En halua lapsia
Kun sanon, että en halua lapsia, niin wanhat sanovat aina, että "kyllä se mielipide muuttuu, kun tulee ikää" tai "olet erittäin itsekäs".
1. Älkää te wanhat kyseenalaistako meidän, nuorien, mielipiteitä ikämme vuoksi. Sille on oma nimensä. Ikärasismi.
2. En ole itsekäs. Maksan veroja.
Miksi nuori ei saa sanoa, että "en halua lapsi"?
Kommentit (17)
Se on ihan ok olla hankkimatta lapsia.
Vaihda aihetta joka kerta. Älä jää jankuttamaan!
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata huudella tuota ettei halua lapsia. Jokaisen oma asia, mutta mummelit repeää, jos ei tee niin kuin he haluavat.
Itsellä on lähipiirissä, vaikka kuinka monta lapsetonta. Kolme parasta ystäväänikin. Veljeni ja useampi työkaveri. Itselläni on kolme lasta ja kaikki kovin toivottuja.
Miksi ei saa sanoa? Suomessa on sellainen pieni juttu, kuin sananvapaus. Jos mummoilla menee tunteisiin, niin menköön. Minusta on väärin kritisoida toisen valintoja, tai kyseenalaistaa niitä.
Ei ne vielä vähään aikaan tule uskomaan. Minulla alkoivat vasta 40 ikävuoden paikkeilla uskoa, että en tosiaan halua enkä aio hankkia miestä enkä lapsia. Sisukkaimmat jankkaajat jatkoivat 45 vuotiaaksi asti sen jankkaamista, että voisinhan vielä lapsen ainakin hankkia hedelmöityshoidoilla, ilman miestäkin, kun moni tekee nykyään niin. Eivät siis uskoneet että minä en oikeasti HALUA lapsia, vaan ajattelivat että minä raukka en ole vaan saanut miestä ja siksi olen vastoin tahtoani jäänyt lapsetta.
Vierailija kirjoitti:
Vaihda aihetta joka kerta. Älä jää jankuttamaan!
Eli minun pitäisi suojella wanhoja vaihtamalla aihe, kun muuten niillä menisi tunteisiin?
Aivan sama. Maailma rullaa radallaan sun kanssa tai ilman sua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihda aihetta joka kerta. Älä jää jankuttamaan!
Eli minun pitäisi suojella wanhoja vaihtamalla aihe, kun muuten niillä menisi tunteisiin?
No toki jos haluat vääntää ja kääntää.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne vielä vähään aikaan tule uskomaan. Minulla alkoivat vasta 40 ikävuoden paikkeilla uskoa, että en tosiaan halua enkä aio hankkia miestä enkä lapsia. Sisukkaimmat jankkaajat jatkoivat 45 vuotiaaksi asti sen jankkaamista, että voisinhan vielä lapsen ainakin hankkia hedelmöityshoidoilla, ilman miestäkin, kun moni tekee nykyään niin. Eivät siis uskoneet että minä en oikeasti HALUA lapsia, vaan ajattelivat että minä raukka en ole vaan saanut miestä ja siksi olen vastoin tahtoani jäänyt lapsetta.
Voi luoja… Pitääkö minun katkaista kaikki yhteyden niihin, jotka eivät hyväksy lapsettomuutta? Varmana kuormuttavaa tuollainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihda aihetta joka kerta. Älä jää jankuttamaan!
Eli minun pitäisi suojella wanhoja vaihtamalla aihe, kun muuten niillä menisi tunteisiin?
No toki jos haluat vääntää ja kääntää.
En halua, mutta ei se ole minun tehtävä suojella wanhoja psykoosilta.
Joo ite myös koko ikäni tiennyt etten halua lapsia. En tod ole tätä kyllä mainostanut, mutta ihmiset kyllä olettaa että totta kai hankin vielä...olen siis jo 35v, vieläkin kuulen kommenttia kuten '...kun hankit lapsia'.. en sano mitään, hymistelen vaan ja vaihdan puheenaihetta. Mitä se muille edes kuuluu...
Vierailija kirjoitti:
Joo ite myös koko ikäni tiennyt etten halua lapsia. En tod ole tätä kyllä mainostanut, mutta ihmiset kyllä olettaa että totta kai hankin vielä...olen siis jo 35v, vieläkin kuulen kommenttia kuten '...kun hankit lapsia'.. en sano mitään, hymistelen vaan ja vaihdan puheenaihetta. Mitä se muille edes kuuluu...
Ennen työnnettiin uskontoa kurkusta alas, ja nykyisin lapsien tekoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne vielä vähään aikaan tule uskomaan. Minulla alkoivat vasta 40 ikävuoden paikkeilla uskoa, että en tosiaan halua enkä aio hankkia miestä enkä lapsia. Sisukkaimmat jankkaajat jatkoivat 45 vuotiaaksi asti sen jankkaamista, että voisinhan vielä lapsen ainakin hankkia hedelmöityshoidoilla, ilman miestäkin, kun moni tekee nykyään niin. Eivät siis uskoneet että minä en oikeasti HALUA lapsia, vaan ajattelivat että minä raukka en ole vaan saanut miestä ja siksi olen vastoin tahtoani jäänyt lapsetta.
Voi luoja… Pitääkö minun katkaista kaikki yhteyden niihin, jotka eivät hyväksy lapsettomuutta? Varmana kuormuttavaa tuollainen.
Ei, mutta täytyykö siitä jankata sitten joka kerta kun tapaa? Mitä väliä mitä he ajattelevat? On teillä varmaan muitakin puheenaiheita? Olen vela itsekin, mutten koe tarvetta hakea tällä huomiota erityisemmin, tiedän kuitenkin että lapset/lapsettomuus on herkkä aihe joillekin ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo ite myös koko ikäni tiennyt etten halua lapsia. En tod ole tätä kyllä mainostanut, mutta ihmiset kyllä olettaa että totta kai hankin vielä...olen siis jo 35v, vieläkin kuulen kommenttia kuten '...kun hankit lapsia'.. en sano mitään, hymistelen vaan ja vaihdan puheenaihetta. Mitä se muille edes kuuluu...
Ennen työnnettiin uskontoa kurkusta alas, ja nykyisin lapsien tekoa.
No, en oikeastaan välitä, menee toisesta korvasta ulos samantien..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihda aihetta joka kerta. Älä jää jankuttamaan!
Eli minun pitäisi suojella wanhoja vaihtamalla aihe, kun muuten niillä menisi tunteisiin?
No toki jos haluat vääntää ja kääntää.
En halua, mutta ei se ole minun tehtävä suojella wanhoja psykoosilta.
Tulet vielä huomaamaan ettet pysty muuttamaan muita. Siksi kannattaa välillä perääntyä eikä jatkaa väittelyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne vielä vähään aikaan tule uskomaan. Minulla alkoivat vasta 40 ikävuoden paikkeilla uskoa, että en tosiaan halua enkä aio hankkia miestä enkä lapsia. Sisukkaimmat jankkaajat jatkoivat 45 vuotiaaksi asti sen jankkaamista, että voisinhan vielä lapsen ainakin hankkia hedelmöityshoidoilla, ilman miestäkin, kun moni tekee nykyään niin. Eivät siis uskoneet että minä en oikeasti HALUA lapsia, vaan ajattelivat että minä raukka en ole vaan saanut miestä ja siksi olen vastoin tahtoani jäänyt lapsetta.
Voi luoja… Pitääkö minun katkaista kaikki yhteyden niihin, jotka eivät hyväksy lapsettomuutta? Varmana kuormuttavaa tuollainen.
Itse en katkaissut välejä kokonaan keneenkään, annoin juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja vastailin jotain ympäripyöreää. Suurin osa oli harmittomia siksi, että olivat kaukana asuvia sukulaisia joita näki harvakseltaan. Sama se jos kerran vuodessa jotain jankutusta kuulee.
Vähän rasittavampi oli oma äitini, jonka mielestä naiselle tärkein asia maailmassa on päästä hyviin naimisiin ja saada lapsia. Hän monet itkut itki sen kanssa kun sanoin että en halua naimisiin enkä lapsia, ja yritti kiristää minua surullaan lapsenlapsettomuudesta tekemään kuten hän haluaa. Mutta eipä sitä helposti omaan, muuten mukavaan äitiinsä välejä kokonaan katkaise, joten siedin vaan nyyhkypuheet ja suostutteluyritykset, välittämättä niistä sen enempää.
Nykyään on ihan tavallista olla hankkimatta lapsia.
Ja voi se mieli toisinkin päin muuttua: ennen halusi lapsia, enää ei.
Ei kannata huudella tuota ettei halua lapsia. Jokaisen oma asia, mutta mummelit repeää, jos ei tee niin kuin he haluavat.
Itsellä on lähipiirissä, vaikka kuinka monta lapsetonta. Kolme parasta ystäväänikin. Veljeni ja useampi työkaveri. Itselläni on kolme lasta ja kaikki kovin toivottuja.