Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oletteko te kuuroja tekoitkulle, vanhemmat?
23.07.2013 |
ihan järkkyä kuunneltavaa ja katsottavaa, kuinka eskari-ikäinen kiukkupussi pyörittää koko perhettä tekoitkulla. Naama vääristyy ensimmäistä kertaa viimeistään aamulla ja tyytymättömyys jatkuu koko päivän. Muut sisarukset jäävät tämän yhden vahvatahtoisen despootin jalkoihin.
Tekoitku kaikuu pihalla aamusta iltaan ja taas taivutaan mutkalle. Päiväkodissa muut lapset eivät tähän suostu, jolloin otetaan nyrkit avuksi. Vanhemmille esitetään uhria ja "itketään" ja taas mennään.
Kommentit (11)
En ole kuuro, vaan ojennan pikkuhiljaa lasta.
Sanon vaikkapa, että koita sanoa ihan asiallisella äänbellä mistä kiikastaa. On kivempaa kuunnella puhetta kuin nirinää. Tahdon ohjata siihen, että kivalla puheella saa enemmän aikaan kuin negatiivisella meuhkaamisella.
Tai jos lapsi kitisee selvästi humiontarvetta tai tylsistymistä, saatan ottaa syliin ja johdattaa jutustelun naurun kautta mukavammille reiteille. Ja loihtia sitä tekemistä, että kitiseminen unohtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakkonen siis palkitsee kitinän ottamalla syliin ja naurattamalla. Nice!
No oon kuuro. Tai en kuuro, vaan immuuni. Äkkiä se mun seurassa loppuu, kun sanon, että meillä ei tekoitkulla saavuta mitään hyvää.
Sääli vaan, kun osa ei tajua ja sit kasvatetaan näitä Drama Queeneja.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 13:19"]
Kakkonen siis palkitsee kitinän ottamalla syliin ja naurattamalla. Nice!
[/quote]
Niin olen tehnyt. Tulepa katsomaan millaisia lapsia on kasvanut sillä, että heitä ei jätetä huomioimatta. Lapset kokeilevat erilaisia tapoja aiheuttaa reaktiota. Jos siihen vastataan rakentavasti jakeskustelemalla, selittämällä, päästään oikeille poluille.
En usko yhtään siihen, että rangaistuksilla ja sosiaalisella mitätöimisellä saadaan hyvää aikaan. Eikä ole rangaistuksia, aresteja, viikkorahojen pidättämisiä, kännykkä- ja konekieltoja tarvittu teinienkään kanssa. Puhe toimii.
tekoitkuunkin on syynsä, ehkä olisi hyvä miettiä, mistä se johtuu. Oma lapseni ei ole ollut itkupilli, mutta itse olin sellainen, tekotikun tarkoitus oli saada isoveli lopettamaan kiusaaminen heti alkuunsa. Veli tietenkin jatkoi kiusaamista, kunnes "itkin", joten itkin sitten ihan heti kun veli vaan vähän vilkaisikin minua siihen malliin, että nyt se taas alkaa....
Ehkä tuon asian olisi voinut hoitaa fiksummin, mutta ei minulla lapsena ollut siihen työkaluja, eikä vanhemmista ollut mitään apua. Ja lisään tähän, että isoveljeni ei ollut mitenkään ilkea eikä paha, sillä vaan oli kai aika tyypillinen isoveljen/-siskon tarve välillä näyttää pienemmälleen, kuka käskee jne. Hyvä välit on veljen kanssa, ollut aina, lukuunottamatta noita tilanteita, joista toisaalta selvisimme aika vähällä kun alkoin parkumaan ajoissa.
Tarkoitus oli siis sanoa, että tekoitkuun on aina syynsä ja vanhmmat voisivat kyllä kuunnella sitä ja miettiä, mikä syy on ja miten asia voitaisiin hoitaa ilman, että lapsen tarvitsee parkua. Oikea tapa ei toki ole tekoitkun vuoksi hyppiä lapsen pillin mukaan, mutta kuunneella kuitenkin lapsen tarvetta ja löytää siihen parempi ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Komppi kakkoselle ja seiskalle.
Tekoitkuunkin on syynsä. Aidon huomion (mielenkiinnon, en puhu hemmottelusta, joka itse asiassa on usein todellisen mielenkiinnon puutetta) puutetta, epämääräistä pahaa oloa, yksinäisyyttä - tai vaikkapa seiskan kertomaa veljen kiusaamista.
Huonoa käytöstä ei tietenkään pidä palkita, mutta lapsi turvautuu huonoon käytökseen, koska ei keksi oikeita/parempia keinoja saada haluamaansa. Hänelle pitää ne keinot opettaa.
Kannattaa myös ymmärtää tuo ekassa kappaleessa mainitsemani asia: hemmottelu ei ole aitoa huomioimista. Hemmottelemalla aikuinen yrittää lahjomalla ja siloittelemalla päästä eroon lapsesta mahdollisimman helpolla: annetaan sille kaikki, mitä se tahtoo, niin se antaa meidän olla rauhassa...
Aitoa huomioimista on kuunnella lapsen mielipiteitä ja ajatuksia, kommentoida niitä, olla eri mieltä ja kieltää, kun ymmärtää jonkin lapsen mielihalun olevan sellaista, että siitä on lapselle haittaa joko suoraan tai epäsuorasti. Epäsuoraa haittaa tulee lapselle siitäkin, että hän saa aina ja kaikessa tahtonsa lävitse: sellaisen pikku-diktaattorin kanssa ei kukaan halua leikkiä ja lapsi kasvaa epäsuositun jyrääjän rooliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni eivät ole koskaan itkeneet tekoitkua vaan itkuun on aina ollut jokin syy. Sen syyn selvittäminen on lopettanut itkun. Hyvin helppoa ja hyvin yksinkertaista, joskin edellyttää, että kuuntelee lastaan.
Kiinnitetään siinä mielessä huomiota, että kiinnitetään lapsen huomio muualle.
Ainakin meillä lapsen huomion saa tekoitkusta hyvin äkkiä muualle. Meillä ei ainakaan tarvitse juuri muuta kuin "katopa, mikä hämähäkki tuolla menee" -tyyppinen lausahdus, niin väninä loppuu yleensä siihen. Ehkä muksumme ei ole välkymmästä päästä, mutta 9/10 tekoitkuista saadaan loppumaan sillä tavalla, ja viimeistään tuossa vaiheessa myös itse huomataan, onko kyse "oikeasta" tekoitkusta vai syli-ikävästä tms.
Koetetaan myös ohjata lasta pikku hiljaa ajattelemaan asiaa toisten ihmisten näkökulmasta tyyliin "älä kultaseni itke, naamasi vääntyy rumaksi". Ihan hyvin nämä toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, lapsellehan on tärkeää oppia jo pienestä, että negatiivisia tunteita ei sovi ilmaista, kun se saa naaman rumaksi - mikä tietysti on kaikkein kamalin asia...
No joo. Mutta tytölle en ainakaan tuollaisia menisi sanomaan, oli sitten motiivi miten hyvä tahansa (kiinnittää lapsen huomio kiukuttelusta pois).
Alue: Aihe vapaa
Tavallaan olen. Koska tätä tekoitkuu jA raivonkeräämistä oon ollut niin kauan jo. Välillä oli helpompaa mutta nyt taas pahentunut. Ja meillä ei pystytä keskustelemaan asiasta/syystä silloin.eikä kyllä pysty antamaan huomioo juuri silloin ku raivonpuuska päällä. Se vaan pahentaa tilannetta.parempi puhua sen jälkeen vasta.