Te, joilla synnytys on käynnistetty; kokemuksia, tietoa ja tsemppiä kaipaisin.. pliis!!!!

Tuli vain pieniä, sieviä supistuksia, ei kipua... eli ei mitään vaikutusta tipalla. Kalvojen puhkaisu käynnisti ensimmäisen synnytyksen (neljännellä käynnistyskerralla), avautuminen kesti puolisen tuntia ja oli raju, mutta siis todella lyhytaikainen. (Pyydä HETI lääkettä kun tulet kipeäksi!)



Toinen synnytykseni oli luomu. Ja kauhean kipeä. Siis ei käynnistetty.



Kolmatta yritettiin oksitosiinitipalla taas käynnistää. Ei vaikutusta.

Vauva syntyi kahden päivän päästä ihan itsekseen ja avautumisvaihe oli pitkä mutta ei ollenkaan sietämättömän kivulias.

käynnistettiin toinen synnytykseni kalvojen puhkaisulla josta selvisi että vauva oli kakannut lapsiveteen ja sitten laittoivatkin tipan. Siitä 2 tuntia ja vauva syntyi. Ilokaasu oli ainoa mitä sain.. ainoa mikä tuntui inhottavalta oli avuttomuuden tunne, kätilöt vaan laittoivat tippaa kovemmalle ja minä " kärsin" . Synnytys kuitenkin meni hyvin eikä se kipukaan niin kamalaa ollut. Esikoisen synnytyin normaalisti ja synnytys kesti 8 tuntia joten käynnistäminen oli ainakin nopeammin ohi.. =)

Tsemppiä synnytykseen!

puhkaistiin ja seuraavaksi laitettiin oksitosiinitippa. Koko lysti kesti noin 14h joten ei se vauva ihan hetkessä tullut. Lopussa olin niin uupunut ja supistusten teho heikentynyt että tyttö saatiin ulos imukupilla.



Rankka päivä mutta ei minulle käynnistyksestä jäänyt traumoja.

Toivoisin vaan että kun ekä synnytys oli nopea, niin tämäkin on kun vaan sen saisivat käyntiin ensin.. Esikoiselta olin 1cm auki kaksi tuntia ja sit 1,5 tunnissa avauduin 10senttiin ja ponnistin pihalle. Et ei sekään synnytys mikään järin kivuton ja helppo ollut. Mutten tarvinu siin touhus tosissaa ees tippaa, ni en voi tietää minkälaista se on.. :/



Ahdistus kyllä kasvaa kun näitä juttuja lukee..

ensimmäinen oli luomu, 5,5 tuntia ja tuntui kipeimmältä. Eklä siksi, kun ei tiennyt, mitä homma oli.

Seuraava käynnistettiin suureksi arvioidun vauvan takia( ja pienen kokoni). Murusia sain ja kipujen kanssa pärjäsin pelkällä ilokaasulla (ensimmäinen epiduraalilla). Vauva syntyi noin 2,5 tunnissa.

Kolmonen käynnistettiin taas raskausmyrkytyksen oireiden takia(+oma raskausdiabetes). Ensimmäisenä käynnistyspäivänä ei mitään, toisenä ei mitään, ennekuin klo 16,55 iski päälle kunnon supparit, aivan samanlaiset kuin loppuvaiheessa, paitsi että nyt koko synnytys alkoi niillä. No kauaa eivät supparit vaivanneet, kun kolmonen syntyi klo 17,25!! Eli kipeää teki, mutta vain puolen tunnin ajan!

En osaa sanoa, mikä oli tosissaan kipein, mutta itsestä tuntui silloin se lähes kahden päivän odotus kaikkein pahimmalta ajalta.



Onnea käynnistykseen!

kaksi käynnistettiin tipalla ja kalvojen puhkaisulla, tippa aamulla ja kalvot puhki. Supistukset rajuja ja tippaa vielä lisättiin, toisen synnytys kesti yhteensä 8h ja toisen 3,2h.



Yksi käynnistettiin murusilla, näitä jouduin syömään 3 päivää, aamulla polille ja annettiin noita murusia, tuli supistuksia, annettiin lisää muruja, mutta supistukset laantuivat. Päästivät illalla kotiin. Yksi välipäivä ja antoivat taas aamulla muruja, vähän enemmän supistuksia, lisää muruja, lisää supistuksia... Eivät päästäneet kotiin illalla vaan jäin sairaalaan yöksi, aamulla taas jatkettiin... Sittenpä se synnytys käynnistyikin illalla klo. 19 jälkeen kun oli annettu noita muruja koko päivän, reilu 13h ja lapsi syntyi, supistuksia jouduttiin tehostamaan tipalla.

Kohdunkaulaa oli jäljellä vielä pari senttiä eikä kohdunsuu ollut yhtään auki, mutta tipalla käynnistettiin. Tunnin kuluttua tipan laitosta alkoi supistukset ja viiden tunnin supistelujen jälkeen puhkaistiin kalvot, kun olin neljä senttiä auki. Siitä tunnin päästä syntyi nelikiloinen tyttö kahdella ponnistuksella. Minusta käynnistetty synnytys oli kaikkein helpoin. Edelliset synnytykset olivat turhan pitkiä, mutta nyt selvisin kuudessa tunnissa. Vaikka supistukset tekivät kipeää, en tarvinnut kivunlievitystä. Tai olisin ihan lopussa tarvinnut, mutta kun lääkäri tuli antamaan paracervikaalipuudutusta, hän pyysikin ponnistamaan. Yhtään kipeämpi en ollut kuin edellisissäkään synnytyksissä. Ja synnytyksen jälkeen olin heti kunnossa. Pystyin istumaan ja kävelemään ja hoitamaan lasta ihan täysillä.

Sairaan kipee puudutuksia ei ehtinyt saada. Paljon kipee sairaan kipee n 30min todellista kipua mutta nopeesti ohi.

Kesti neljä päivää. Ahdisti ku mitään ei tapahtunut. Supisti sitten ihan koko ajan ja todella kivuliaasti kun synnytys käynnistyi..

Toisena päivänä sitten illalla, kätilö sanoi, että lähettäskö puhkaseen kalvot, että jos sitten rupeais jotain tapahtuun, ku oot niin väsynytkin.

Supistukset olivat vaan selässä ja se oli ihan tulessa.

Mulle annettiin ensimmäinen murune 10 aikaan aamulla, kunnon supistukset alkoi 3 aikaan ja lapsi syntyi 3 aikaan yöllä. ensimmäinen synnytys niin, en tiiä et miltä tuntuu normaalisti, mutta ei käynnistys ollut hirveä. Supistukset tuli ihan normaalisti ja mitään ongelmia ei ollut.

ja supistukset käynnistyi 17.00 ja vauva synty 00.00



Ei ollut pahoja supistuksia, mutta mulla ei ekankaan kanssa meinannut supistukset oikeen toimia..

niin oli syntynyt. Täytyy kyllä sanoa, että kipu oli kova ja eniten suututti se tippaletkussa oleminen, kun ei saanut liikkua niin paljon kuin toivoin. Ei mulle mitään kammoa silti jäänyt, minusta kipu kuuluu asiaan.

Mulla oli päivää ennen käynnistystä kohdunsuu kahdelle sormelle auki ja kaulaa jäljellä 1,5cm. Lääkäri sanoi että käynnistetän kalvojen puhkaisulla. (Ei tee kipeää, korkeintaan tuntuu inhottavalta). Puhkaisu aiheutti lähinnä vain menkkamaista jomottelua. Sitten parin tunnin päästä laitettiin oksitosiinitippa joka sai aikaan kunnon supistukset. Supistukset oli kyllä aika rajuja, mutta enneksi sain epiduraalin. Vauva syntyi kalvojen puhkaisusta 13h päästä. En osaa sanoa, oliko käynnistetty synnytys hirveämpi kokemus kuin tavallinen, kun tämä oli ensimmäinen lapsi. Tsemppiä ap!

aamulla klo 9 puhkaistiin kalvot, ei tapahtunut juuri mitään, ainoastaan pieniä kivuttomia supistuksia. Sitten klo 12 oksitosiinitippa ja kolmelta olin jo TOOSI kipeä, sain epiduraalia. Vauva syntyi puoli kahdeksalta illalla. eli synnytyksen kesto oli noin 7 ½ tuntia.

eikä lääkäri ollu merkinny sinne mitään.. voi hyvänen aika. Vissii unohti. ://

Ekan käynnistys lähti ekasta puolikkaasta pilleristä kohdunsuulle. Parin tunnin päästä olinkin jo menossa leikkuriin, kun supistukset olivat todellakin kipeitä, eikä taukoja tullut lainkaan, jonka johdosta lapsi ei saanut happea.



Toinen lapsikin tuli käynnistyksen tuloksena, ensin murunen pehmittävää kohdunsuulle, josta alkoivat kovat supistukset, mutta tehottomat. Lopuksi puhkaistiin kalvot ja lyötiin tipalla vauhtia. Ja taas mentiin leikkuriin pillit soiden.



Normaaleista supistuksista mulla ei ole mitään tietoa, mutta kyllä nää käynnistyksien aikaan saamat on ainakin ollut hel-ve-tin kivuliaita!

ekalla kerralla yritettiin ensin käynnistää niillä cytotec-murusilla, mutta ne nyt ei saanu juur mitään aikaseks, hyödyttömiä supistuksia vaan. lauantai-aamupäivällä pistettiin niitä tabletteja, yöks taisin saada jonkun piikin pyllyyn sitten että pystyis nukkumaan, kun mitään ei tapahtunu. yöllä sitten tuli kuitenkin sellainen tilanne että vauvan sydänäänet laski supistusten aikana joten siinä jossain vaiheessa käynnistettiin tipalla sitten. ja siinä ei sitten kauaa kestäny kun oli synnytys sitten kunnolla käynnissä. epiduraalia rupesin mankumaan heti kun kunnon supistukset alkoi, mutta kun en ollu vielä tarpeeks auki ei voitu antaa. jossain vaiheessa sitten soitettiin lääkäri laittamaan sitä. no, se nyt oli lähestulkoon turhaa, sillä vartti epiduraalin laiton jälkeen pitikin sitten ruveta ponnistamaan. ja vartti siitä oli vauva ulkona. ja koko tähän hommaan meni 3h15min. kätilökin oli ihan äimän käkenä kun huomas että mua rupes ponnistuttamaan yhtäkkiä siinä kun ne oli teippaamassa sitä epiduraalin letkua selkään kiinni. kysyi multa että tuntuuko musta että mua kakattaa? mä mietin että miten se nyt liittyy asiaan, mutta vastasin kuitenkin että juu, siltä tuntuu. mut käännytettiin selälleen ja kätilö totes että mä oonkin täysin auki, nyt pitäis ruveta ponnistamaan? jaa? no mikäs siinä sitten. imukupilla jouduttiin avittamaan, kun vauvan sydänäänet taas meni niin huonoiks.



tokalla kerralla mulla tuli jopa muutama hassu supistus yöllä, mentiin synnärille ja ruvettiin nukkumaan sillä ne supistuksethan loppui heti alkuunsa. aamulla lääkäri oli sitten kattonu mun papereita ja totes että käynnistetään, ei synnytys muuten lähde käyntiin. yhdeltätoista laitettiin tippa, vartin yli yks oli vauva syntynyt, eli huomat puoltoista tuntia kesti sitten toinen synnytys. kätilö kun sanoi mulle että pitää ruveta ponnistamaan, niin mähän sanoin sille että " no eihän" . en ollu oikein valmis siihen että synnytys menis niin nopeesti. mutta niin se vaan meni. naureskelivat että mä oon oikee pikasynnyttäjä. kohdunkaulan puudutuksen taisin saada, ei muuta. joten kyllä niistä käynnistetyistä synnytyksistä selviää, mulla nyt ei oo vertailupohjaa että miltä " luomusynnytys" tuntuu, mutta kyllä niistä kivuista selviää. en mä kiellä etteikö ois sattunu ihan helvetisti, mutta mä nyt en oo joutunu kärsimään niistä kivuista kovinkaan kauan.



tsemppiä sulle, kyllä se hyvin menee. tulipas muuten pitkä stoori..

Jos kohdunsuu on kypsä ja jo itsestään auennut vähän niin voidaan käynnistää kalvojen puhkaisulla ja tipalla. Silloin lähes poikkeuksetta vauva syntyy käynnistyspäivänä. Ja voihan se olla vähän lääkäristäkin kiinni. Epäilempä että ihan kaikki lääkärit eivät olisi lähteneet suorilta puhkaisemaan kalvoja kun mulla oli vaan kahdelle sormelle auki.



-sama kun tuossa aikaisemminkin, en muista numeroa!

Cytotec-murusia piti ekka syödä monta päivää eikä mitään vaikutusta. Sit pantiin murunen kohdunsuulle ja se käynnisti synnytyksen. Ei ollut paha mun mielestä, sain kivunlievitystä koko ajan ja sit kun lopulta alkoi tapahtua niin meni vauhdilla. Verrattuna kakkoseen joka oli luomusynnytys niin käynnistys oli tosi, tosi iisi.