Lue keskustelun säännöt.
Olen pilannut lapseni elämän
25.07.2013 |
Minulla on ollut vaikea masennus. Sitten kärsin vaikeasta ahdistushäiriöstä ja paniikkikohtauksista, olin sairaalahoidossakin. Masennus on taakse jäänyttä elämää, uuvun silti aika ajoin. Olen hakenut aktiivisesti apua koko perheelle, lapsi on käynyt psykologilla ja kuraattorilla jne oireilun vuoksi. Välillä menee paremmin, välillä lapsi on ollut aggressiivinen. Nyt hänen alakuloisuutensa on huolestuttanut psykologin, olen varma että lapsi on jo nyt masentunut ja olen pilannut hänen elämänsä. En vaan jaksaisi tätä samaa vuodesta toiseen, lapsi saa "perintönä" mt-ongelmat ihan takuulla...
Kommentit (15)
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 15:35"]
Pääasia, että et ole tahallasi ollut välinpitämätön ym. Raskasta varmaan on, mutta yritä pitää itsesi kasassa, ettei lapsen tarvi huolehtia sinun voinnistasi.
[/quote]
Kiitos. Se on totta, että lapsi kantaa minusta huolta. Yritän parhaani tsempata, käyn terapiassa ja hoidan itseäni, teen töitä minkä jaksan jne ja aina tulee näitä rajuja takapakkeja. Jos olisin tiennyt että tulen sairastumaan niin en olisi ikinä tehnyt lapsia. Heidän itsensä takia :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä myöskään soimaa itseäsi, sairastumista ei voi kukaan ennustaa, onneksi. Voimia ja valoa elämäänne!
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 15:43"]
Älä myöskään soimaa itseäsi, sairastumista ei voi kukaan ennustaa, onneksi. Voimia ja valoa elämäänne!
[/quote]
Kiitos sinulle <3
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 15:41"]
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 15:35"]
Pääasia, että et ole tahallasi ollut välinpitämätön ym. Raskasta varmaan on, mutta yritä pitää itsesi kasassa, ettei lapsen tarvi huolehtia sinun voinnistasi.
[/quote]
Kiitos. Se on totta, että lapsi kantaa minusta huolta. Yritän parhaani tsempata, käyn terapiassa ja hoidan itseäni, teen töitä minkä jaksan jne ja aina tulee näitä rajuja takapakkeja. Jos olisin tiennyt että tulen sairastumaan niin en olisi ikinä tehnyt lapsia. Heidän itsensä takia :(
[/quote]
Yhdyn kaikesta sydämestäni kakkosen ajatuksiin. Muistuttaisin myös, että lapsi luulee kai aina olevansa vanhemmistaan jollain tapaa vastuussa. Se on ikäänkuin sisäänrakennettua...
tuli mieleen, pelastakaa lapset-säätiöllä on juuri tuollaisissa tilanteissa oleville lapsiperheille tarjolle tukihenkilöitä, jotka siis käyvät pari kolme kertaa kuussa teillä, auttavat käytännön jutuissa, touhuavat lapsen kanssa, voivat käydä vaikka kaupassa tai viedä lapsen päiväksi retkeilemään jonnekin. Ihania tavallisia ihmisiä jotka eivät tuomitse, syyllistä tai leiki sossua, usein jäävät pitkäaikaisiksi ystäviksi perheelle :) Ja tarjoavat vanhemmalle juttuseuraa, voivat lähteä kahville jne..soita sinne ja kysele jos teillekin järjestyisi joku!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ollut sairas, älä soimaa siitä itseäsi. Ainakin rakastat lastasi, olet hakenut apua ja saatte sitä. Älä mieti menneitä vaan nyt katse positiivisin mielin kohti tulevaa ja rakennatte teille hienon elämän.
Te olette kyllä ihan mahtavia :) Vaikka saa minulle kritiikkiäkin antaa. Tästä syyllisyydestä pääseminen auttaisi varmasti lapsiakin jollain tapaa. Se onkin sitten hankalampi juttu, että miten siitä pääsisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 15:50"]
Olet ollut sairas, älä soimaa siitä itseäsi. Ainakin rakastat lastasi, olet hakenut apua ja saatte sitä. Älä mieti menneitä vaan nyt katse positiivisin mielin kohti tulevaa ja rakennatte teille hienon elämän.
[/quote]
Hitto, mä märisen täällä jo <3 :D
7, suuri kiitos sinulle linkistä! Tukiperhettä olemme ehdottaneet, mutta emme valitettavasti sitä saaneet. Tukihenkilöstä en olekaan aiemmin kuullut, täytyy tutustua. :)
minkä ikäisiä lapsia teillä on ja kuinka monta? Asutteko pk-seudulla? Jos suinkin mahdollista niin lapselle kannattaa yrittää järjestää pysyvä psykoterapiasuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennus on sairaus siinä missä muutkin, itsensä syyllistäminen on turhaa. Hyvä että käyt terapiassa, toivottavasti siitä on apua. Sinusta kuitenkin huomaa että rakastat lastasi yli kaiken ja haluat hänelle parasta, se on tärkeintä. Paljon jaksamista teille.
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 15:49"]
tuli mieleen, pelastakaa lapset-säätiöllä on juuri tuollaisissa tilanteissa oleville lapsiperheille tarjolle tukihenkilöitä, jotka siis käyvät pari kolme kertaa kuussa teillä, auttavat käytännön jutuissa, touhuavat lapsen kanssa, voivat käydä vaikka kaupassa tai viedä lapsen päiväksi retkeilemään jonnekin. Ihania tavallisia ihmisiä jotka eivät tuomitse, syyllistä tai leiki sossua, usein jäävät pitkäaikaisiksi ystäviksi perheelle :) Ja tarjoavat vanhemmalle juttuseuraa, voivat lähteä kahville jne..soita sinne ja kysele jos teillekin järjestyisi joku!
[/quote]
Kiitos tästä vinkistä, taidanpa kysellä lisätietoa! Olen lapseton nainen ja työn ja parisuhteen lisäksi olisi aikaa ja intoa myös tällaiseen pienimuotoiseen "kaveritoimintaan". Kuka tietää, vaikka mieskin innostuisi kun kyseessä ei ole niin sitova juttu kuin esim. joku tukiperheenä toimiminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 16:03"]
minkä ikäisiä lapsia teillä on ja kuinka monta? Asutteko pk-seudulla? Jos suinkin mahdollista niin lapselle kannattaa yrittää järjestää pysyvä psykoterapiasuhde.
[/quote]
Alle kouluikäinen ja neljännelle menee tämä "oireileva" Koen, että psykoterapia on tässä vaiheessa vielä ehkä "liioiteltua" Lapsi on kokenut psykologi jne juttelutuokiot hirveän negatiivisena, ei tykkää käydä. On käynyt useammalla eli en usko, että on kyseessä se, ettei kemiat toimi. Käy nyt vielä tuolla kunnallisella psykologilla ainakin muutaman kerran juttelemassa. Hänen mielestä ei ole mitään akuuttia, mutta kun itse olen sellaisen lapsen äiti, joka kärsi masennuksesta ja tappoi itsensä niin ajattelen että tämä mt-ongelmaisuus jatkuu "automaattisesti" Ja onhan tämä raskasta, niiiiiin älyttömän raskasta aika ajoin kaikille. Kun näyttää jo pidemmän aikaa, että kaikki alkaa viimein sujua niin aina tulee näitä takapakkeja.
takapakit kuuluvat paranemiseen, pikkuhiljaa ne sitten vähenevät. Olet kuitenkin hyvä äiti kun välität. Tuo tukihenkilö saattaisi sopia teille, kysele rohkeasti jos jotain järjestyisi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.07.2013 klo 00:02"]
takapakit kuuluvat paranemiseen, pikkuhiljaa ne sitten vähenevät. Olet kuitenkin hyvä äiti kun välität. Tuo tukihenkilö saattaisi sopia teille, kysele rohkeasti jos jotain järjestyisi :)
[/quote]
Kiitos :) Tilasinkin meille lisätietoja tukihenkilöstä :)
Pääasia, että et ole tahallasi ollut välinpitämätön ym. Raskasta varmaan on, mutta yritä pitää itsesi kasassa, ettei lapsen tarvi huolehtia sinun voinnistasi.