Lue keskustelun säännöt.
Kuinka tärkeää se hoikkuus parisuhteessa oikeasti on?
25.07.2013 |
Itse en oikein ymmärrä, että miten olisin niin erityisen ihana vaikka 60-kiloisena verrattuna 80-kiloiseen. Ihan ihmeelliseltä tuntuu, että seurustelukumppanini jättäisi minut vaikka tuollaisen 20 kg painonnousun takia. Toki solakat ihmiset näyttävät minustakin paremmilta kuin todella lihavat ja onhan se hyvä, kun vaatteita löytyy helposti ja jaksaa liikkua... mutta silti!
Kommentit (22)
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 17:00"]
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 16:18"]
Minä olen mennyt yhteen reippaan, urheilullisen ja terveellistä elämää viettävän miehen kanssa. Jos hän muuttuisi niin, ettei enää pitäisi itsestään huolta, ei hän olisi enää sama ihminen, enkä ehkä rakastaisi häntä yhtä paljon. Voi olla että rakkauteni sammuisi kokonaan, koska hän olisi ihan toisenlainen kuin mistä pidän.
Kyse ei ole ulkonäöstä vaan elämänarvoista ja elintavoista. Jos lihoo vaikka sairauden takia, se ei haittaa.
[/quote]
Meillä on kuvailemasi kaltainen tilanne. Mieheni meni reippaan ja urheilullisen naisen (minun) kanssa naimisiin. Nyt 15:ssa vuodessa olen lihonut 8 kiloa. En juurikaan urheile, mutta olen muuten aktiivisesti touhuava. Olen vain syönyt samaan tapaan kuin ennenkin, ikä vain ilmeisesti hidastaa aineenvaihduntaa ja kilot ovat alkaneet kertyä. Painan nyt 63 kg/168 cm.
Elämänarvot ja elintavat ovat siis suurinpiirtein pysyneet samana, lenkkeily ja salilla käyminen jääneet elämäntilanteiden takia hyvin vähälle (lapsi, vaativa työ- ja työmatka).
Mieheni valittaa, etten huolehdi itsestäni (huolehdin ulkonäöstäni kyllä!) ja huomaan myös sen, että hänen "rakkautensa hiipuu" lihomiseni takia. Kuitenkin olemme arvomaailmoiltamme ja muutenkin hyvin yhteensopivia.
Minusta tässä on iso ristiriita. Minä priorisoin ruuhkavuosinani lapseemme, töihini ja omiin voimaannuttaviin harrastuksiini. Nämä tuovat minulle mielihyvää ja pitävät mielenterveyteni kunnossa. Pitäisikö minun alkaa tinkiä ajasta lapsen kanssa tai harrastuksistani miehen ulkonäkövaatimusten takia? Olen ajatellut niin, että kun lapsi on iso, voin olla enemmän pois kotoa ja keskittyä sitten itseeni. (Tiedän, että näitäkin äitejä on, jotka aktiiviurheilevat kymmenenkin lapsen kanssa, mutta minä en kuulu heihin)
Mielestäni on niin, että jos mies minut jättää kertyneiden 8 kilon takia, eikä näe sitä muuta mitä olen, saa hän silloin hyvillä mielin mennä. Mitä sinä, kenen tekstiä tässä lainasin (ja ajattelet samankaltaisesti mieheni kanssa) tilanteesta ajattelet ja mahdollisesti tekisit?
[/quote]
Sinä et ole ylipainoinen etkä ole alkanut elää epäterveellisesti. Ja tiedoksesi, muutaman kilon laihduttamiseen ei tarvita ylimääräistä urheilua. Kotona oleva voi aivan hyvin laihduttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 16:40"]
Yleensä se vain menee niin että ne hoikat äidit kieltäytyvät ruuasta jatkuvasti, lapset ottavat mallia!
[/quote]
Tai hoikan äidin lapset laittavat lautaselle enemmän kasviksia, kuin lihavan äidin lapset. Lisäksi hoikka äiti laittaa lautaselle 1dl jäätelöä, kun lihava äiti laittaa 5dl. Ei hoikkuus tarkoita syömisestä kieltäytymistä vaan järkevää tapaa syödä.
Olen hoikka äiti, syön 5 kertaa päivässä. Vaihdellen herkkuja, eli juhlissa syön herkkuja. Leivomme kotona talvella joka viikko ja lisäksi syömme melkein joka viikko pannaria tai lettuja. Jäätelöä on usein yms. Eli ei kyseessä ole se, että jättäisi herkut pois vaan se, että syö niitä kohtuudella samoin kuin muutakin ruokaa.