Korona ja raskaushaaveet

Ei oikein mitenkään. Raskaana olen 2/3:lla ja ihan normaalisti mennyt. :) 

Se hyvä puoli on että raskauspahoinvointejen kanssa on kivempi olla kotona" lomautettuna" koronan takia töistä, että se "etu" tästä koronasta on että ei tarvitse pahoinvoivana olla työntouhussa ja saa keskittyä enemmän vauvan tuloon kotosalla. Korona ei ole vaikuttanut raskauteeni, ihan normaalit seurannat eikä mitään erityistä neuvolasta ole sanottu että vaikuttaisi tai mitä pitäisi ottaa huomioon. Tottakai sitten kun lapsi syntyy, ei kannata ihan koko ajan tuola ulkona liikkua vauvan kanssa ja osittain vauvauinteja saatetaan perua mutta.. se on tämä aika. Ja tie kauan tämä kestää :)

Lähti haaveet kun korona tuli. Tulevaisuus on aika eri näköinen nyt... kannattaa odottaa ainakin kevääseen ja katsoa miten käy (miten Suomi pärjää 2. aallon kanssa, esim. koulusulut, ja tuleeko rokote ja muuttaako se mitään).

Olen kokenut koronan vain raskautta helpottavaksi. Olen voinut olla etätöissä ja levätä kun siltä tuntuu, varsinkin alkuraskauden väsymyksen ja pahoivoinnin takia aivan loistavaa. Ei ole tarvinnut valehdella kenellekään miksi en juo tai syö jotain tiettyä kun ei ole käynyt missään. Ja nyt kun ollaan melkein puolessa välin, voi paljastaa hyvin jo töissä halutessaan, mutta toisaalta ei ole pakko. 

Normaalit seurannat meilläkin ollut, ja mies päässyt mukaan kaikkiin käynteihin. 

Vierailija kirjoitti:

Lähti haaveet kun korona tuli. Tulevaisuus on aika eri näköinen nyt... kannattaa odottaa ainakin kevääseen ja katsoa miten käy (miten Suomi pärjää 2. aallon kanssa, esim. koulusulut, ja tuleeko rokote ja muuttaako se mitään).

No mun mielestä Suomi ei tuu pärjäämään muutenkaan, kiitos nykyisen hallituksen, mut mä en sen takia aio jättää tekemättä. Selvitään sitten vaikka vähän kovemmistakin ajoista 😁

Pakko tehdä lisää ihmisiä tänne kärsimään.

Tähän liittyen oli alkukeväästä paljonkin keskustelua. Itsekin asiaa pohdin aikani, että uskaltaako mitään raskautta tässä maailmantilassa edes miettiä, mutta kun itselläkin on ikää "jo" 31 vuotta, niin eipä voi yrittämistä enää oikein lykätäkään.

No ei kannata lähteä leikkimään. Mitä jos sairastut ja on pakko antaa yhtä sun toista lääkettä, joka voi vaurioittaa lasta. Esim jos sinut pitäisi nukuttaa koomaan, niin lapsi tuskin jäisi henkiin tai syntyisi normaalina.

Vierailija kirjoitti:

Pakko tehdä lisää ihmisiä tänne kärsimään.

Voit mennä Afrikkaan huutelemaan tuota naisille joilla on jo ennestään 7 lasta joita eivät saa ruokittua ja tekevät lisää :)

Oon viikolla 22 ja vitsi on ihanaa ku saa olla rauhassa. Kukaa ei kaupassa tarraa mahaan kiinni mitä kävi esikoista odottaessa, kukaa ei tunge itteään kylään jotta voi siivota apuna ku oon raskaana avuton etten muka voi ite (en tajua en miksen vois. Hyvin voin).

Huono puoli on se et neuvolassa ja ultrassa joutunu käymää yksin. Mies ei saa tulla mukaan ja ei hälle oo näyttänyt kunnolla iskostuvan päähän et oikeasti vauva tulossa. Minu piti esitellä sille vauvan vaatteita et mitä ostin et alkais ymmärtää. En tekis nii normaalisti koska ei sitä kiinnosta yhtää. No sen jälkee hän jopa puhu vaunujen kunnostusesta eli joku ymmärrys löyty sitte.

Tulin raskaaksi tammikuussa ennen tietoakaan mistään koronasta. Toukokuussa minut lomautettiin töistä eikä haitannut yhtään. Sain olla rauhassa kotona kaikkine kolotuksineni ja pahoinvointeineni, eikä tarvinnut joka aamu laittautua ja raahautua työpaikalle. Etätyömahdollisuutta meillä ei ole. 

Mies pääsi mukaan ensimmäiseen ultraäänitutkimukseen, mutta rakenneultraan ei. Nyt jännitetään synnytystä, saako tulla mukaan sinne ja entä sitten osastolle avuksemme. nyt tilanne näyttää taas huonommalta, vaikka keväällä neuvolasta vakuuteltiin, että "no se on sitten vasta syksyllä, ei silloin ole enää mitään hätää!" Sormet ristissä täällä.

Mutta sen sanon että jos lasta toivotte niin ehdottomasti yrittämään vaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko tehdä lisää ihmisiä tänne kärsimään.

Voit mennä Afrikkaan huutelemaan tuota naisille joilla on jo ennestään 7 lasta joita eivät saa ruokittua ja tekevät lisää :)

Suurimalla osalla ole itsellä mitään sanaa siihen kuinka monta tekee.

Nyky maailma on hirveä paikka tehdä lapsia. Korona syistä pienin. Koulut ja päiväkodit ovat aivan hirveitä paikkoja. Elämä ja kaikki vaarat pyörii somessa. Harva tulee työllistymään. Kuka tänne haluaa syntyä? 

Olen raskaana viikolla 7. Tottakai korona terveellä tavalla mietityttää, mutta en halunnut lykätä lapsihaavetta tämän takia. Olemme miehen kanssa molemmat jo yli 30 v. Nyt on ollut helpompaa, kun voi koronaan vedoten vältellä turhia menoja, sopia tapaamiset ulkoilmaan, potea pahoinvointia kotona jne. Välttelen väkijoukkoja, en nyt reissaa missään ja huolehdin hygieniasta. Töissä pian keskustelen esimiehen kanssa, voinko jättää sellaiset työtehtävät pois, jossa riski altistumiselle on tavallista suurempi.

Elämästä ei ikinä tiedä, koronaa tai ei, niin aina voi sattua jotain. Koskaan ei raskauden kanssa voi pelata täysin varman päälle.

Ainoa mihin saattaa vaikuttaa negatiivisesti on se, että puoliso ei pääse mukaan raskauteen liittyviin seurantoihin tai synnytyksen jälkeen osastolle. Nythän rajoituksia on purettu, mutta saattaa tulla taas uudestaan.

Toki, jos sairastut vakavasti niin se on asia erikseen, mutta tällä hetkellä näyttää siltä ettei raskaana olevat ole mitenkään erityisen suuressa vaarassa. Ennemmin siitä influenssasta olisin huolissani.

Eka kolmannes menossa. Rehellisesti sanottuna toivon, että rajoituksia tiukennettaisiin syksyä kohti. Saisi olla hyvällä omallatunnolla kotona raskausoireiden kanssa, kun raskaus on ollut vaikea. Muutenkin vältän turhia riskejä tartuntojen suhteen, mutta työssä kohtaan paljon ihmisiä ja se tuottaa jonkun verran stressiä. Nyt kesällä olen joutunut tekemisiin näiden "tulin ulkomailta Suomeen lomalle sukuloimaan/juhliin, en mä mitään karanteenia tarvitse" -tyyppien kanssa. Toivon, että tämä matkustusrumba taukoaisi, niin saataisiin taas tartunnat laskuun.

Ei mitenkään ole vaikuttanut. Paitsi puoliso ei saanut tulla rakenneultraan mukaan mutta se ei ole maailmanloppu sillä sinne voi mennä yksinkin :) nyt rv 37.

Tällä hetkellä näen nyt raskausajassa vain hyviä puolia.

+Saa olla rauhassa kotona, ei odoteta fyysisesti työpaikalle menoa joka päivä. +Ihmiset liikkuvat toivottavasti vähemmän syksyn tullessa, joten riski perusinfluenssan saamiselle on ehkä pienempi.

+Ei tarvitse selitellä omaa vointia ja raskausoireita, kun ei tapaa tällä hetkellä ihmisiä kovin paljon.

+Väsyneenä voi olla kotona ja tietää, ettei nyt menetä mitään erityistä. Tällä hetkellä harva järjestää tärkeitä juhlia ja muita menoja.

Olen tällainen epävarma vela eli luulen että en halua lapsia, mutta en ole ihan varma asiasta ja mietin välillä että josko sittenkin. Koronatilanne vaikuttaa mulla siten, että lopullisen päätöksen tekeminen jää mahdollisen koronarokotteen jälkeiseen aikaan, kun vähän näkee millaiseksi maailma menee. Nyt ei ole aika lapsen hankkimiseen. Puolisoni on riskiryhmää, joten joudumme olemaan hyvin tarkkoja korona-asioissa, emme ole esim. käyneet kylässä tai kutsuneet vieraita sitten helmikuun. Tällainen varovainen kotielämä on meille kahdelle aikuiselle vielä ihan mahdollista ja kestettävissä, mutta luulen että riskiryhmäsäännöillä ei oikein voi täyspäisiä lapsia kasvattaa. Kun kyllä sen lapsen pitäisi joskus nähdä muitakin ihmisiä kuin vanhempiaan ja oppia käymään erilaisissa paikoissa, vilkkaissakin. Ylihygieenisyyskään ei ole hyväksi, meillä kun on allergioita ja autoimmuunitauteja vahvasti suvuissa, ja koronamaailmassa meidän jälkikasvun immuunijärjestelmä varmaan kasvaisi ihan kieroon. Katsotaan josko koronaan löytyisi sellainen rokote, jolla maailma muuttuisi pykälää normaalimmaksi. Jos ehkäisy sitä ennen pettää, niin vauvalle pitänee etsiä adoptiovanhemmat Uudesta-Seelannista :)

Tämä ei ole ihmiskunnan ensimmäinen eikä viimeinen katastrofi. Lapsia on kuitenkin aina syntynyt myös epävarmoissa olosuhteissa. Jos lasta haluaa, kannattaa vaan uskaltaa. Turha murehtia etukäteen tuleeko sairastumaan, tekee vaan parhaansa välttääkseen tartunnan.