Minulla oli hutsun maine. Mitä haluat kysyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvottaako yhtään se fakta että olit vain miesten käytettävänä? Annoitko kenelle tahansa vai oliko sinulla mitään ns. tasoa?

Tuliko tauteja?

Ei kaikki miehet ajattele naisesta niin, että on käytettävänä. Kyllä siinä kaksi on mukana. Yleensä tuollaiseen menevät miehetkin ovat aikamoisia huoripukkeja. Menneisyys on menneisyyttä, nyt on nyt ja tulevaisuus tarjoaa uusia ajatuksia ja mahdollisuuksia.

Kun oikein iskee morkkis, mietin, miltä mahtaa tuntua jostakin, joka on kaapattu sodassa seksiorjaksi lapsena. Vieläpä kulttuurissa, jossa ei tunneta myötätuntoa ja häpeä on  lopullinen ja syvä. Se, että vapaaehtoisesti temmeltää kymmenien tai satojen miesten / naisten kanssa on pieni paha tuohon verrattuna. Elämään tulee suhteellisuudentajua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olitko neitsyt?

Olen edelleen. Traumatisoiduin niin pahasti hutsun maineesta ja kiusaamisesta etten ole uskaltanut kenenkään miehen tai naisen antaa itseeni koskea. :(

:) Jos on jo hutsun maine, niin mitäs siinä sitten pihistelemään. 

Ihmiset saavat ajatella mitä haluavat. Pääasia on, että itse tiedät, mitä teet. 

Saavat ajatella joo mitä haluavat. Mutta eivät silti saa kiusata. Sairaanhoitaja sanoi kerran mulle että oonhan minäkin kiusannut muita kun olen iskenyt varattuja, puhunut muista seläntakana pahaa yms, emmä sitä kuitenkaan mieltäisi kiusaamiseksi, huonoa käytöstä kyllä, mutta kiusaaminen on jatkuvaa systemaattista toimintaa. Minun teot oli satunnaisia. Annoin muiden kuitenkin elää rauhassa enkä haukkunut 3 vuotta jokapäivä päinnäköö ja ahdistanut nurkkaan ilkeillä katseilla saatikka naureskelulla tai uhkaillut fyysisellä väkivallalla ja käyttänyt sitä.

Kyllä, ansaitsin seuraamuksia käytöksestäni mutta terveen järjen mukaan mulle ois sanottu muutaman kerran suorat sanat ja haukuttu pystyyn ja heiltä olisi ollut oikeutettua myös päättää etteivät halua olla ystäviäni enää.

Suoraansanottuna mä olen joutunut maksamaan aivan liian kovan hinnan tekemistä virheistäni 11-12vuotiaana. Nykyään olen monisairas, ruma, yksinäinen ja työtön.

En ymmärrä miksi tämä aihe jakaa niin voimakkaasti mielipiteet puolesta ja vastaan.

Miksi kaikille ihmisille ei ole päivänselvää että 11-12vuotiaana tehtyjen virheiden takia ei ole oikein leimata koko loppuelämää hutsuksi?

Jos pääsen vielä joskus sosiaaliseen elämään kiinni ja tuleva mieheni ja uudet ystävät saavat kuulla menneisyydestäni niin täytyykö mun varautua siihen että mieheni jättää minut menneisyyden takia ja osa uusista ystävistäkin alkaa halveksumaan?

Ap sinä olet nuori vielä ja toivut tuosta! Anna ajan kulua ja etsi vaikka joku kiva mies, heitäkin on. Ihan turhaan ajattelet että sinun pitää olla nei tsyt nuoruuden virheiden takia. Vikahan oli niissä miehissä jotka sinua käyttivät hyväkseen! Yritä ymmärtää tämä.

Vierailija kirjoitti:

Ap sinä olet nuori vielä ja toivut tuosta! Anna ajan kulua ja etsi vaikka joku kiva mies, heitäkin on. Ihan turhaan ajattelet että sinun pitää olla nei tsyt nuoruuden virheiden takia. Vikahan oli niissä miehissä jotka sinua käyttivät hyväkseen! Yritä ymmärtää tämä.

Kumpa toipuisin ja vaikea vaan ymmärtää että hyviäkin miehiä olisi jotka on sinut mun menneisyyden kanssa ja puolustaa mua kun 99% teini-iältä on semmosia kokemuksia että pojat/miehet kohtelee mua tyyliin niin että melkein sylkevät päälle ja kukaan ei kehdannut seurustella enää mun kanssa vaikka vasta 13v tuntui että rakastuin ensimmäisen kerran oikeasti, kaipaan tätä jätkää vieläkin, se oli ihan uutta mulle kun olin aikasemmin tyyliin tottunut siihen että tunteet kestää vaan pari viikkoa.

Mietin myös että jos lapsen saisin niin minkälainen elämä hänellä tulisi olemaan jos ei ole sisaruksia ja tieto mun menneisyydestä leviää niin ihmiset alkaa olemaan silleen että älä leiki sen hutsun äpärän kanssa. En halua että mun menneisyys kostautuisi viattomalle ihmiselle, lapselleni. :( Äidin sydän särkyisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvottaako yhtään se fakta että olit vain miesten käytettävänä? Annoitko kenelle tahansa vai oliko sinulla mitään ns. tasoa?

Tuliko tauteja?

Ei kaikki miehet ajattele naisesta niin, että on käytettävänä. Kyllä siinä kaksi on mukana. Yleensä tuollaiseen menevät miehetkin ovat aikamoisia huoripukkeja. Menneisyys on menneisyyttä, nyt on nyt ja tulevaisuus tarjoaa uusia ajatuksia ja mahdollisuuksia.

Kun oikein iskee morkkis, mietin, miltä mahtaa tuntua jostakin, joka on kaapattu sodassa seksiorjaksi lapsena. Vieläpä kulttuurissa, jossa ei tunneta myötätuntoa ja häpeä on  lopullinen ja syvä. Se, että vapaaehtoisesti temmeltää kymmenien tai satojen miesten / naisten kanssa on pieni paha tuohon verrattuna. Elämään tulee suhteellisuudentajua.

Pahempi morkkishan siitä tulee, kun on vapaaehtoisesti tehnyt tyhmyyksiä eikä ole uhri joka ei ole voinut kokemuksilleen mitään.