Jaksaako kolmatta odotusta ja lasta?

Hauska kuulla vastauksia. Meillä kaksi villiä poikaa, samassa iässä kuin ap:n. Olen iloinen että pojat on jo kasvaneet ja kasvavat koko ajan, koska koko ajan helpottaa ja on hauskempaa. Olen suoraan sanottuna ollut huono äiti kun pienempi huusi ja valvotti ja isompikin huusi ja valvotti, ja siihen jamaan en enää itseäni pistä.

Minä ajattelin seuraavat pari vuotta keskittyä kaikkeen siihen ihanaan, mitä en ole saanut näiltä lapsilta tehtyä viime vuosina. Mitä enemmän saan aikaa itselleni ja omille tärkeille jutuilleni, sen kaukaisemmalta ajatus kolmannesta tuntuu. Sitten taas, kun näen kavereiden lapsia, mieli saattaa hetkellisesti muuttua, koska kyllähän kolmelapsisissa perheissä on oma viehätyksensä.

Joo, minäkin olin kaikkea muuta kuin sympaattinen rento äiti lasten ollessa pienempiä enkä rento ole vieläkään.. mustana muistan ajat viime vuosilta. Ja silti katselen kolmilapsisia perheitä, että voih, tuon verran minäkin lapsia haluaisin.. aivan älytönta taitaa olla. ap

Mä kanssa olen pohtinut, että jos sitä ehkä vielä jaksais kolmannen raskauden tuossa muutaman vuoden päästä, mutta meille se on neljäs lapsi :D Meillä nyt kolme lasta, kaksoset on nuorimmaisia ja juuri viikkasin niiden pieniä vaatteita pois, kauhean nopeasti ne kasvaa! Nyt ollaan kuitenkin miehen kanssa väsymyksestä huolimatta mietitty, että jos se neljäs kuitenkin :)

   Joten mä sanoisin, että antaa mennä! :)

Minulla 2v tyttö ja tasan 8kk poika. Molemmat ovat ihania ja rakastan heitä paljon, mutta ovat myös olleet todella haastavia omalla tavallaan. Olen aina haaveillut kolmesta lapsesta, mutta en tiedä jaksanko sittenkään....ja jaksaako mies. Molemmat ovat myös huonoja nukkujia ja esikoinen on ollut aina todella huono syömään. Poika taas on sairastellut kovasti...alkukevät oli aivan kamala. Nyt hän on taas huono nukkumaan ja kaipaa jatkuvasti huomiota ja herättelee monta kertaa yöllä.

Haluaisin lapset pienellä ikäerolla, jotta heillä olisi seuraa toisistaan eli en tarkoituksellisesti haluaisi lasta vasta 5v päästä.

jatkan vielä...jääkö häiritsemään jos ei sitä kolmatta hankikaan, vaikka siitä tietyllä tasolla haaveilee vaikeinakin hetkinä?

Sitä minäkin mietin, että katuuko sitä sitten myöhemmin jos kolmatta ei hanki. Nauttisihan sitä vanhana, että tuli tehtyä useampia lapsia ja on suuri perhe ja suku ympärillä. Mutta toisaalta, ei lapsia pidä hankkia sen takia, järki oltava mukana ja tunnettavas voimavarat, miten sitä mahtaa olla - katuuko vai onko oikea ratkaisu jättää kolmas tekemättä jos epäröi?

Noh, sitähän jaksaa, kun ei ole vaihtoehtoja. Ei voi sanoa, että kolme menee siinä, missä kaksikin, jokainen lapsi on oma yksilönsä, omine tarpeineen. Mutta vaikka se rankkaa onkin, varsinkin pienillä ikäeroilla, niin jokainen lapsi on maailman ihanin ja rakkain.

Tottakai jokainen lapsi on ihanin ja rakkain - niin myös nämä nykyiset, ja minä mietin että jos voimavarat eivät riitäkään niin on väärin näitä nykyisiäkin kohtaan tehdä kolmas ja uupua totaalisesti. ap

jos noin jo mietit niin, tyydy suosiolla 2 lapseen.

Minäkin mietin paljon sitä, että mitä jos voimat vaan loppuu, jos kolmas on haastava. Meillä tuo pienempi on ollut ihan viime aikoihin asti tosi huono nukkumaan, mutta sen on kestänyt koska olen voinut olla kotona. Kolmannen kanssa en kuitenkaan enää voi olla kotona, vaan töihin olisi palattava äitiysloman jälkeen. En ole mikään superihminen, ja jos yön kanniskelen huutavaa taaperoa, ei olla kumpikaan lapsen kanssa aamulla siinä kunnossa, että siinä voi lähteä töihin ja päiväkotiin saamatta sydäriä. Mitä jos en jaksakaan? Onko se reilua lapsia kohtaan, että äiti tahallaan on ajanut itsensä siihen tilaan, ettei jaksa oikeasti huolehtia heistä (siis henkisistä ja emotionaalisista tarpeista).

Minä ihailen niiden jaksamista joilla on monta lasta, enkä oikein tiedä olenko itse niin reipas.

2

mulla lapset 6 ja 8v ja aika on sopiva kolmannelle.olen raskaana.

Mä mietin tätä samaa ihan jatkuvasti. Lapset on jo 4,5 ja 6 v. Ja ikääki alkaa itsellä olla niin paljon että päätös pitäisi tehdä nyt. Pikkulapsiaika oli aivan tosi rankka, nyt vasta vikat puol vuotta on ehkä helpottanu niin paljon, et on ollut aikaa miettiä asiaa.

Oma ja miehen työtilannekin alkaa olla nyt niin hyvä, että aika voisi olla sopiva. Ekaa odottaessa molemmilla oli vielä koulut kesken. Osaisko sitä nyt relata ja nauttia eri tavalla?

Toisaalta ikäeroista tulis jo isot. Ja jaksaako siihen vauvarumbaan vielä ryhtyä?  Eikä mieskään hyppiny riemusta kun sanoin.

Meillä esikoinen aloitti eskarin (6v) ja keskimmäinen oli 4,5v kun kuopus syntyi. Tosi hyvin meni kaikki. Hyvät ikäerot. Nyt ovat 13v, 12v ja 8v :)

Kolmannen vauva-ajasta olen nauttinut eniten. Miten helppoa kun oli vain 1 vauva hoidettavana (ekalla ja tokalla 1v 3 viikkoa ikäeroa;)). Ja kaiken lisäksi oli hyvin nukkuva ja helppo vauva. Jos aikaa olisi kulunut, niin en tiedä olisinko jaksanut enää kolmatta. Kolmas oli puolivahinko, mutta ihana sellainen.

T.14

Minä tiesin aina että haluan vähintään kolme lasta. Pitkään piti kuitenkin miettiä uskaltaako kolmatta tehdä kun olin todella poikki edellisten vauva-aikana enkä oikeastaan muista koko ajasta mitään muuta kuin älyttömän huudon määrän. Nyt meillä sitten on kolme lasta ja tuntuu kyllä niin oikealta ratkaisulta meille. Poikki olen lähinnä noiden isompien (5v) lasten kanssa, mutta vauvan kanssa olen jaksanut todella hyvin. Etköhän sinäkin kolmannen kanssa pärjäisi. Luulen että enemmän jää harmittamaan jos sen kolmannen jättää tekemättä. Jos uupuu niin aina saa apua. Etukäteen on turha murehtia.

Meillä oli miehen kanssa ajatuksena että kaksi lasta riittää. No kun kakkonen syntyi, minulla oli koko ajan pieni haikeus/kaipuu vielä yhteen(vaikka järki sanoi että kaksi riittää!) No kaipuu oli jatkuvaa, joten päätimme lähteä vielä kolmannen odotukseen :)

Kolmas lapsi on jo syntynyt, ja enää ei ole sitä "tyhjyyden" tunnetta, nyt on varma olo että meidän lapset on tässä. Ja kaikki meni näin aivan loistavasti.

Eli jos sinulla on samanlaista tunnetta, että kaipaat vielä kolmatta, niin kannattaa ehdottomasti harkita :)

-Kyllä sen vaan itse sisimmissään tietää-

ps. neljättä odotusta en enää jaksaisi(raskaudet ovat olleet kaikki aika uuvuttavia)

Njaa, meillä kolmas oli vahinko sisarusten ollessa 5 ja 7. Lapsi sinällään on ihana, oli helppo ja aurinkoinen vauva. Nyt 4 v. Mutta oikeasti elämä olisi helpompaa jos olisi vain nuo kaksi isompaa. Nyt isommat menee kuopuksen ehdoilla, samoin itse kaipaisi jo omaa aikaa. Parin vuoden päästä sitten?

Kolmas odotus ja lapsiaika on ollut helpoin ja kevyin ja kivoin kaikista.

Meillä oli pyhä tarkoitus hankkia vain kaksi lasta. Kolmas sai alkunsa vähän yllättäen. Sen jälkeen syntyi vielä neljäskin kaikista hyvistä ehkäisy-yrityksistä huolimatta. Mun kokemuksen mukaan kolmas ja neljäs olivat huomattavasti helpompia vauva-aikoinaan ja pikkulapsiaikoinaan kuin kaksi ekaa.

Ehkä siksi että toimintamallit ovat jo valmiina, ei enää huolestu joka asiasta ja kokemus jo kertoo monessa asiassa että tee näin. Meillä tuo neljäs on tosi haastava luonteeltaan, mutta tässäkin kokemus helpottaa kummasti ja pinnakin on venynyt tosi paljon verrattuna ekan lapsen uhmaikään :)

Itsellä ainakin tuo kolmannen lapsen saaminen oli lähes fyysinen tarve. Kun sitten sain neljännenkin, silloin tuntui että jotain on tullut valmiiksi eikä enää ollut sitä kaipausta joka siihen asti oli poltellut sisuksissa. Neljännen jälkeen on ollut tosi helppoa luopua vauvantarvikkeista, eikä enää todellakaan tunnu siltä että jos vielä yksi- niin ihania kuin nuo vauvat onkin :)

Eli jos tuntuu että vielä yhden haluaisi niin siitä vaan, itse en ainakaan ole yhtään katunut!

Kaikki vaan samaan putkeen, kunnes tuntuu, että lapsiluku on täysi!

Noinhan moni näyttää nykyään tekevänkin. Välillä vain oli havaittavissa, että perheen lapsia hankittiin ikään kuin kahdessa erässä. Se tuntui jotenkin väärältä niitä ensimmäisiä kohtaan, sillä kun he aloittavat koulun ja tarvitsisivat tukea, niin äippä se elää "uudelleen" vauvavuosiaan ja silmin nähden laiminlyö pienten koululaistensa kanssa vietettävän ajan. Koulun aloituksen ja läksyjen teon sujumisen tulisi olla iso asia.

Pienien ikäerojen etu on, että saadaan elää tietyt vaiheet kerrallaan ja siirtyä aina yhdessä eteenpäin.

Moni kyllä ymmärtää jokaisen eri-ikäisenkin lapsensa tarpeet, ehkä olen vain kohdannut tavallista enemmän näitä vauva-sekoilijoita...