalaiseen perinteeseen. Lönnrot tavallaan teki vienalaisuudesta maailmankuulua.

Toisaalta on kiva katsella esimerkiksi Gallen-Kallelan Kalevala-aiheisia töitä, koska minullehan ne ovat isoisäni suvun perinnettä.

Toisaalta näitä runoja ei tarvitse "palauttaa" Vienaan, koska ne ovat edelleen siellä elävää perinnettä tänäänkin.

Kyllä se on edelleen väärin että runot on varastettu ja maksettu pelkällä tuopillisella olutta ilman kunnon korvausta. Tuo pyyntö runojen ja Kalevalan palauttamisesta takaisin Karjalaan on tullut Karjalan tasavallalta eikä siis ole minun keksintöni.

Mitä siellä Karjalassa puhutaan?

Venäjää

Kaikki karjalaiset asuu nyt Suomessa ja nykyiset voi syödä vaikka strokanoffia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muinaisuskoa voidaan tutkia usealla tavalla.

Ensinnäkin noista ym. mainituista kirjallisista lähteistä.

Toiseksi voidaan tutkia aineellista kulttuuria eli kansatiede sekä arkeologinen tutkimus tuovat lisää tietoa.

Kolmanneksi tehdään vertailevaa tutkimusta eli seurataan vaikka sukukansojemme uskomuksia ja tapoja (kirjalliset lähteet, arkeologia, kansatiede).

Kalevalasta on myös mainittava, että suuri osa runoista kerättiin vienankarjalaisilta eli olivat eri kansaa kuin suomalaiset, puhuivat eri kieltä eli karjalan kieltä ja olivat suurelta osin Lönnrotin aikaan vanhauskoisia ortodokseja. Toki heidän tavoissaan on paljon vanhoja kerroksia, joissa on heijastuksia muinaisemmasta uskonnollisuudesta. Katolisuus ja ortodoksiuus ovat yleensä protestanttisuutta helpommin antaneet vanhojen tapojen säilyä ja muuntua kristinuskoon.

Kyse on kulttuurisesta appropriaatiosta. Runonkeräilijät riistivät kansainrunoilijoita surutta ja "maksoivat" palkan runoista onnettomalla oluttuopillisella. Ei edes kunnon korvausta. Väittivät sitten näitä karjalaisilta varastettuja runoja suomalaisiksi vaikka kyse on ihan eri kansasta. Ei siis mikään ihme että runonlaulajien jälkeläiset ovat niin pettyneitä ja pyytävät asiallisesti saada Kalevalan ja heiltä viedyt runot takaisin Karjalaan.

Tuo lienee sinun keksintöäsi. Olen itse ko. sukujen jälkeläinen. Koen siis aika huvittavana sen että suomalaiset perustavat kansallisen identiteettinsä vienalaiseen perinteeseen. Lönnrot tavallaan teki vienalaisuudesta maailmankuulua.

Toisaalta on kiva katsella esimerkiksi Gallen-Kallelan Kalevala-aiheisia töitä, koska minullehan ne ovat isoisäni suvun perinnettä.

Toisaalta näitä runoja ei tarvitse "palauttaa" Vienaan, koska ne ovat edelleen siellä elävää perinnettä tänäänkin.

Kyllä se on edelleen väärin että runot on varastettu ja maksettu pelkällä tuopillisella olutta ilman kunnon korvausta. Tuo pyyntö runojen ja Kalevalan palauttamisesta takaisin Karjalaan on tullut Karjalan tasavallalta eikä siis ole minun keksintöni.

https://yle.fi/uutiset/3-10786073

Etsin tietoa aiheesta ja mä en jotenkin kestä tuota. Kondie on selkeästi löytänyt tavan tehdä itsestään uniikin lumihiutaleen. Henkilön isoisä oli Karjalasta, mutta isoisä muutti evakkoon. Nyt pojanpoika on muuttanut nimensä, opetellut karjalaa ja vaahtoaa karjalalaisten oikeuksista. Tulee vähän mieleen amerikkalaiset, jotka kertovat olevansa amerikanitalialaisia, vaikka kukaan ei enää puhu italiaa eikä kukaan muu ole nähnyt Italiaa kuin isoukki, joka sieltä alunperin lähti.

Toisaalta myös ihailen Kondieta, koska olen itsekin karjalaista sukua sekä isän että äidin puolelta. Olisi kiva, että itsekin voisi tuntea noin vahvasti kuuluvansa johonkin yhteisöön.

Täytyy myöntää, että mä vähän huvituin. Tuon tyypin identiteetti on täysin keinotekoinen ja feikki, koska hän ei ole sitä omaksunut elinympäristössään ja kasvatuksessaan, vaan opetellut ja luonut itse. Minunkin mummoni oli karjalainen ja elin hänen kanssaan koko lapsuuteni, mutta en voi sanoa itse olevani karjalainen tai omaavani karjalaista identiteettiä, koska mummoni ei lapsuuden traumojen vuoksi halunnut puhua mitään "entisistä ajoista" ja ortodoksista uskontoa lukuunottamatta oli täysin sopeutunut tämän maakunnan kulttuuriin.

Emme voi kysyä edesmenneiltä karjalaisilta, haittaako heitä, että heidän lapsenlapsensa ja lapsenlapsenlapsensa päättävät omaksua lähes unohdetun kulttuurin suvaitsevaisempina aikoina. Omaa evakkosukuani ryssiteltiin, ja oman elinkeinon vuoksi oli pakko jättää ortodoksisuus ja karjalainen sukunimi - eli "sopeutua". Selvästi monilla vanhemmilla sukulaisilla on asiasta surua mukanaan, ja ovat kovasti tyytyväisiä nuoremman polven osoittaessa kiinnostusta sukuhistoriaan ja sitä kautta toiseen kulttuuriin.

Näkisin, että tämä Tuomo Kondie toimii oikealla asialla nostaessaan näitä asioita esille.

Meidän suvussa kävi samoin. Sotien aikana suku joutui suomentamaan nimensä ja vaihtamaan uskontoa. Se ei kuitenkaan kestänyt kauan, koska ensimmäinen luterilaiseksi kastettu perheenjäsen kääntyi keski-ikäisenä takaisin ortodoksiksi. Suku on myös palannut Karjalaan konkreettisesti eli matkoja sinne on tehty useampi. Itse olen käynyt siellä kolme kertaa. Myös yhteyden Venäjän puolelle jääneisiin suvun jäseniin on solmittu uudestaan heti perestroikan alettua. Sukukokouskia pidämme säännöllisesti.

Kansanuskoa on kyllä tutkittu aika paljonkin ja akateemistakin kirjallisuutta löytyy, ei vain uuspakanuuteen hurahtaneiden tekstejä. Esimerkiksi kansanparannukseen liittyvät asiat eivät ole hirveän kaukaisia, isoisoäitini ja muitakin hänen suvustaan on ollut kansanparantajia

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/02/09/suomalaisessa-kansanuskossa-vi…

Onko muinaissuomalaisesta uskonnosta ja mytologiasta olemassa muuta tietoa kuin Kalevala, onko joitain muita tapoja aloittaa historiasta kysymistä kuin tämä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

9, no huh huh, kyllä ihan kotimaassa ollaan hiukan paremmin perillä meidän omista mytologioista ja muinaisista uskonnoista, harmi vaan kun monet niistä eivät ole kansissa ja kirjoissa vaan perimätietoa joka kuolee pois ja on jo kuollut pois muistista.

Sitä ihmettelen miksi sellaista hölynpölyä ja taikauskoa pitäisi tutkia ja haaskata siihen vielä turhaan resursseja, eihän se edes hyödytä tutkimuksia rahoittavien yritysten tuottavuutta ja valtion talouskasvua?

Mietipä miten paljon laitetaan rahaa vaikka Jeesuksen tutkimiseen sun muuhun hölynpölyyn

Ei siihen tarvitsisi laittaa senttiäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jonkun tutkimuksen mukaan Kalevala olisikin läntistä perua. Runot kulkeutuivat sitten aikojen saatossa lännestä itään ja olivat vielä säilyneet Vienassa, kun Lönnrot ym. alkoivat kerätä niitä. Ja jotta runoista olisi saatu yhtenäinen kokonaisuus, kirjoitti Lönnrot itse juonen kannalta puuttuvia runoja.

Ei ole. Nimenomaan siitä on löydetty yhä enemmän itäistä vaikutusta.

Itäisellä tarkoitit varmaan Egyptiä. Lemminkäinen ja Lemminkäinen äiti on suora kopio egyptiläisestä Osiris/Horus myytistä. Jopa mehiläinen joka tuottaa elvyttämiseen tarvittavan hunajan on kummassakin myytissä mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muinaisuskoa voidaan tutkia usealla tavalla.

Ensinnäkin noista ym. mainituista kirjallisista lähteistä.

Toiseksi voidaan tutkia aineellista kulttuuria eli kansatiede sekä arkeologinen tutkimus tuovat lisää tietoa.

Kolmanneksi tehdään vertailevaa tutkimusta eli seurataan vaikka sukukansojemme uskomuksia ja tapoja (kirjalliset lähteet, arkeologia, kansatiede).

Kalevalasta on myös mainittava, että suuri osa runoista kerättiin vienankarjalaisilta eli olivat eri kansaa kuin suomalaiset, puhuivat eri kieltä eli karjalan kieltä ja olivat suurelta osin Lönnrotin aikaan vanhauskoisia ortodokseja. Toki heidän tavoissaan on paljon vanhoja kerroksia, joissa on heijastuksia muinaisemmasta uskonnollisuudesta. Katolisuus ja ortodoksiuus ovat yleensä protestanttisuutta helpommin antaneet vanhojen tapojen säilyä ja muuntua kristinuskoon.

Kyse on kulttuurisesta appropriaatiosta. Runonkeräilijät riistivät kansainrunoilijoita surutta ja "maksoivat" palkan runoista onnettomalla oluttuopillisella. Ei edes kunnon korvausta. Väittivät sitten näitä karjalaisilta varastettuja runoja suomalaisiksi vaikka kyse on ihan eri kansasta. Ei siis mikään ihme että runonlaulajien jälkeläiset ovat niin pettyneitä ja pyytävät asiallisesti saada Kalevalan ja heiltä viedyt runot takaisin Karjalaan.

Tuo lienee sinun keksintöäsi. Olen itse ko. sukujen jälkeläinen. Koen siis aika huvittavana sen että suomalaiset perustavat kansallisen identiteettinsä vienalaiseen perinteeseen. Lönnrot tavallaan teki vienalaisuudesta maailmankuulua.

Toisaalta on kiva katsella esimerkiksi Gallen-Kallelan Kalevala-aiheisia töitä, koska minullehan ne ovat isoisäni suvun perinnettä.

Toisaalta näitä runoja ei tarvitse "palauttaa" Vienaan, koska ne ovat edelleen siellä elävää perinnettä tänäänkin.

Kyllä se on edelleen väärin että runot on varastettu ja maksettu pelkällä tuopillisella olutta ilman kunnon korvausta. Tuo pyyntö runojen ja Kalevalan palauttamisesta takaisin Karjalaan on tullut Karjalan tasavallalta eikä siis ole minun keksintöni.

Mitä siellä Karjalassa puhutaan?

Venäjää

Kaikki karjalaiset asuu nyt Suomessa ja nykyiset voi syödä vaikka strokanoffia

Kyllä osa karjalaisista puhuu vielä karjalan kieltä ja asuvat rajan takana. Etenkin Vienassa. Huolimatta neukkujen ja venäläisten poliitikasta.

Stroganoff on meidänkin karjalaisperheessä ollut aikonaan suosittu ruoka. Aina sunnuntaisin tehtiin.

Savossa 1990- luvulla mummo opetti minulle esimerkiksi suojeluspuista, haltioista, tontuista ja heille uhraamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jonkun tutkimuksen mukaan Kalevala olisikin läntistä perua. Runot kulkeutuivat sitten aikojen saatossa lännestä itään ja olivat vielä säilyneet Vienassa, kun Lönnrot ym. alkoivat kerätä niitä. Ja jotta runoista olisi saatu yhtenäinen kokonaisuus, kirjoitti Lönnrot itse juonen kannalta puuttuvia runoja.

Ei ole. Nimenomaan siitä on löydetty yhä enemmän itäistä vaikutusta.

Itäisellä tarkoitit varmaan Egyptiä. Lemminkäinen ja Lemminkäinen äiti on suora kopio egyptiläisestä Osiris/Horus myytistä. Jopa mehiläinen joka tuottaa elvyttämiseen tarvittavan hunajan on kummassakin myytissä mukana.

Esimerkiksi. Mutta myös intialaiseen, bysanttilaiseen, yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muinaisuskoa voidaan tutkia usealla tavalla.

Ensinnäkin noista ym. mainituista kirjallisista lähteistä.

Toiseksi voidaan tutkia aineellista kulttuuria eli kansatiede sekä arkeologinen tutkimus tuovat lisää tietoa.

Kolmanneksi tehdään vertailevaa tutkimusta eli seurataan vaikka sukukansojemme uskomuksia ja tapoja (kirjalliset lähteet, arkeologia, kansatiede).

Kalevalasta on myös mainittava, että suuri osa runoista kerättiin vienankarjalaisilta eli olivat eri kansaa kuin suomalaiset, puhuivat eri kieltä eli karjalan kieltä ja olivat suurelta osin Lönnrotin aikaan vanhauskoisia ortodokseja. Toki heidän tavoissaan on paljon vanhoja kerroksia, joissa on heijastuksia muinaisemmasta uskonnollisuudesta. Katolisuus ja ortodoksiuus ovat yleensä protestanttisuutta helpommin antaneet vanhojen tapojen säilyä ja muuntua kristinuskoon.

Kyse on kulttuurisesta appropriaatiosta. Runonkeräilijät riistivät kansainrunoilijoita surutta ja "maksoivat" palkan runoista onnettomalla oluttuopillisella. Ei edes kunnon korvausta. Väittivät sitten näitä karjalaisilta varastettuja runoja suomalaisiksi vaikka kyse on ihan eri kansasta. Ei siis mikään ihme että runonlaulajien jälkeläiset ovat niin pettyneitä ja pyytävät asiallisesti saada Kalevalan ja heiltä viedyt runot takaisin Karjalaan.

Tuo lienee sinun keksintöäsi. Olen itse ko. sukujen jälkeläinen. Koen siis aika huvittavana sen että suomalaiset perustavat kansallisen identiteettinsä vienalaiseen perinteeseen. Lönnrot tavallaan teki vienalaisuudesta maailmankuulua.

Toisaalta on kiva katsella esimerkiksi Gallen-Kallelan Kalevala-aiheisia töitä, koska minullehan ne ovat isoisäni suvun perinnettä.

Toisaalta näitä runoja ei tarvitse "palauttaa" Vienaan, koska ne ovat edelleen siellä elävää perinnettä tänäänkin.

Kyllä se on edelleen väärin että runot on varastettu ja maksettu pelkällä tuopillisella olutta ilman kunnon korvausta. Tuo pyyntö runojen ja Kalevalan palauttamisesta takaisin Karjalaan on tullut Karjalan tasavallalta eikä siis ole minun keksintöni.

https://yle.fi/uutiset/3-10786073

Etsin tietoa aiheesta ja mä en jotenkin kestä tuota. Kondie on selkeästi löytänyt tavan tehdä itsestään uniikin lumihiutaleen. Henkilön isoisä oli Karjalasta, mutta isoisä muutti evakkoon. Nyt pojanpoika on muuttanut nimensä, opetellut karjalaa ja vaahtoaa karjalalaisten oikeuksista. Tulee vähän mieleen amerikkalaiset, jotka kertovat olevansa amerikanitalialaisia, vaikka kukaan ei enää puhu italiaa eikä kukaan muu ole nähnyt Italiaa kuin isoukki, joka sieltä alunperin lähti.

Toisaalta myös ihailen Kondieta, koska olen itsekin karjalaista sukua sekä isän että äidin puolelta. Olisi kiva, että itsekin voisi tuntea noin vahvasti kuuluvansa johonkin yhteisöön.

Täytyy myöntää, että mä vähän huvituin. Tuon tyypin identiteetti on täysin keinotekoinen ja feikki, koska hän ei ole sitä omaksunut elinympäristössään ja kasvatuksessaan, vaan opetellut ja luonut itse. Minunkin mummoni oli karjalainen ja elin hänen kanssaan koko lapsuuteni, mutta en voi sanoa itse olevani karjalainen tai omaavani karjalaista identiteettiä, koska mummoni ei lapsuuden traumojen vuoksi halunnut puhua mitään "entisistä ajoista" ja ortodoksista uskontoa lukuunottamatta oli täysin sopeutunut tämän maakunnan kulttuuriin.

Emme voi kysyä edesmenneiltä karjalaisilta, haittaako heitä, että heidän lapsenlapsensa ja lapsenlapsenlapsensa päättävät omaksua lähes unohdetun kulttuurin suvaitsevaisempina aikoina. Omaa evakkosukuani ryssiteltiin, ja oman elinkeinon vuoksi oli pakko jättää ortodoksisuus ja karjalainen sukunimi - eli "sopeutua". Selvästi monilla vanhemmilla sukulaisilla on asiasta surua mukanaan, ja ovat kovasti tyytyväisiä nuoremman polven osoittaessa kiinnostusta sukuhistoriaan ja sitä kautta toiseen kulttuuriin.

Näkisin, että tämä Tuomo Kondie toimii oikealla asialla nostaessaan näitä asioita esille.

Miksi Kondie ei sitten ottanut isoisänsä ja sukunsa nimeä, vaan halusi keksiä itse oman erikoisemman? Sori vaan, mut jotenkin vaan läpi paistaa oikein kunnon Special Snowflake.

-ei ap

Salakirjat.net

Taivaannaula

Sukutarinat

Lorut

Sadut

Arvoitukset

Sanonnat

Taiat

Luonnonlääkintä

Saunaperinne

Uno Harvan Suomalaisten muinaisusko on melko kattava teos.

Mielipiteitä on monenlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Törkeää tuo miten Lönrut ja muut kerääjät törkeästi riisto-ryösti Vienan Karjalaa. Karjalassa ja Suomessa elää ihan eri kansa jolla on oma kielensä, omat perinteensä, omat uskomuksensa ja omat kulttuurinsa. Eikä suomalaisilla ja karjalaisilla ole mitään tekemistä keskenään.

Lönnrot ja muut toimivat kuten kolonialistit muuallakin alkuperäiskansojen parissa. Suomalaiset eivät halua tätä vaan tunnustaa.

Kuitenkin siinä olet väärässä että suomalaisilla ja karjalaisilla ei olisi ollut mitään tekemistä keskenään.

Karjalaisilla oli (jos vienalaisista puhutaan) kauppayhteydet Suomeen ja monet vienalaiset kulkivat ympäri Suomea laukkukaupassa. Sittemmin näistä suvuista monet muuttivat Suomen puolelle (koska venäläiset sortivat heitä Itä-Karjalassa). Karjalaiset perustivat ensimmäiset kiinteät kaupat monille Itä-Suomen alueille, joissa kauppoja oli ollut todella vähän tai ei ollenkaan.

Lisäksi pitää muistaa, että Suomi sekaantui Vienan asioihin sekä sisällissodan että jatkosodan aikoihin. Suomi itse asiassa valloitti jatkosodassa Vienan Karjalan ja siellä ruvettiin pakottamaan vienalaislapsia opettelemaan suomea kouluissaan.

1970-luvulla suomalaiset yritykset tulivat Neuvostoliiton kavereina rakentamaan venäläisille kaupunkeja Karjalaan esim. Vienaan rakennettiin Kostamus .

Erilaista toimintaa hyvässä ja pahassa on siis ollut jo satojen vuosien ajan.

https://areena.yle.fi/1-4435254

Kiitos tiedosta!

kaikihan vaikuttaa kaikkeen. Mutta kun meilä ei ole ollut sitä itäisenmaan merenrantaa, ei ole nähty samalla tavalla, kuin siellä missä se on? Joella ja järvellä se vaikutus on paljon pienempi, mutta miten noista olis ennenmuinoin voinut vertailua tehdä? Muistatkos siellä ne kivikatiskat, joista on kerätty linnunmunia ja niitä kaloja, joita vuorovesi on tuonut tullessaan? Varmaan joku villisikakin on löytänyt niitä sieltä ja asettunut jollekin luodolle odottelemaan seuraavaa ateriaa?

Vierailija kirjoitti:

Salakirjat.net

Taivaannaula

Sukutarinat

Lorut

Sadut

Arvoitukset

Sanonnat

Taiat

Luonnonlääkintä

Saunaperinne

Esoteria kylläkin on täynnä kotikutoisia tietäjiä ja satusetiä.

Kalevalassahan ei paljonkaan suomalaista muinaisuskoaa ole.

Sankaritaruja kylläkin.

Agricolakin kai paremmin dokumentoi muinaisuskoa?

Voi kun tuli ikävä vanhoihin opintoihin...

T. Folkloristi joka tekee ihan muuta elääkseen....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jonkun tutkimuksen mukaan Kalevala olisikin läntistä perua. Runot kulkeutuivat sitten aikojen saatossa lännestä itään ja olivat vielä säilyneet Vienassa, kun Lönnrot ym. alkoivat kerätä niitä. Ja jotta runoista olisi saatu yhtenäinen kokonaisuus, kirjoitti Lönnrot itse juonen kannalta puuttuvia runoja.

Karelialistien törkeä väite. Tuokin on siis yksi karjalaisia sorsivan suomalais kolonialismin muoto. Noita runoja ei nimittäin ole koskaanhan ollut muualla kuin Vienan Karjalassa mistä runonkerääjät kävivät ne varastamassa.

Jos Kalevala on karjalaista alkuperää, miksi siinä kerrotaan hämäläisten jumalista eikä karjalaisten?

Vesihiisi - painu hiiteen siitä jne. Jos alatte miettimään sanontoja niin sieltä löytyy vinkkejä.