Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko teidänkin mielestä lapsellinen?
23.07.2013 |
Ennen lapsemme syntymää anoppi ei koskaan pyytänyt minua ja miestäni kylään, paitsi muutaman kerran. Esim. jouluna..
Kävimme kuitenkin mieheni kanssa itse anoppilassa ainakin kerran kahdessa viikossa tai joskus useammin, koska mieheni halusi. Usein meni yksin, joskus lähdin mukaan.
En tykkää olla anoppilassa yhtään, koska aina kun menemme sinne mieheni kanssa, minulle ei puhuta mitään. Jään jonnekkin sohvannurkkaan yksin istumaan ja kaikki vaan katoavat jonnekkin omiin touhuihinsa. (mies mukaanlukien, yleensä menee tekemään esim. pihatöitä).
Miehen vanhempien luokse tuli jo silloin tosi vastenmielinen olo lähteä, koska he käyttäytyivät kuin minua ei olisi olemassakaan. MItä nyt välillä muutaman sanan saattoivat sanoa.. Tuntui etten ole tervetullut!
Nyt kun pienokaisemme on maailmassa, anoppi ravaa jatkuvasti kutsumatta/ilmoittamatta meillä. Ja kutsuu meidät joka viikko kylään!!
Eli suoraansanottuna vituttaa tämä: Ennen anoppi ei käynyt miehellä kylässä kun harvaseltaan (kerran kuussa ehkä, jos sitäkään), sen jälkeen kun miehen kanssa yhteen muutettiin.. Meitä ei myöskään kutsuttu heille kylään. Mutta nyt kun meillä on lapsi, anoppi hönkii meille jatkuvasti kylään tai olettaa että me menemme heille!
Olemme käyneetkin kylässä muutaman kerran lapsen synnyttyä ja silloin on taas ollut sama meininki.. Minua kohdellaan kuin ilmaa, lapsi napataan sylistä ja mennään toiseen huoneeseen lässyttämään sille.. Siellä mä sit mökötän olohuoneen sohvalla sen tuskaset 4 tuntia parhaimmillaan TEKEMÄTTÄ MITÄÄN..
Kyse ei ole ettenkö itse yrittäisi ikinä puhua mitään, muttakun porukka ei ole edes samassa huoneessa. Menevät suurinpiirteen makuuhuoneeseen ja sinne en nyt kehtaa tunkea itseäni.
Ihmiset joiden kanssa olen puhunut tästä, että en tunne olevani tervetullut itse ihmisenä, vaan lapsen äitinä. Vain sen takia että jos minä en tule kylään niin sit ei tule lapsikaan.. Olen saanut haukkuja tästä, että olen lapsellinen kun en halua mennä anoppilaan. Lapsen pitäisi saada nähdä isovanhempiaan.. :/
Kommentit (40)
[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 14:46"]
En lähtis minäkään anoppilaan, jos mua kohdeltais noin. Täytyy normaalijärjellä varustetun ihmisen ymmärtää, että sukujen toimintatavoissa on eroja ja jos toisessa onkin normaalia tunkea toisen makuuhuoneeseen, ni toisessa se voi olla asia, jota ei todellakaan tehdä. Kunnioitan jopa omien vanhempieni yksityisyyttä niin paljon, etten mene niidenkään makkariin koputtamatta / luvatta. En mene myöskään appivanhempieni makkariin ilman eri lupaa (anopilla on kirjahylly, josta haen lukemista toisinaan). Ja siinä vaiheessa, kun uusi ihminen tutustuu vasta sukuun, on törkeää jättää tämä "oman onnensa nojaan". Tai ainakin meillä kotona on aina opetettu siihen, että uuden tulokkaan kanssa ollaan ja tehdään sille selväksi meidän toimintamalleja ja osoitetaan muutoinkin, että on tervetullut..
Mun mielestä ap ei ole lapsellinen.
[/quote]
Jos anoppi vie ap:n sylivauvan makkariin, mihin ap tarvitsee erillistä lupaa mennä perässä? Tosi naiivi ajatuskin.
PS: ei ap ole "astumassa sukuun", se on ollut suvussa jo ainakin reilut 9 kuukautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieman kummallista, että istuskelet yksin sohvannurkassa. Mene miehen mukaan pihahommiin tai sinne kamariin anopin ja vauvan kans. Jos he pitävät teitä perheenjäseninä, eivätkä vieraina, joiden kanssa pitää keskustella olohuoneessa koko ilta.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 15:33"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 14:46"]
En lähtis minäkään anoppilaan, jos mua kohdeltais noin. Täytyy normaalijärjellä varustetun ihmisen ymmärtää, että sukujen toimintatavoissa on eroja ja jos toisessa onkin normaalia tunkea toisen makuuhuoneeseen, ni toisessa se voi olla asia, jota ei todellakaan tehdä. Kunnioitan jopa omien vanhempieni yksityisyyttä niin paljon, etten mene niidenkään makkariin koputtamatta / luvatta. En mene myöskään appivanhempieni makkariin ilman eri lupaa (anopilla on kirjahylly, josta haen lukemista toisinaan). Ja siinä vaiheessa, kun uusi ihminen tutustuu vasta sukuun, on törkeää jättää tämä "oman onnensa nojaan". Tai ainakin meillä kotona on aina opetettu siihen, että uuden tulokkaan kanssa ollaan ja tehdään sille selväksi meidän toimintamalleja ja osoitetaan muutoinkin, että on tervetullut..
Mun mielestä ap ei ole lapsellinen.
[/quote]
Minä olen samaa mieltä. Yleensäkin ihmettelen, että kuinka suurin osa täällä taas pitää, että ap:n oma vika. Mun mielestä anopilta tölöä käytöstä. Ei mua ole ainakaan koskaan anoppilassa kohdeltu noin, enkä minä kohtele omien lasteni puolisoita noin vaan otan jokaisen omalla tavalla huomioon. Ovat kaikki erilaisia, mutta ei vaadi ydinfysiikkaa, että pystyn jokaisen huomioimaan.
[/quote]
No, kenen vika se sitten on?
Jos ap haluaa saada tilanteen korjattua ja suhteen toimimaan, hän muuttaa omaa käytöstään ja alkaa reippaammin ottamaan osaa anoppilan touhuihin.
Oikeasti: ei sekään ole tervettä, että hän istuu tuntitolkulla sohvalla vartoilemassa, että joku tulee häntä sinne viihdyttämään! Miehensäkään ei sellaista odota, ottaisi mallia siitä. Kussakin suvussa ja perheessä on eri tavat, ei ap voi olettaa, että kun HÄN saapastelee anoppilaan, anoppi muuttuu heti hänen äidikseen ja omaksuu hänen sukunsa seurustelutavat.
Ok, se kuulostaa oudolta, että anoppi ja appi eivät puhuisi hänelle laisinkaan. En ihan usko sitä, koska sellainen olisi erittäin omalaatuista. Ihan tosiko jos ap kysyy jotain, kukaan ei vastaa, vaan katsoo ohitse? Vai onkohan siinä kyse vaan siitä, että anoppilassa ei harrasteta rupattelua eikä kukaan aktiivisesti aloita keskustelua hänen kanssaan?
Juu, paikka vaikuttaa vieraalta syystä tai toisesta, mutta ei se tutummaksi siitä ainakaan tule, jos ap jatkaa istuskelua sohvalla mököttämässä tai jättäytyy kokonaan pois.
Minä ottaisin ap:n tilanteessa ilon irti ja makaisin siinä sohvalla lukemassa dekkaria koko vierailun ajan. Sitä ei pysty vauvan kanssa kotona tekemään 4 tunnin ajan.
Meilläkin miehen sukulaiset suhtautuivat minuun aikanaan samalla tavalla nihkeästi, olivat kuin minua ei olisikaan. Puhuin siitä miehen kanssa, ja aina anoppilassa käydessämme mies piti huolen siitä, että oli aina jossain lähettyvilläni. Ehkä se oli lapsellista, mutta minä koin sen niin, että hän sillä tavalla osoitti muille, että me tavallaan kuulumme samaan pakettiin. Ei siinä sitten kovin kauaa mennyt, kun miehen sukulaiset rupesivat juttelemaan minullekin ja pärjäsin, vaikka mies hävisi muualle. Nyt vuosienkin jälkeen tuntuu kyllä hienolta, miten mies osasi ottaa minut silloin huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 15:51"]
Meilläkin miehen sukulaiset suhtautuivat minuun aikanaan samalla tavalla nihkeästi, olivat kuin minua ei olisikaan. Puhuin siitä miehen kanssa, ja aina anoppilassa käydessämme mies piti huolen siitä, että oli aina jossain lähettyvilläni. Ehkä se oli lapsellista, mutta minä koin sen niin, että hän sillä tavalla osoitti muille, että me tavallaan kuulumme samaan pakettiin. Ei siinä sitten kovin kauaa mennyt, kun miehen sukulaiset rupesivat juttelemaan minullekin ja pärjäsin, vaikka mies hävisi muualle. Nyt vuosienkin jälkeen tuntuu kyllä hienolta, miten mies osasi ottaa minut silloin huomioon.
[/quote]
Hienoa, just näin mäkin ajattelen !
Meillä oli ihan samanlaista ensimmäisen lapsen kanssa, samoin toisen...Lakkasin käymästä anoppilassa. Puolen vuoden kuluttua välit alkoivat tuntua paremmilta. Eli minä tapaan appivanhempia harvakseltaan tai vähän kerrallaan, mies käy anoppilassa lasten kanssa. Muutenkin koko suku on enimmäkseen kuin minua ei olisi olemassakaan. Yhdessä olemme olleet kymmenen vuotta, joista viisi naimisissa. Avioitumisen ja lasten syntymän myötä välit viilenivät entisestään. Minulla on työpaikka ja olen valmistunut yliopistosta, joten ei voi olla kyse siitäkään, että eläisin miehen siivellä tms. Ihan sama, ero taitaa tulla joka tapauksessa jossain vaiheessa. Ei kukaan jaksa tällaista loputtomiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli anoppi toimii samoin kuin miehesi. Menee kutsumatta kylään. Mitä miehesi sanoo ongelmaasi?
Eikö ole hyvä kun joku auttaa lapsen kanssa, saat hieman hengähtää...Anna lapsi miehelle mukaan ja mene sinä uimahalliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta pitää keskustella miehesi kanssa, te teette säännöt teidän kotiinne.
Mites appiukko? Ala kaveeraamaan sen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 11:59"]
Eikö ole hyvä kun joku auttaa lapsen kanssa, saat hieman hengähtää...Anna lapsi miehelle mukaan ja mene sinä uimahalliin.
[/quote]
No anoppi ei kyllä auta lapsen kanssa millään tasolla, kunhan vaan haluaa lässyttää. Vaipanvaihdot ja syöttämiset ei kiinnosta.
ap
No olet sinä kyllä vähän.
Mitä ilmeisimmin anoppilassa ei pidetä teitä vieraina, joita pitäisi erikseen viihdyttää formaalisti jutustellen ja olohuoneessa sievästi istuskellen. Teitä pidetään perheenä, joten kun tulette, elämä ja talon hommat jatkuvat normaaliin tapaan, miehesikin menee tekemään omia hommiaan. Mikset mene sinne pihalle mukaan puuhaamaan??
Eli älä odota, että sinut huomioidaan jotenkin vieraana, vaan ota se asenne, että olet siellä perheenjäsenenä, joten touhuat miehesi kanssa samoja juttuja. Menet sinne makkariin oman vauvasi kanssa, tietenkin - ei sinne mitään erilliskutsuja tarvita!
Se on selvää, että välinne eivät ole luontevat ja läheiset appivanhempien kanssa, syystä tai toisesta - mutta eivät ne luontevammiksi siitä ikinä muutukaan, jos jatkossakin aiot istua siellä sohvalla yksinäsi.
Juttele miehellesi asiasta ja sano, että et koe luontevaksi tuppautua anopin kylkeen keittiöön, vaan toivoisit, että miehesi ottaisi sinut ainakin noin aluksi mukaan hommiinsa, kun olette anoppilassa.
Totta kai - se on aika selviö - anoppisi ja appesi ovat kiinnostuneita ennen kaikkea miehestäsi ja lapsenlapsestaan. Mitä muuta odotit? Mutta et sinäkään ole mikään riesa tai "kaluste", jos et itse sellaiseksi jättäydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 12:00"]
Tuosta pitää keskustella miehesi kanssa, te teette säännöt teidän kotiinne.
[/quote]'
Olen keskustellut (yrittänyt) miehen kanssa. Anoppi tulee aina ilman koputtamatta/pimpottamatta sisään jos ovi on auki. Tätä käytöstä en enää voi ymmärtää! MIehelle olen sanonut että tää ei voi enää jatkua että anoppi hönkäsee sisälle ku ittee huvittaa ja vieläpä koputtamatta.. En tiedä onko saanu aikaseksi sanottua äidilleen, koska minun sanomiset ei mene perille anopille
ap
Onkohan anoppilasi maalaistalo? Oma mummolani on, ja itsekin suunnistan ensimmäisenä keittiöön tiskaamaan. Sitten pyyhin pöydän, hellan päällyksen, lakaisen keittiön pöydän alta, jonka jälkeen käsky käykin hakea porkkanamaalta raastettavaa, sitten marjapensaisiin...
Löytyisikö sinullekin jotain puuhailtavaa anoppilasta? Otat ihan työn kannalta. Tai sitten otat kirjan mukaan. Kun anoppi viihdyttää lasta lueskelet mitä huvittaa. Lukeminen toki keskeytyy aina kun tulee joku tilanne, mutta sellaista se on. Joistain anopeista on hyötyä lastenhoidossa, ja jotkut anopit lähinnä leikkivät nukkeleikkiä lapsella.
Te käytte jo muutaman kerran kuussa ja siihen päälle pitäisi vielä kutsua kyläänkin?
Mä ainakin ahdistuisin, jos samat ihmiset ylipäätään ravais meillä noin paljon ja jos sitten vielä oltaisiin naama nurinpäin, kun ei kutsuta erikseen.
Ja mitä viihdykettä siellä pitäisi keksiä? Ota lenkkarit mukaan ja lähde lenkille, nauti omasta ajasta. Ota mukaan just joku kirja tms. Sunko kanssa sen anopin pitäisi leikkiä vai mitä oikein olet ap vailla?
Ylipäätään meillä käydään kylässä, kun "oltiin tässä lähellä" ja erikseen kutsutaan sitten, kun on jokin juhla ja on varauduttu tarjoiluilla. Ja nämä siis on jotain syntymäpäiviä, äitienpäiviä yms. Jouluna aina vaan molempien vanhemmat kysyy, ollaanko menossa ja mahdollisesti minä päivänä, niin osaavat varata ruokaa meillekin. Välillä mennään, välillä ei.
Mene mukaan, sitä kehoitan minäkin. Jos anoppi lähtee lapsen kanssa toiseen huoneeseen, niin laukkaat perässä vaikka kameran kanssa ja otat kuvia vauvasta ja mummosta, tai ihan mitä nyt keksitkin. Kyllä nyt luulisi jotain yhteisiä puheenaiheita löytyvän kun vähänkin yrität etkä ala marttyyriksi. Ja jos mies lähtee pihatöitä tekemään, niin työhanskat käsiin vaan ja mukaan, tekee hyvää sinullekin varmasti, mummo pärjää kyllä vauvan kanssa ja tulee sanomaan jos apua tarvii.
En minäkään anoppilaan mene vieraaksi kuin harvoin, autan siellä siinä missä pystyn, juttelen vaikka anopin kanssa miehen lapsuudesta, onhan se iso pala oman lasteni historiaa ja kohta nekin muistot unohtuvat.. Reipastupa siis, sitä sinulta ollaan odotettu. Mummon kanssa voit sopia milloin tämä tulee käymään, ettehän tekään sinne rahaa vain sisälle kutsumatta. Voit vaikka soittaa ja kysäistä onko tämä tulossa, sillä teillä on nyt kauppareissu ja olisi kiva kuulla minkälaiset suunnitelmat mummolla on.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 12:15"]
Te käytte jo muutaman kerran kuussa ja siihen päälle pitäisi vielä kutsua kyläänkin?
Mä ainakin ahdistuisin, jos samat ihmiset ylipäätään ravais meillä noin paljon ja jos sitten vielä oltaisiin naama nurinpäin, kun ei kutsuta erikseen.
Ja mitä viihdykettä siellä pitäisi keksiä? Ota lenkkarit mukaan ja lähde lenkille, nauti omasta ajasta. Ota mukaan just joku kirja tms. Sunko kanssa sen anopin pitäisi leikkiä vai mitä oikein olet ap vailla?
Ylipäätään meillä käydään kylässä, kun "oltiin tässä lähellä" ja erikseen kutsutaan sitten, kun on jokin juhla ja on varauduttu tarjoiluilla. Ja nämä siis on jotain syntymäpäiviä, äitienpäiviä yms. Jouluna aina vaan molempien vanhemmat kysyy, ollaanko menossa ja mahdollisesti minä päivänä, niin osaavat varata ruokaa meillekin. Välillä mennään, välillä ei.
[/quote]
Ei, en ole sitä mieltä että anopin pitäisi kanssani leikkiä :D Vaan oletan että minutkin otetaan vastaan ihmisenä ja huomioidaan (keskustellaan), siinä missä mieheni ja lapsenikin..
Ehkä heillä sitten vain on erilaiset tavat ja vaadin liikaa, koska olen tottunut siihen että muut ihmiset otetaan huomioon. Esimerkiksi omat vanhempani juttelevat aina miehelleni kun tulevat käymään, eivätkä jätä häntä ns. ulkopuolelle.. Eivät tule meille vain lapsen takia, vaan sen takia että näkevät meitäkin. Toki lapsenlapsi on ''isommassa roolissa'', häntä tullaan innolla katsomaan, mutta eivät unohda meidän olemassaoloa siinä samalla..
Entä jos vaan itse kävelet anopin perässä ja juttelet sille, etkä odota, että toinen tekee sen. Saisit ehkä hieman muutosta aikaan.
Ja kyllä minusta se vauvalle lässyttäminenkin on auttamista, sanoithan että lapsi napataan sylistä ja mennään toiseen huoneeseen lässyttämään sille.. Siellä mä sit mökötän olohuoneen sohvalla sen tuskaset 4 tuntia parhaimmillaan TEKEMÄTTÄ MITÄÄN..
Miksi et mene perässä? Tai lähde lenkille?
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 14:46"]
En lähtis minäkään anoppilaan, jos mua kohdeltais noin. Täytyy normaalijärjellä varustetun ihmisen ymmärtää, että sukujen toimintatavoissa on eroja ja jos toisessa onkin normaalia tunkea toisen makuuhuoneeseen, ni toisessa se voi olla asia, jota ei todellakaan tehdä. Kunnioitan jopa omien vanhempieni yksityisyyttä niin paljon, etten mene niidenkään makkariin koputtamatta / luvatta. En mene myöskään appivanhempieni makkariin ilman eri lupaa (anopilla on kirjahylly, josta haen lukemista toisinaan). Ja siinä vaiheessa, kun uusi ihminen tutustuu vasta sukuun, on törkeää jättää tämä "oman onnensa nojaan". Tai ainakin meillä kotona on aina opetettu siihen, että uuden tulokkaan kanssa ollaan ja tehdään sille selväksi meidän toimintamalleja ja osoitetaan muutoinkin, että on tervetullut..
Mun mielestä ap ei ole lapsellinen.
[/quote]
Minä olen samaa mieltä. Yleensäkin ihmettelen, että kuinka suurin osa täällä taas pitää, että ap:n oma vika. Mun mielestä anopilta tölöä käytöstä. Ei mua ole ainakaan koskaan anoppilassa kohdeltu noin, enkä minä kohtele omien lasteni puolisoita noin vaan otan jokaisen omalla tavalla huomioon. Ovat kaikki erilaisia, mutta ei vaadi ydinfysiikkaa, että pystyn jokaisen huomioimaan.