Miten te saatte lapset pysymään laihoina?

No ei kai niitä tarvi saada pysymään, ennemmin olen vähän koettanut lihottaa, kun on paino alakäyrillä ollut.

Meillä syödään hampparia ja pitsaa, juodaan limsaa ja maitoa, eikä nyt niin ihmeesti liikuta.

Ruokaa on säännöllisesti, 2 lämmintä ateriaa päivässä, välipaloja ei mässytetä jos ei nyt jotain hedelmää, tomaattia tai porkkanaa. Leipää meillä ei syödä.

Karkkipäiväkin lipsahtaa joskus useammaksi kuin yhdeksi päiväksi, koska eivät päivässä ehdi syödä kaikkea.

Niille ei vain mene alas kovin isot annokset useinkaan, vauvojenkin näkee syövän suurempia.

Itse olin nuorena niin laiha suurista ruokamääristä huolimatta, että aina epäiltiin sairastavan anoreksiaa, joka hemmetin lääkärireissulla se näytti papereihin kirjautuvan.

Mä vain valitettavasti aloin kerryttää painoa lähes nelikymppisenä, mutta niin kauan kuin lapset ovat hoikkia mä en aio alkaa natseilla ruokien kanssa, puuttuuhan siihen jo lastensuojelukin jos ne laihtuu.

Meidän lapset on 12, 10 ja 7v. Meillä ei juoda mehuja, paitsi saunajuomana ja kun on vieraita/ollaan vieraisilla. Sokeria käytetään kohtuudella, syömme ns. kohtuuhiilihydraattista kotiruokaa, jossa käytetään enemmän vihanneksia kuin pastaa, riisiä ja perunaa. Karkkipäivä käytössä ja valitsevat useimmiten suklaata silloin. Rasvassa ei säästellä, tilamaito käytössä. Lapset ovat paljon liikkeellä, fyysistä leikkiä ulkona, pyöräilyä, trampalla hyppimistä. Ohjattu liikuntaharrastus kertaviikkoon jokaisella. 

Yhdelläkään lapsista ei ole ollut paino-ongelmaa. Nuorin oli pitkään ns. luikku, nyt on tukevoitunut jänteväksi. Keskimmäinen on varsinainen lihaskimppu, paino menee yli käyrien, mutta rasvaa ei kyllä kehossa näy, lihakset erottuvat kuin anatomian kuvastossa. 

Joku jo sanoikin noista aterioiden koista. Miehelläni on kaksi pikkusiskopuolta, vanhempi 7 ja nuorempi viiden. Nuorempi on alipainoinen, painaa 5 -vuotiaana juuri ja juuri 16 kiloa, kun taas vanhempi on ylipainoinen, en tarkkaa painoa muista mutta lähes 40 kiloinen ellei jopa jo ylitsekin. Olen jo vuosia heitä sivusta tarkkaillut ja miettinyt miksi kaksi samassa taloudessa kasvavaa siskoa, jotka molemmat liikkuvat ihan normaalisti voivat olla niin eri kokoisia. Ja aika yksinkertaista se on, toinen ei syö juuri mitään, ei edes herkkuja, inhoaa suklaata ja syö vähemmän ruokaa kuin oma normaalipainoinen kaksivuotiaani. Toinen taas vetää normi kotiruokaa vähintään sen yhden täyden lautasellisen, mielellään ottaa vielä toisen päälle. Kun grillaamme heillä, tyttö vetelee kevyesti kolme makkaraa. Samat hommat kun siellä on synttärit tai muut, niin kakkuja ja herkkuja vedellään sitten useampi lautasellinen. 

Ja todellakin jos lapsi ei liiku paljoa, ei hän myös kulutakaan paljoa energiaa. Tällöin ei myöskään tarvitse syödä isoja annoksia kerrallaan. 

Ja vielä yksi asia mihin kannattaa kiinnittää huomiota on se, että mikä on normi kotiruokaa. Joku taisi jo noista kermoista ja makkaroista mainita. 

Ja toisaalta jotkut lapset voivat olla nuorina pulskia, mutta teini-iässä kun tulee ns. kasvupyrähdys ja pituutta äkkiä 10 senttiä lisää, se pulskuuskin katoaa.

32 jatkaa: Meillä kaksi vanhinta syö ihan järjettömän isoja annoksia, 10v enemmän kuin isänsä, joka on fyysistä työtä tekevä mies. Mut niin ajattelen että nälkäänsä saa syödä, ja sit meillä ei syödä juurikaan välipaloja, asia mihin törmää kavereilla usein. Eli ne paksut lapset on jatkuvasti jääkaapilla.

Kannattaa tehdä lapsille pienempiâ annoksia. Eikä kannata pakottaa syömään lautasta tyhjäksi jos tulee täyteen ennemmin. Monilla äideillä on tapana lappaa ruokaa lautasille ihan liikaa ja sitten opettaa lapsi syömään aina kaikki pois... On tutkittu, että sillä tavalla lapsi ei opi säätelemään ruokahaluaan ollenkaan, koska joutuu aina syömään enemmän kun mitä oikeasti on nälkä. Suomalaisesta kotiruoasta ajattelen samoin mitâ edellisissä viesteissä jo oli, että makkararuoat valmiiksi marinoidut kanat ja lihat ja kermanlorautukset yhdistettynä hedelmien ja vihannesten niukkuuteen on aika lihottavaa... ja sitten kun maitoa juodaan ruokajuomanakin välipalajuomisen lisäksi ja leipäâ tarjotaan joka aterialla lisukkeeksi, niin ihmekös se jos paino nousee ihan kotiruoallakin... Ihan pelkkä liikunta ei lapsia hoikkana pidä, hiukan on ruokapuoltakin kohennettava...

Mikäköhän meillä on vikana? Lapset pitkiä ja hoikkia, maitotuotteet pienestä asti niitä täysrasvaisia. Joka ruualla leipää ja oikeaa voita. Juomaksi maidon sijasta mehustettua ja sokeroitua viinimarja/vadelmamehua. Janoon vettä. Syövät joka päivä pienen annoksen karkkia (muutama pastilli), muumikeksejä, ja kotitekoista ruokaa. Ylipainoisia noista ei saa tekemälläkään, mutta koskaan ei edes makea maistu isoina annoksina. Ehkäpä siinä syy? Ovat tottuneet saamaan pienen annoksen makeaa, ruoka on täyttävää, joten kumpaakaan ei ahmita kaksin käsin.

Painon vuoksi taistellaan kaikissa niissä tuttavaperheissä, joissa maitotuotteet ovat niitä kevyitä, eikä karkkia saa kuin karkkipäivänä. Kohtuus kaikessa...

Kyllä se liikunnan puute näkyy lapsissa ja nuorissa.

Niinpä. Mä itse olen ollut tosi liikunnallinen lapsena enkä ymmärrä miksi yksikään mun lapsista ei ole perinyt liikkumisen iloa. Toivottavasti edes jossain vaiheessa alkavat kiinnostumaan siitä.

Liika leivänsyönti näkyy lapsissa. Ruuan kanssa ei tarvitse leipää syödä.

Karmeella kurilla ja rääkkäyksellä tietenkin. Meillä kaikki kolme alakouluikäistä lasta ovat sen verran laihiksia, että kauppojen housut ovat yleensä aina reilut vyötäröstä, onneksi usein niissä on reikäkuminauhat millä saa housut pysymään päällä. Lapset ovat aina syöneet hyvin ja myös pinkovat pihalla paljon. Taksikyydin kouluun saisi myös, mutta kulkevat mielummin polkupyörillä. Liikuntaharrastus on kaikilla, mutta sekin vain kerran viikossa, herkkuja syövät kohtuullisesti viikonloppuna. Itse olin lapsena ja nuorena samanlainen, raskauksien myötä paino nousi vähän.

Meillä lapsilla on ainakin hyvät geenit eli me vanhemmat olemme olleet laihoja lapsia ja nuoria.

Tyttö on ollut syntymästä asti hoikka vaikka on ollut ihan hyvä syömään mutta aineenvaihdunta onkin välillä turhankin nopea eli "läpipaska" ;)

Poika oli vähän pulskempi vauveli mutta nekin vähät lihat kyllä suli kun lähti kävelemään.

Molemmat harrastavat urheilua.

Ja meillä tosiaan syödään kaikkea mahdollista ja silti lapset ovat melkein alipainoisia.

Esim poika nyt 155cm ja 36kg.

Meidän lapset käy kahdessa liikuntaharrastukessa, ulkoiluttavat koiria ja pyöricät viikonloput metsässä. Eivätkä koskaan mätä ruokaa. Herkkuja tai ruokaruokaa. Yksi keksi, yksi pieni jätskipallo jne

Vastaus on osallistuminen.

Ihmisen pitäisi liikkua tunti-pari päivittäin. Jos "patistat" niin miksi et mene mukaan?

Sulje kone ja lähdette pyörällä uimaan tai kirjastoon? Tai menette pelaamaan lätkää vapaatuntina jäähalliin? Tai teette, menette, koette..

Ei niin että "patistelet". Se siinä on syynä. Olen juuri lähdössä lapseni kanssa lapsi-vanhempi harkkoihin. Siitä on hyvä aloittaa kun osallistuu itsekin.

Olen melko huono opettamaan eri lajeja, kaikkeen ei osaa sääntöjäkään. Puhumattakaan että voisi edes pelata koripallomatseja kun meitä on rajoitettu määrä. Siksi seurat on käteviä: on pelaajia ja osaavat ohjaajat.

Kun lapsi kasvaa niin riittää että vie lapsen harkkoihin ja ei tarvitse enää osallistua tai edes odottaa vuoron loppumista vaan käy itse lenkillä tai kaupassa ja vie lapsen takaisin kotiin tai pyöräillään yhdessä kotiin.

Esikoiseni on nyt kavereiden kanssa ja luulen että vaikka pyörällä meni niin istuu jossain tietokoneella parhaillaan. Pitää tietää mitä lapsi tekee, harrastus on siitä helppo asia että liikuntaan varataan aika ja sitoudutaan siihen tekemiseen mutta lapsi tarvitsee alkuun sysäyksen liikkumiseen ja motivaatio tulee kotoa.

Oma asennekin voi siirtyä lapseen huomaamattasi: jos olet puhunut lapselle miten jossain lajissa kilpaillaan niin lapsi ei välttämättä tahdo enää osallistua. Tai jos puhut että lajissa voi sattua niin lapsi alkaa varomaan.

Ovela lapsi sitten keksii tekosyynä kotiinjäämiseen nämä vanhat opitut jotka menee äidille läpi.

Teidän on pienennettävä kotiruoan kaloritiheyttä. He voivat silloin syödä saman määrän kuin ennen, mutta kaloreita tulee vähemmän. Liikuntaa on myös syytä lisätä, sillä pidemmän päälle liikunnan puute voi tappaa. Hitaasti mutta varmasti!

Mä olen tehnyt asioita TODELLA paljon lasteni kanssa. Rullaluistelusta koriksen peluuseen koulun pihalla. Nyt on lähinnä kyse siitä, että lapsia ei kiinnosta. Ei yläasteeikäiset halua äidin kanssa pyöriä jossain kuntoilemassa. Yhteenkään liikuntaharrastukseen eivät ole kiintyneet ja haluneet jatkaa sitä sitä seuraavanakin vuonna. Ja voin kertoa, että ollaan kokeiltu varmaan kaikkea mitä meidän pikkukylästä löytyy ja kaikkea mitä voi tehdä kotiympäristössä ollaan tehty ja aina kun ollaan ostettu jotain mikä liittyy liikuntaan, niin ei ole ostettu sitä halvinta, vaan hyvä ja kestävä tuote ettei lapsi kyllästy asiaan heti sen takia, että joutuu yrittämään huonolla tavaralla.

Lapset ovat vain perineet todennäköisesti isänsä geenit, joka kuulemma inhosi liikuntaa yli kaiken koko lapsuusikänsä. Se on sinänsä hassua, koska on nyt työssä, joka vaatii todella hyvää kuntoa ja kestävyyttä.

Lähtekää yhdessä uimahalliin tai luistelemaan talvella tai kävelylenkille. Ja urheilua ei pidä palkita peliajalla tai herkuilla!

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 16:08"]

Meillä tehdään pääasiassa ihan normaalia kotiruokaa ja herkku ja karkkipäivä kerran viikossa. Näin kesäisin jäätelöä tulee syötyä normaalia enemmän. Lapset ovat tulleet isäänsä eivätkä harrasta mitään hikiliikuntaa. Taiteellisia lajeja lähinnä. Vuosikausia yritin innostaa heitä urheiluun, mutta en onnistunut. Nyt lapset ovat jo isohkoja, 2 jo yläasteella. He ovat myös kaukana laihasta. Eivät normaalijärjellä ajateltuna lihavia, mutta kun muita lapsia katsoo, niin siltähän nuo näyttävät. Suurimmalla osalla lapsista näkyy vyötärönseudulta kaikki luut, jalat ovat täysin tikut jne. Silti nuo vetävät kaikenmaailman mässyjä sun muuta. En ymmärrä, että miten mä olen saanut kaikista lapsistani tönkköreitisiä möhömahoja, kun taas sellaisetkin vanhemmat, jotka eivät välitä yhtään mitä lapset suustansa alas laittavat, saavat tikkulaihoja lapsia.

Ja mä korostan, että mä en ole mikään tiukkapipoinen terveysintoilija, mulla vain on aikaa laittaa ruokaa hyvin ja sitä on suht säännöllisesti.

[/quote]

Meidän lapsilla taitaa olla hyvät geenit. Syömme kotiruokaa, jossa ei ole voita, ei kermaa, eikä mitään vastaavaa. Leikkeleitä harvoin leivän päällä (ei tykätä). Herkkupäivää ei ole, mutta muutaman kerran viikossa meillä on jotain herkkua, pullaa tai keksejä ruuan päälle, suklaata tms. Ei isoja määriä. Annoskoot kohtuulliset kaikilla, 5 ateriaa päivässä. Ei mehuja eikä limsaa kotona. 

Ihan tuurikysymys usein. Jos on taipumusta niin on. Terveelliselä ruokavaliolla pysyy suht kurissa, mutta jos lipsuu, niin makkarat kasvaa.

Sitten on näitä, joiden lapset syö lättyjä aamupalaksi ja karkkia päivälliseksi ja jäätelöt siihen sivuun ja laihoja ovat. Voi v...

Meillä lapset söivät pieninä aamiaisen, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapalan. Koska olen itse herkkusuu, saivat joka päivä myös jotain "hyvää". Ulkoilivat joka päivä vähintään neljä tuntia, kesäisin kymmenenkin tuntia. Näillä eväillä kasvoivat hoikiksi ja terveiksi teineiksi ja aikuisiksi. Lasten täytyy oppia sekä ateriarytmi että liikkuminen jo pienenä, näistä on turha alkaa vääntää teinien kanssa. 

Meidän lapset on jatkuvassa liikkeessä. Nytkin olivat ensin uimaleirillä kolme tuntia, sen jälkeen lenkittivät kolme koiraa ja kuudeksi menevät yleisurheilemaan...