Sukunimi adressiin "kaipauksella muistaen"?

Tuo rakkaudella kuulostaa vähän imelältä. Ennemmin sanoisin vaikka: Hyvää ystävää kaivaten Miina ja Manu Möttönen perheineen

Itselläni on sääntö, että jos epäilen, mitä kirjoitan adressiin ja olenko kenties liian tuttavallinen, niin valitsen mieluummin sen virallisen vaihtoehdon kuin tuttavallisen. Hautajaiset ovat herkkiä asioita ja tuttavallinen voi jättää omaisille pahan maun suuhun, jos he itse ovat hautajais-asioissa virallisemmalla linjalla

Suosittelen siis Matti Meikäläistä kaipauksella muistaen. 

(Se kaipauksella muistaen jo selkeästi läheisempi tapa muistaa kuin "muistoa kunnioittaen", joka sopii virallisimpiin yhteyksiin, jossa vainaja on tunnettu vain etäisesti.)

Matti Meikäläisen muistoa kunnioittaen.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 14:52"]

Tuo rakkaudella kuulostaa vähän imelältä. Ennemmin sanoisin vaikka: Hyvää ystävää kaivaten Miina ja Manu Möttönen perheineen

[/quote]

Henkilö on siis enoni vaimo, yli 70-vuotias ihminen. Läheinen oli varsinkin kun olin nuorempi. Hoiti minua lapsena jne. mutta nyt viime aikoina ei enää oltu paljoa tekemisissaä kuin satunnaisesti. Ei siis voi oikein puhua ystävästä. 

Voisin kirjoittaa rakasta, jos henkilö on läheinen. Oma setäni kuoli jokin aika sitten, ja hän oli minulle läheinen. Oli luontevaa kirjoittaa "Rakasta Eero-enoa kaivaten ja muistoa kunnioittaen, xxxxx."

Näissä asioissa ja muissa vastaavissa luotan ns. sydämen ääneen. Jos henkilö oli sinulle rakas, miksi et voisi kirjoittaa Rakasta Liisaa kaipauksella muistaen tms.

Oikeasti, ei sellaisesta voi loukkaantua.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 14:56"]

Voisin kirjoittaa rakasta, jos henkilö on läheinen. Oma setäni kuoli jokin aika sitten, ja hän oli minulle läheinen. Oli luontevaa kirjoittaa "Rakasta Eero-enoa kaivaten ja muistoa kunnioittaen, xxxxx."

[/quote]

Kyseessä siis setä edelleen :) Tuo eno tuli tuosta edellsiestä viestistä mieleen. Mutta harkitse tosiaan, jos olet epävarma. Liian läheisesti kirjoitettu muistokirjoitus on korni ja voi tosiaan aiheuttaa pahaa mieltä omaisille.

Matti-setää lämmöllä muistaen Miina perheineen.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 14:57"]

Näissä asioissa ja muissa vastaavissa luotan ns. sydämen ääneen. Jos henkilö oli sinulle rakas, miksi et voisi kirjoittaa Rakasta Liisaa kaipauksella muistaen tms.

Olin juuri kirjoittamassa aivan samaa! Miten voi kukaan omainen loukkaantua, jos sukulainen kirjoittaa "Rakasta Liisaa"? Hieman järkeä käteen... Miettikääpä itse, jos äitinne kuolisi ja joku sukulainen kirjoittaisi "Rakasta Liisaa". Tulisiko paha mieli? Eikö se olisi ikävämpää, että jokin äidillenne läheinen ollut henkilö kirjoittaa kovin virallisesti ja kylmän oloisesti, kuin muodon vuoksi.

Oikeasti, ei sellaisesta voi loukkaantua.

[/quote]

Pelkkä etunimi ja sen jälkeen "kaivaten ja muistoa kunnioittaen". Siinä on sekä sitä läheistä kaipausta että virallisempaa muiston kunnioitusta.

Jos sukulaisuus-suhteen oikein ymmärsin, niin ei ole edes luontevaa sukulaisuuden nimitystä (täti, eno, serkku tms.). 

Sukulaistemme hautajaisissa sukuun kuuluvat henkilöt yleensä käyttävät adressissa vain etunimeä. Etäisemmät, esim. työ- ja harrastuspiireistä tutut, kirjoittavat sitten myös sukunimen.

OT mutta mun mieheni äiti on semmoinen, että jos soittaa esim. kaukaisemman sukulaisen kuolemasta ja kehottaa lähettämään adressiin, niin hän aina erikseen sanoo, että "älä sitten vaan pistä mitään liian erikoista värssyä". Mieheni on äitinsä mielestä liian "taiteellinen", niin varmistaa, ettei kukaan joudu häpeämään. Noo, mä olen ne adressiasiat hoitanut jo vuosikaudet mutta muistutelkoot silti. 

Ainakin itselleni enojeni vaimot ovat niin läheisiä, että tuntuisi hyvin vieraalta käyttää heistä koko nimeä.  Vastaisin siis kuten 11.

Suomalaiset ovat ehkä vähän tylsiä tyyppejä.

Muutama kuukausi sitten luin useita adresseja isäni hautajaisissa. Olisipa ollut virkistävää, jos joku olisi kirjoittanut jotain "taiteellista" tms. 30 kertaa xx xx kaipauksella muistaen oli ehkä hitusen puuduttavaa. Mä annankin nyt ääneni persoonalliselle ja antajansa näköiselle tervehdykselle.

Toisaalta aika pieniä eroavaisuuksia lukeeko adressissa "muistoa kunnioittaen.." vai "rakasta Mattia kaipauksella muistaen..".

Muistan kuinka noloissani olin eräissä hautajaisissa, joissa omat vanhempani eivät siis olleet (koska eivät olleet kuin nähneet vainajan kerran tai pari) mutta laittoivat kuitenkin adressin. He olivat itse keksineet siihen runon tapaisen pitkän sepustuksen. Adresseja luettaessa kaikki tietysti kiinnittivät siihen huomiota (niiden kymmenien "ikävöiden ja muistoa kunnioittaen"-rimpsujen jälkeen ja se tuntui minusta äärimmäisen kiusalliselta ja nololta. :( En ole pystynyt siitä sanomaan edes puolisolleni. Toivon vain ettei kukaan muista sitä.

Jos hän on sinua lapsena hoitanut, voit varmasti kutsua pelkällä etunimellä jos haluat.

Veljen ex vaimon isälle