Lue keskustelun säännöt.
Kumppanilla ei ole kavereita. Voiko suhde kestää?
Kommentit (21)
Ennemminkin kysymys on siitä miksei kumppanilla ole kavereita?
Eikö minkäänlaisia vai eikö vaan ole persoona, joka tykkää "hengailla" kavereiden kanssa, mutta jolla on esim. kuitenkin jotain lapsuudenkavereita, joita moikkaa kun törmää ja saattaa lähteä sitten vaikka kerran vuoteen näiden kanssa vaikkapa kaljalle.
Mun miehellä ei ole varsinaisesti hyviä kavereita. Ja mulla on senkin edestä. Mä tapaan mun kavereita ja mies käy harrastuksissaan. Ei mitään ongelmaa.
Miehellä kuitenkin on juurikin lapsuudenkavereita, harrastekavereita yms, joiden kanssa kuitenkin kommunikoi ja harrastuksessa viettää aikaa eli ei nyhjää pelkästään yksin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä aiheesta olisi ollut kiva nähdä lisemminkin keskustelua. Terv. ulkopuolinen
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 01:58"]
Tästä aiheesta olisi ollut kiva nähdä lisemminkin keskustelua. Terv. ulkopuolinen
[/quote]
No olisit nyt sitten keskustellut ja tuonut jotain lisänäkemystä asiaan. Pitääkö meidän muiden keskustellakin sulle valmiiksi?
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 07:54"]
Niin ja exä ei siis halunnut poistua kotoa myöskään mun kanssa. Eikä sinne saanut tulla ketään. Aina vaan ois pitänyt olla kahdestaan.
-9-
[/quote]
Ei sellaista kestä.
Me ollaan kahdestaan. Olemme myös toistemme parhaat ystävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan se kestää, mutta riskinsä siinä on. Vaimo ei ole pitänyt omiin kavereihin yhteyttä - hänellä on vain työ ja täydennysopinnot, se vie kaiken ajan. Meillä kyllä käy jonkin verran tuttavapariskuntia ja olemme yhdessä tutustuneet varsinkin lasten kavereiden perheisiin, mutta hankalaa on pitää omia suhteita yllä, kun puoliso ei näe aikuisten vapaa-ajalla mitään arvoa.
Totta kai voi. Meillä ei ole kummallakaan kavereita, eikä kaivata, erittäin onnellisesti yhdessä jo 14 vuotta.
Oikeastaan tuntuu, että tärkeintä tuossa on, että puolisot olisivat meneväisyys- ja kaveriasiassa suunnilleen samalta planeetalta keskenään. Kaksi kotona keskenään viihtyvää "epäsosiaalista" tulevat toimeen mainiosti, samoin kaksi kaverikeskeistä ekstroverttiä. Mutta erakon koti-ihmisen ja menevän ekstrovertin tuottaa usein enemmän vaikeuksia, koska he kaipaavat puolistolta niin eri asioita. Toinen kaipaisi puolisosta kaverin sinne sohvannurkkaan, ja toisen mielestä taas on ahdistavaa, että yritetään "sitoa kotiin" sillä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 15:04"]
Totta kai voi. Meillä ei ole kummallakaan kavereita, eikä kaivata, erittäin onnellisesti yhdessä jo 14 vuotta.
Oikeastaan tuntuu, että tärkeintä tuossa on, että puolisot olisivat meneväisyys- ja kaveriasiassa suunnilleen samalta planeetalta keskenään. Kaksi kotona keskenään viihtyvää "epäsosiaalista" tulevat toimeen mainiosti, samoin kaksi kaverikeskeistä ekstroverttiä. Mutta erakon koti-ihmisen ja menevän ekstrovertin tuottaa usein enemmän vaikeuksia, koska he kaipaavat puolistolta niin eri asioita. Toinen kaipaisi puolisosta kaverin sinne sohvannurkkaan, ja toisen mielestä taas on ahdistavaa, että yritetään "sitoa kotiin" sillä tavalla.
[/quote]
Meillä on juuri näin, kumpikaan ei ole kovin menevää sorttia ja tykkää olla rauhassa. Minä (nuori nainen) näen aika harvoin niitä harvoja kavereitani. Mies näkee enimmäkseen työkavereitaan, mutta työn ulkopuolella harvemmin.
Jos toinen alkaisi tuoda kavereita kotiin joka viikonloppu niin en usko että kumpikaan meistä kestäisi sitä :)
Mun exällä ei ollut kavereita, koska se poltti aina kaikki sillat takanaan. Eli enemmän olisin huolissani siitä, miksi hänell
ei niitä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelläni ei ole kavereita, tai ainakaan ystäviä. On vain sellainen erakkoluonne, ettei jaksa pitää yhteyttä ihmisiin ja siinähän ne orastavat kaveruussuhteet sitten lopahtavat. Meillä tämä ei ole ongelma. Ennen kuin meillä oli lapsia mies tuli välillä mukaan minun kaveriporukkani kanssa ja oli seurassa sosiaalinen. Nykyään minä menen yksin tapaamaan kavereitani ja mies vahtii lapsia sillä aikaa - tai sitten otan lapset mukaan kaverin luo ja mies saa sitä kaipamaansa omaa aikaa, jolloin harrastaa tai vain rentoutuu yksin kotona.
Miehelläni on muutama hyvä ystävä, jonka kanssa viettää aikaa/harrastaa. Mielestäni se riittää. Itselläni on sitten senkin edestä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miehellä olis kavereita, mutta mä en pidä niistä ja olen kieltänyt miestä niitä tapaamasta. Pari kertaa vuodessa kaljoittelee niitten kanssa, ja silloinkaan en halua kuulla niistä ihmisistä sanaakaan.
Ja miksi en pidä niistä? Koska mua on siellä vihattu alusta asti. Mies oli eka kaveriporukasta joka aloitti vakavan suhteen (oltiin silloin 18), ja kaverit eivät pitäneet tästä yhtälöstä ja musta tuli paha. Nykyään heilläkin on vaimot ja lapsia ja ties mitä, edelleen mä olen selkeästi se ulkopuolinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ex miehellä ei ole kavereita, facebookissa välillä vaihtaa kuulumisia, ei koskaan käynyt missään, ja syyllisti mua jos jätin lapsen kotiin ja lähdin itse ulos... Nyt yhden lapsuuden kaverinsa kanssa paljon tekemisissä, mutta työ vie niin ison osan päivästä, eikä oikeen enää halua lastaan nähdä kun kaverin kanssa voi pelata pelikonetta ja illat on niin mukava viettää yksin.. En suosittele jos sosiaaliset taidot, ja haluttomuus tutustua uusiin ihmisiin on passiivista...
olin miehen kanssa 15vuotta jolla oli kyllä kavereita, mutta ei liiemmin viettänyt niiden kanssa aikaa... loppua kohden rupes ahdistamaan. Oli vain sellainen koti ihminen ja minä taas aina menin kavereiden luokse.
Nyt uusi kumppani jolla tosi vähän kavereita joiden kanssa viettää aikaa. Ei oikeastaan ketään ja kyllä se pistää välillä ahdistaan. Yritän potkia sitä niille muutamalle kaverille ketä on ja nekin asuu toisella paikkakunnalla. Toki tämä uusi kumppani on mukava siinä, että hän lähtee minun mukaan myös minun kavereille ja viettää heidän kanssa aikaa. Eli saa minun kavereista uusia kavereita myös itselleen.
Mutta ymmärrän ap:n pointin. Mekin ollaan vasta voimakkaassa rakastumisvaiheessa ja ollaan todella paljon yhdessä eli siis koko ajan, mutta kyllä järki sanoo, että pitää olla myös muidenkin kanssa.
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 07:36"]
Mekin ollaan vasta voimakkaassa rakastumisvaiheessa ja ollaan todella paljon yhdessä eli siis koko ajan, mutta kyllä järki sanoo, että pitää olla myös muidenkin kanssa.
[/quote]
Ei toikaan mikään pakko ole mun mielestä. Kunhan ei syyllistä sitä toista, jos se toinen haluaa mennä.
Tai sitten jos molemmat on samanlaisia erakkoluonteita, sellaisiakin on.
Mutta eniten toi on ehkä tunnelmasta kiinni. Mun exällä ja nykyisellä on aika saman verran kavereita eli ei paljoakaan. Ja kumpikaan ei niin hirveästi edes vietä aikaa niiden kavereiden kanssa. Exä ahdisti, koska yritti väkisin pitää mutkin sitten kotona, syytteli ja kiukutteli, jos edes pari kertaa kuussa yritin viettää aikaa jonkun muunkin kuin hänen kanssaan. Kiukutteli jopa harrastuksesta, jonka aloitin (ei vaikuttanut arkeen, meillä ei ollut edes lapsia).
Nykyinen taas siis tukee mun menemisiä ja muistaa aina välillä vannottaa, että hänelle on ok, että menen vaikkei hän itse olekaan mikään kavereiden kanssa pyörijä ja niin tuo on myös käytännössä osoittanut, että juuri näin on.
Mun kanssa kyllä lähtee helposti liikkeelle ja viettää myös sujuvasti aikaa mun kavereiden kanssa.
Niin ja exä ei siis halunnut poistua kotoa myöskään mun kanssa. Eikä sinne saanut tulla ketään. Aina vaan ois pitänyt olla kahdestaan.
-9-
juu kyllä mäkin saan tukea uudelta kummpanilta, että "voin mennä" tosin alkuun hän vähän ihmetteli kun menin ja yritti ehkä olla niin että "en saisi mennä" mutta asiasta puhuttiin ja ilmoitin voimakkaasti, että tulen aina menemään kavereiden kanssa, heitä en jätä uuden suhteen takia ja kumppani saa tulla välillä mukaan ja välillä taas haluan olla jonkun kaverin kanssa ihan kahdestaan ja puhua sellaisia asioita jotka eivät välttämättä edes kiinnosta uutta kumppaniani...
mutta kyllä tuo on oleellista, että saa myös tukea siihen että voi mennä. Minulla on yksi lapsi ja kyllä uusi kumppani sen kanssa pärjää jos olen pari tuntia kaffella kaverilla.
t. 8
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 01:58"]
Tästä aiheesta olisi ollut kiva nähdä lisemminkin keskustelua. Terv. ulkopuolinen
[/quote]
Mitä on lisemmin?
Totta kai se voi. Kohta sullakaan ei ole kavereita, kun nyhjäätte sitten vaan kotona toistenne kanssa. Ensin tosin väkipakolla viet kumppanisi mukaan omien kavereidesi tilaisuuksiin, mutta se ei tule niiden eikä niiden kumppanienkaan kanssa toimeen, tilanteet on kiusallisia jne.