Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ryhmäliikunnan aloittamisen kynnyksestä.
30.07.2013 |
Olen tosi rapakuntoinen, työmatkapyöräilyä ja koiran kanssa lenkkeilyä, silloin tällöin vesijuoksua tai kilometrin verran uimista, mutta ei mitään muuta vuosiin. Pilateksessa kävin ehkä neljä vuotta sitten vuoden verran kaksi kertaa viikossa, joten sen perusteet kutakuinkin tiedän. Pumpeissa ja spinningeissä, ym. muissa vastaavissa kävin ihan aktiivisesti toista kymmentä vuotta sitten, oli ihan kivaa, mutta ei mun kehon hallintani niin sujuvaa ja hyvää ole, että häpeissäni loikin aina takarivissä.
Nyt olen totaalisesti havahtunut siihen, että keho ei tästä enää nuorru eikä etenkään tällä nykyisellä liikuntamäärällä terveenä ja toimintakykyisenä pysy. Ylipainoa mulla ei ole lainkaan, olen sellainen laihaläski ja lihakseton. Nyt haluan tehdä voitavani oman hyvinvointini eteen.
Tässä lähellä on uimahalli, jossa on iso hyvä kuntosali ja tosi paljon eri jumppia, nettivaraussysteemiä tutkimalla vaikuttaisi olevan myös tosi suosittuja ja aktiivikäytössä. Ei siisi mikään ketjuElixia tai vastaava, vaan noin periaatteessa kai sellainen matalan kynnyksen paikka.
Haluaisin ihan tosi paljon aloittaa säännöllisen liikunnan edes vaikka kaksi kertaa viikossa. Kun kalenteriin merkkaisi aina ne tiistait ja torstait, niin uskon, että niistä olisi helppo pitää kiinni. Mutta kovin korkea tuntuu olevan mun kynnys mennä sinne. Jotenkin tuntuu, että näytän niin tyhmältä ja kokemattomalta, että kaikki vaan pyörittelisi päätään ja naureskelisi partaansa. Olen aika ujo, hiljainen, en kovin sosiaalinen, mieluiten itsekseni oleva, aika epävarma itsestäni ja siitä, mitä muut musta ajattelevat. En minä kehtaa kysyä apua, kauhistuttaa ajatuskin, että varaisin ajan jollekin, joka näyttäisi, miten mikäkin punttiskone toimii... Ihmiset tuijottaisivat ja minä punaisena ja huonokuntoisena yrittäisin äheltää jossain laitteessa, josta en mitään tiedä eikä mulla ole lihaksia tehdä liikkeitä oikein. Eikä mulla myöskään ole sellaista kaveria, jonka kanssa voisin ensimmäiset kerrat mennä yhdessä. Plääh, korvien välissä siis pahasti vikaa...
En tiedä yhtään mikä niistä viidestätoista erilaisesta tunnista olisi tällaiselle huonokuntoiselle ja kokemattomalle hyvä. En yhtään tiedä millaiset varustukset tulisi olla, lenkkarit ja jotkut jumppahousut kai, pieni pyyhe ja vesipullo? Kirjoitatteko te tänne av:lle seuraavana päivänä kuinka teitä ärsyttää kun elokuussa ja tammikuussa kaltaiseni tunkevat tukkimaan teidän salit ja kuinka hölmösti he siellä käyttäytyvät? Onko ne salit sellaisia, että jokainen keskittyy vaan omaan suoritukseen eikä muiden hommat kiinnosta, vai päinvastoin? Onko tällaiset kömpelötkin ihan tervetulleita mukaan? Miten ihmeessä uskaltaisin lähteä kokeilemaan?
Vinkkejä, ajatuksia, omia kokemuksia?
Kommentit (11)
Hei, kaikki ovat joskus aloittaneet! Minä käyn n 5x vko ryhmäliikuntatunneilla ja keskityn ihan täysin omaan treeniini, en muita vilkuile. Ennen tuntia katson onko tuttuja paikalla, that's it. Kokeilen aina myös uutuusjumpat ja ihan sama tollo olo siellä on silloin meikäläiselläkin! Ehkä yksi pieni pyytö, jos menet ekaa kertaa tunnille, missä tarvitaan jotain välineitä tai kaipaat ohjaajan opastusta, mene ajoissa. Se harmittaa kun tullaan kokeilemaan ekaa kertaa jotain ja astutaan saliin minuuttia ennen tunnin alkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä itse olen aktiivikävijä omassa kuntokeskuksessani, käyn kuutena päivänä ryhmäliikuntaa ja salitreeniä vaihdellen ja voin kertoa sinulle ettemme me aktiiviset kävijät ainakaan ihmettele ja tuijottele uusia kävijöitä! Ja ihan ehdottomasti, pyydä salilta mielellään personal trainer-koulutuksen saanut ihminen avuksesi, salitreenissä varsinkin tarvitset jonkun näyttämään miten liikkeet tehdään oikein (ja saat mielellään ohjelman jota alat noudattaa). Ei siinä ole mitään kummallista että käytä jonkun kanssa laitteet ja ohjeet läpi, se on ihan jokapäiväistä salilla (itsekin käyn aina oman pt:n kanssa salilla koko ohjelman läpi kun vaihdamme ohjelmaani). Saat myös vinkit millä ryhmätunneilla kannattaa aloitaa, varusteet, jna. Rohkeasti mukaan vaan! Sitä varten siellä on ihmisiä töissä että heidän tehtävänään on auttaa uusia kävijöitä.
Olen käynyt jo vuosia salilla ja jumpissa enkä vieläkään ole päässyt kuvailemastasi tunteesta eroon siinä tapauksessa että kokeilen jotain uutta joka on mukavuusalueeni ulkopuolella.
Toisekseen tunsin myös noin silloin kun menin ekoja kertoja salille. Ja tunnen edelleen itseni salilla hölmöksi, jos menen vieraalle salille, jossa on laite, jonka säätöjä en tajua. Sen vuoksi sanoisinkin, että älä huoli liikaa siitä hölmöksi itsensä tuntemisesta. Mutta auttaa kyllä, jos voi nauraa itselleen.
Salin kanssa suosittelen, että ota saliltasi kunto-ohjelma, johon kuuluu opastus ja kierrät laitteet ohjaajan kanssa läpi. Saat oikeat suoritustekniikat ja opit tekemään ainakin niillä laitteilla, jotka ohjelmaasi kuuluu. Kyllä muilta voi sitäpaitsi salilla kysyä apua. Kannattaa aluksi salilla suosia aikoja, jotka ei ole ruuhkaisimpia (esim. ei 17-19 arkisin). Toisekseen kun pääset omasta epämukavasta tunteestasi pois niin huomaat, että eivät ne muutkaan salilla ja jumpissa käyvät mitään täydellisyyksiä ole..
Jumpat taas - kysy kuntokeskuksesta, mitkä jumpat ovat hyviä aloittelijoille ja mene niille. Aloittelijalle selkeitä tunteja ovat tunnit, joilla on perusliikkeitä ja melko vähän koreografiaa. Samoin ennen tuntia voit sanoa ohjaajalle, että olet ekaa kertaa tunnilla. Itse yleensä sanon ohjaajalle "olen ekaa kertaa tunnilla, olisiko hyvä tietää jotain?". Usein ohjaajat kysyvätkin, onko ensikertalaisia mutta parhaat ohjaajat voivat antaa vielä ekstravinkkejä aloittelijoille, jos nämä osaavat reippaasti ottaa kontaktia.
Muista, että kaikki ovat joskus aloittaneet. Tsemppiä!:)
Minulla on ihan samat fiilikset, mutta toisaalta; 70% ihmisistä ei erityisemmin pidä ryhmäliikunnasta. Ryhmässä liikkuminen on ainoa järkevä tapa saada liikuntaa, vähän kuin käytännön pakko.
Minä tarvitse apua siihen asenteeseen, että liikkuminen on vähän pakkopullaa, järkevä asia jota järkevä ihminen tekee. En saa siitä mitään iloa ja hyvää fiilistä, mitä muut ihmiset siitä saavat, ja tämähän on varmasti vaan korvien välissä oleva asia.
Teen ihan koko päivän vaan järkeviä asioita, jotka on pakko tehdä ja olen muita varten. Minulla on hyvin kapea siivu päivästä tehdä asioita, joista pidän. Kun sekin sitten menee autolla ajamiseen, ahtaassa pukukopissa sähläämiseen, kämpelösti loikkimiseen pienessä salissa ja taas hikisessä kopissa kiirehtimiseen, niin usein en vaan jaksa motiovitua. Koska ilta menee siihen jumppaan niin kaikki kotityöt ja koiranpissitykset täytyy tehdä vielä siihen päälle, ja nukkumaan pääsen ihan liian myöhään.
Minua kiinnostaisi tietää, miten minun tapani ajatella eroaa sellaisen ihmisen tavasta, joka kaikkien työ-ja perhekiireidensä keskellä oikeasti nauttii jumpasta ja menee sinne mielellään.
Rohkeasti mukaan vaan!
Kyllä mä sanoisin, että kaikki keskittyy aikalailla omaan tekemiseen, eikä muita vilkuile. Sekä salilla, että jumpissa. Joten ei huolta sen suhteen!
Jumpissa yleensä aluksi kysytään, että onko ensikertalaisia. Silloin vain rohkeasti kättä pystyyn, niin ohjaaja ottaa sut huomioon tunnilla. (Kertoo siis ehkä vähän tarkemminb liikkeistä tms.) Kertoo myös vähän, millaisia painoja kannattaa valita esim body pumpissa. Se on muuten hyvä lihaskuntojumppa vasta-alkajallekin, suosittelen jos sun salin valikoimista löytyy.
Ja ihan rohkeasti voi mennä eturiviin, niin näkeepähän sitten tarkasti miten liikkeet tehdään. Tunnustan kyllä että itsekin alkuun hakeuduin sinne takariviin.
Ja huom! Jos pyöräilet ja lenkität koiraa säännöllisesti, niin et todellakaan ole rapakuntoinen vaan sulla on hyvä peruskunto. Siitä vaan sitten lihaskuntoa ja vauhtikestävyyttä treeenaamaan, sulla on hyvä pohja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei nro 4!
Ei kannata tuhlata aikaansa sellaiseen, mistä ei pidä! Ihan varmasti löytyy sellainen urheilulaji, josta sinäkin pidät. On niin paljon vaihtoehtoja!
Itse en juuri nyt aikataulusyistä käy jumpissa, mutta silloin kun kävin, niin pidin kyllä siitä. Minusta muusta ryhmästä saa hyvää energiaa itselle.
Tällä hetkellä käyn salilla ja juoksen, yksin. Joskus kaipaisin seuraa lenkeille, mutta toisaalta välillä on kiva mennä juuri yksin. Mitä jos sinäkin alkaisit juosta koirasi kanssa, hoituisi pissatuskin samalla?
Käy alesta ostamassa uudet jumppavermeet, niin on hyvä fiilis mennäs inne! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en kuntosalin puolella tunne oloani kotoisaksi mutta jumppien puolella on helpompi sulautua massaan. Siellä on yleensä sen verran kiirus, ettei ehdi katselemaan toisia, toisin kuin salilla. Jätän salikäynnit sitten sellaisiin aikoihin, kun siellä ei ole muita ja keskityn pääsääntöisesti kivoihin tunteihin. Kyllä liikunnan pitäisi olla edes jossain mielessä hauskaa, eikä ikävää ja ahdistavaa. Eikö varaussysteemin kautta näy lainkaan millainen tunti on kyseessä ja mikä on varustus? Tosin kaavailemasi varustus kuulostaa oikein hyvälle.
Valitse ensimmäiseksi kerraksi vaikka jokin jumppa mistä tiedät mitä se on. Aloita vaikka siitä pilateksesta, siinä saa nopeasti lihaksiin eloa ja se parantaa myös sitä ketteryyttä. Jos tunteja pääsee jotenkin vähän vilkaisemaan, niin vilkaise ihmeessä. Kaikilla saleilla missä olen käynyt, jumppatunneille vie lasinen ovi, josta voi vähän katsoa millainen meininki salissa on. Helpottaa, kun ei noista BodyJam, Fitball, Chiball yms kuvauksista aina ota selvää, mitä tunnilla tehdään. Lisäksi jäsenyyttä hankkiessa voit kysellä ohimennen, mitkä tunnit sopivat aloittelijoille. Yleensä tunneilla myös kysytään onko paikalla ensikertalaisia ja vain harvoin paikalla ei ole ketään. Suosittelen myös menemään keskelle eturiviin, vaikka paikka aika ahdistavalle ajatukselle tuntuisikin. Siitä vain näkee ohjaajan kaikkein parhaiten ja pystyy tekemään liikkeet oikein. Lisäksi ohjaajalla on paremmat mahdollisuudet neuvoa sinua vaivihkaa.
Aktiiviset liikkujat on vaan iloisia, kun aloittelijat uskaltautuu mukaan. Liikunnan iloa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 11:09"]
Minulla on ihan samat fiilikset, mutta toisaalta; 70% ihmisistä ei erityisemmin pidä ryhmäliikunnasta. Ryhmässä liikkuminen on ainoa järkevä tapa saada liikuntaa, vähän kuin käytännön pakko.
[/quote]
Linkitä nyt ihmeessä tutkimus, minuakin kiinnostaa, mistä tuo 70% on saatu. On muitakin liikuntalajeja kuin ryhmäliikunta, en ymmärrä, miksi pitää käydä siellä, jos se on vastentahtoista.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 11:09"]
Minulla on ihan samat fiilikset, mutta toisaalta; 70% ihmisistä ei erityisemmin pidä ryhmäliikunnasta. Ryhmässä liikkuminen on ainoa järkevä tapa saada liikuntaa, vähän kuin käytännön pakko.
Minä tarvitse apua siihen asenteeseen, että liikkuminen on vähän pakkopullaa, järkevä asia jota järkevä ihminen tekee. En saa siitä mitään iloa ja hyvää fiilistä, mitä muut ihmiset siitä saavat, ja tämähän on varmasti vaan korvien välissä oleva asia.
Teen ihan koko päivän vaan järkeviä asioita, jotka on pakko tehdä ja olen muita varten. Minulla on hyvin kapea siivu päivästä tehdä asioita, joista pidän. Kun sekin sitten menee autolla ajamiseen, ahtaassa pukukopissa sähläämiseen, kämpelösti loikkimiseen pienessä salissa ja taas hikisessä kopissa kiirehtimiseen, niin usein en vaan jaksa motiovitua. Koska ilta menee siihen jumppaan niin kaikki kotityöt ja koiranpissitykset täytyy tehdä vielä siihen päälle, ja nukkumaan pääsen ihan liian myöhään.
Minua kiinnostaisi tietää, miten minun tapani ajatella eroaa sellaisen ihmisen tavasta, joka kaikkien työ-ja perhekiireidensä keskellä oikeasti nauttii jumpasta ja menee sinne mielellään.
[/quote]
Mä olen ratkaissut tuon ongelman sillä, että olen hankkinut jumppa-dvd:itä. Heti töistä tultua ennenkuin ehdin lösähtää sohvalle, heitän päällysvaatteet pois, pistän dvd:n pyörimään ja jumppaan olkkarin lattialla, aikaa siihen kuluu se tasan puoli tuntia, minkä jumppa kestää. Puoli tuntia saa irrotettua joka päivästä, toisin kuin sitä paria tuntia, minkä jossain jumppasalilla käymiseen menisi matkoineen, vaatteidenvaihtoineen ja muine sähläämisineen. Puoli tuntia jaksaa, vaikka olisi ihan puhki ja kärttyinen ja nälkäinen, sitten se on ohi ja saa loppuillan tehdä mitä huvittaa, lähteä vaikka tapaamaan jotain kaveria ja silti pääsee ajoissa nukkumaan. Puolesta tunnista päivässä kertyy kuitenkin jo kolme ja puoli tuntia jumppaa joka viikko.
Oon tajunnut, että en mä inhonnut sitä liikuntaa, vaan kaikkea muuta. Pukukoppeja, sosiaalista häpeää omasta huonosta kunnosta, nolosta vartalosta ja vaatteista jotka tuntui aina jotenkin rumilta muihin verrattuna. Kaikkea säätämistä ja tavaroiden raahailua ympäri kaupunkia. Ja minäkin etenkin sitä, että siinä kului töiden jälkeen käytännössä koko ilta!
Tuossa saa kuitenkin sen ohjauksen eikä ole niin helppoa fuskata kuin jos jotain liikkeitä ihan itsekseen vaan tekisi.