Asperger-piirteisten kumppanit, kysymys teille

Kaksplussallahan on se yks pariskunta (löysivät toisensa palstalta), jossa nainen on asperger ja mies normaali (no nörtti, mutta kuitenkin). Vaikuttavat todella onnellisilta vaikka heillä aika iso suurperhe. Vaimo ei kuitenkaan sopeutunut miehen kotipaikkakunnalle, mutta muuten ovat tosi söpö pariskunta.

olen ollut as-piirteisen miehen kanssa yli 25 vuotta. Ei todellakaan osaa valehdella, ennemmin jättää kertomatta, mutta jos kysyy suoraan, vastaa rehellisesti. Negatiiviset tunteet ovat hänelle vaikeita, pelkää vihaisia ihmisiä ja hänellä on omat tapansa tehdä asioita, niihin ei kannata puuttua. On ollut hyvä puoliso ja paras ystäväni ja elämänkumppanini. Uskon että olen saanut selitettyä hänelle aika hyvin niitä asioita jotka ovat hänelle itselleen täysin käsittämättömiä, esim työpaikan henkilöstöklikit. Itse olen oppinut olemaan vertaamatta meitä muihin. meillä on hyvä omanlainen elämä.

Tapailin AS-miestä, jonka vaimo oli juuri hankkinut vuokra-asunnon ja muuttanut yhteisestä talosta pois. Kun aloitin tapailun, en tiennyt edes, että hänellä ylipäätään oli perhe (vaimo ja liuta lapsia). Se selvisi kyllä heti, samoin kuin tuo että vaimo oli jo muuttanut pois ja ero tulossa.

Paitsi että eihän siinä niin käynyt. Mies tapaili minua ja kertoi asiasta vaimolleen. Vaimo tuli ihan sekopäiseksi, uhkasi itsemurhallakin. Ilmeisesti tämä oli kertomisen tarkoituskin: halusi tehdä vaimonsa mustasukkaiseksi ja kostaa sen, että vaimo oli muuttanut pois.

Pääsi haluamaansa lopputulokseen. Vaimon tilapäinen vuokra-asunto irtisanottiin ja vaimo palasi kotiin.

Tästä on kolmisen vuotta aikaa. Ovat yhdessä.

Olen välillä miettinyt onko omalla miehelläni Aspergerin oireyhtymä, sillä todella moni piirteistä täsmää: järjestelmällisyys, rutiinit, omat tavat tehdä asioita (pitää näistä tiukasti kiinni), lähes pakkomielteinen siisteys ja henkkoht hygieniasta huolehtiminen, sosiaalisten tilanteiden pelko, uusien tilanteiden jännittäminen.. Työskentelee matemaattisella alalla, on hyvin lahjakas siinä mitä tekee. Ilmiselvästä älystään huolimatta ymmärtää asiat usein kirjaimellisesti ja takertuu epäolennaiseen, varsinaisen pointin mennessä ohi. Viihtyy parhaiten yksin ja tarvitsee paljon aikaa ja tilaa omien asioidensa tekemiseen. Niiskuttaa jatkuvasti, sanoo itse että se johtuu kroonisesta nuhasta, mutta voisiko se sittenkin olla tic-liike?

Mutta toisaalta: mies on niin halutessaan todella sosiaalisesti lahjakas. Joskus se on näyttelemistä, tosiasiassa jännittää ja ahdistaa, mutta omiensa joukossa mies on varsinainen seuramies, joka kiipeää juhlissa vaikka pöydälle esiintymään.

Asialla ei varsinaisesti ole merkitystä, miehen elämässä on asiat kunnossa, menestyy urallaan, kohtelee minua kunnioittavasti ja kiltisti jne. Välillä joudun vaan suhteessamme kummallisiin tilanteisiin jotka ovat saaneet pohtimaan tätä.

Kommentteja?

[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 17:13"] Hän on sillä tavalla assi, että telepatiakyvyt eivät useinkaan riitä arvaamaan, mitä muut tarvitsisivat tai haluaisivat, mutta kun sen sanoo hänelle suoraan, hän hoitaa asian satavarmasti.

[/quote]

Tämä tuli meilläkin onneksi selväksi jo suhteen alkumetreillä. Mies haluaa että hänelle sanotaan suoraan, ei vaan vihjailla. Itse koin että tuollainen suoraan sanominen on käskyttämistä, mutta mies ei kokenut sitä niin, vaan todellakin toivoi, että hänelle sanotaan että vie roskapussi, eikä vain mulkoilla miestä ja roskapussia vuorotellen ;) .

Minunkin mieheni on kotonaviihtyvä ja lojaali, mutta en niitä piirteitä ole mitenkään liittänyt assiin.  

t. 4

[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 17:43"]

Kaksplussallahan on se yks pariskunta (löysivät toisensa palstalta), jossa nainen on asperger ja mies normaali (no nörtti, mutta kuitenkin). Vaikuttavat todella onnellisilta vaikka heillä aika iso suurperhe. Vaimo ei kuitenkaan sopeutunut miehen kotipaikkakunnalle, mutta muuten ovat tosi söpö pariskunta.

[/quote]

Ei se mies normaali ole. Hänellä on ADD ja asperger-piirteet.

Minkätyyppinen ap:n as-mies on? Joko olet itse huomannut hyviä tai huonoja piirteitä aspergeriin liittyen?

Mulla on myös as-piirteinen mies, ja täytyy myöntää, että joskus ajattelen, että olisi sittenkin pitänyt pysyä kaukana. Mutta toisaalta, minua tuskin joku jamppa perustallaaja olisi jaksanut kauaa edes katsoa, mutta tämä as-piirteinen on katsonut pian 10 vuotta ja 3 lasta :) 

Minä kiinnitin hänessä ensimmäisenä huomiota siihen, ettei hän piitannut muiden mielipiteistä. Olen itse aina ollut hyvin miellyttämishaluinen kaikkia kohtaan, ja jo varsin nuorena joutunut ongelmiin sen kanssa, joten minusta oli kiehtovaa tavata ihminen, jota ei muiden mielipiteet heiluttaneet suuntaan eikä toiseen. Tästä on kyllä sitten ollut harmiakin: ei muuten heiluta ne minunkaan mielipiteeni yhtään missään asiassa. No, seuraavaksi olin imarreltu siitä, miten paljon mies viihtyi kanssani, vaikka enimmäkseen siinälin taisi olla kyse siitä, ettei hänellä juuri muita kavereita ollut. Noihin aikoihin mies oli, jos ei hyvää vauhtia alkoholisoitumassa, niin ainakin tehokas alkoholin suurkuluttaja ja ehdottomasti väärinkäyttäjä. Kännissä miehellä on ikävä taipumus loukkaantua jopa täysin tyhjästä ja alkaa haastaa riitaa ihan kenen kanssa tahansa, ja tämä oli johtanut siihen, että kelpasi seuraksi lähinnä niille muille suurjuopoille. Kaveriporukka tuppasi viettämään suurimman osan vapaa-ajastaan alkoholin merkeissä.

No, sitten ne muut piirteet, joita en halua sinämsä ruveta arvottamaan. Osa on hyviä, osa huonoja ja osa sekä että tilanteesta riippuen. Yksi as-piirteistä on ajan ja tulevaisuuden hahmottamisen vaikeus. Tämä näkyy kyvyttömyytenä suunnitella tulevaisuutta, esim. lastenkasvatuksen kanssa on ollut vaikeuksia, koska mies ei kykene ajattelemaan kasvatusta tulevaisuuden rakentamisena. Tulevaisuus on jotakin epämääräistä,  jota ei nyt vaan ole olemassa, miten sellaista muka voisi suunnitella saati rakentaa. Ajan hahmottamisen vaikeus näkyy vaikeutena arvioida, minkä verran aikaa mihinkin asioihin tarvitaan, ja johtaa meillä siihen, että kun minä ja lapset odotetaan eteisessä valmiina lähtemään, mies seilaa ympäriinsä kalsareissa, koska ajatteli vetävänsä vaatteet päälleen alle minuutissa, vaikkei edes tiedä, missä ne tarvittavat vaatteet sijaitsevat. Näissä toki näkyy myös jonlinasteinen kokonaisuudenhallinnan vaikeus - mies kn ei osaa ajatella lähtötilannetta sellaisena kokonaisuutena, että siihen kuuluisi myös se vaatteiden valmiiksi etsiminen. Toisaalta taas mies hoitaa käytännössä meidän raha-asiamme, koska mun on vaikea hahmottaa sitä puolta. Mitä laskuja milloinkin on maksettavana, milloin tulee palkat, lapsilisät, muut rahat, miten mikäkin summa pitää huomioida kokonaisbudjetissa. Säästöjä mies ei kuitenkaan kykene keräämään, koska ne kuuluu osastoon tulevaisuus, jota ei siis ole, joten miksi siihen pitäisi varautua. Yleensä as-piirteisten on kuitenkin vaikea hahmottaa raha-asioita ylipäänsä, mutta ei meillä. 

Perheeseensä mies on ehdottoman sitoutunut. Raskausajat ovat olleet meidän parisuhteelle ihan helvettiä, koska minä olisin tarvinnut henkistä tukea, miehen mukana oloa, huomionosoituksia, todisteita siitä että hän välittää. Miehelle lapsi oli kuitenkin vielä jotain, mitä ei oikein ollut, koska hän ei voinut sitä koskea eikä nähdä kuin muutaman kerran ultrissa. Mutta jo esikoisen syntymän jälkeen mies oli heti mukana lapsen hoidossa, hän oli sairaalan ainoa isä joka istui vauvan kanssa oleskelutilassa koska halusi antaa minun levätä. Mies on valehtelematta vaihtanut suurimman osan lastemme vaipoista, kylvettänyt ihan pienestä asti, leikannut kynnet, laittanut ruokia, syöttänyt, hoitanut yöheräilyt (kolmannen lapsen kohdalla mies hoiti yöheräilyt lähes yksin, minä hoidin vain imetykset). Mies on ollut koti-isänä kaikkien kanssa, ja kun lasketaan yhteen, niin itseasiassa mies on ollut kotona lapsia hoitamassa enemmän kuin minä. Vaikka minä olisin koko tämän kolmannen hoitovapaan loppuun asti kotona, eli vielä 1,5 vuotta, mies olisi silti ollut kauemmin koti-isänä kuin minä kotiäitinä. Kaikessa tekemisessään ja päätöksissääm mies ottaa aina huomioon sen, että hänellä on lapsia. Parisuhde on sitten eri juttu, eikä mies oikein ymmärrä, että meidän parisuhteemme vointi vaikuttaa minun vointiini ja minun vointini perheen vointiin. Mies ei oikein hahmota, että parisuhde tarkoittaa muutakin kuin yhteistä kattoa pään päällä ja seksiä yhteisessä vuoteessa. Toisin sanoen hänen käsityksensä parisuhdeajasta on se, että harrastetaan seksiä. No, tätä asiaa on puitu pariterapiassa, jossa tosin viimeisin terapeutti ei ollut paras mahdollinen, koska hän ei osannut huomioida näiden as-piirteiden vaikutusta miehen käytökseen. 

As-piirteisillä on monesti vaikeuksia ymmärtää muita ihmisiä, ja siksi monet kaipaavat just tuota suorapuheisuutta, josta yllä jo mainittiin. Näin on myös meillä. Mies uskoo vilpittömästi oman ajattelunsa olevan niin loogista, ettei hänen tarvitse edes kertoa ajatuksistaan ääneen - kyllähän kaikki nyt ne tietävät, koska ne nyt vaan on niin selkeitä ja ehdottoman ainoita vaihtoehtoja edes. Kun näin ei olekaan, mies on vilpittömästi hämmästynyt. Samaan aikaan hän ei ymmärrä muiden ajatuksen juoksua, eikä pysty siis mistään vihjeistä päättelemään yhtään mitään, vaan kaikki pitää sanoa suoraan. Tiedän tapauksia, joissa sekään ei auta, koska mies on oman loogisen päättelykykynsä voimin keksinyt, että ainoa oikea tapa viedä roskapussi on se, että niitä kerätään viisi odottamaan eteiseen ja viedään ne vasta sitten, ja vaikka miten sanoisi suoraan, että vie roskapussi, mies ei vie, koska niitä ei ole viittä. Meillä ei siis ole näin kuitenkaan. 

Voi vaikuttaa siltä, että parempi olisi pysyä kaukana as-piireisistä, kun lukee tätä mun tekstiäni. Sitä en kuitenkaan sano, vaan väitän, että ehdottomasti kannattaa tutustua edes. Suhteen kannalta on ehdottomasti hyvä, että as-piirteet on selvillä jo etukäteen. Meillä diagnoosi ja koko asia selvisi vasta neljän vuoden jälkeen, kun odotin toista lastamme ja työskentelin lyhyen pätkän as-nuoren kanssa, jolla nyt sattui olemaan riittävästi samantyyppisiä oireita kuin miehelläni. Siihen asti minä olin vain ihmetellyt, mistä on kyse, ja toiminut monessa asiassa ihan väärin. Nyt onkin sitten vuosien työ korjata ne virheet, koska tietyt asiat ovat muotoutuneet tietynlaisiksi rutiineiksi jo, eikä niitä noin vain muuteta. Esimerkkinä äitienpäivä, tai minun syntymäpäiväni - minä ajattelin ekat neljä vuotta, että mies muistaa ne, jos arvostaa minua ja haluaa ilahduttaa minua. Mies taas oli kotoaan oppinut, ettei näitä päiviä juuri juhlita, ja jos juhlitaan, äiti itse järjestää juhlimisensa. En tajunnut koskaan sanoa miehelle etukäteen, että haluan, että hän ostaa lahjan, tekee kakun tai jotain muuta sellaista, ja nyt ollaankin jo kuudetta vuotta siinä tilanteessa, että ennen näitä päiviä meillä jankataan siitä, miksi nyt pitääkin juhlia kun eihän aiemminkaan ole juhlittu. Tämä nyt on pikkujuttu sinänsä, mutta yksi esimerkki. Jos olisin jo tavatessa tiennyt as-piirteistä ja siitä, miten se vaikuttaa miehen ajatteluun, käytökseen ja toimintaan, olisin osannut toimia toisin. Mutta ei mies tiennyt itsekään piirteistään vielä silloin. Mun on myös pitänyt opetella tuntemaan itseni ja tietämään rajani sekä pitämään kiinni rajoistani, sanomaan ääneen toiveeni ja tarpeeni ja vaatimaan, että nekin huomioidaan. On siis pitänyt opetella pois liiasta miellyttämisenhalusta ja lakata toivomasta, että kyllä sitten jossain vaiheessa huomataan minut kiltteyteni, uhrautuvaisuuteni ja muut hyveeni, ja sitten minua kiitellään ja ihaillaan ja ylistetään. Siinä mielessä as-piirteinen mies on ollut mulle suureksi hyödyksi, muuten tämä kasvun paikka olisi ollut mulla edessä joskus tulevaisuudessa ja ollut ehkä paljon vaikeampi käydä läpi. Ja ennen kaikkea tämä mies on näyttänyt mulle, että mullahan on kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa vaikka kuinka, vaikka koko lapsuuteni ja nuoruuteni kaikki väittivät, ettei mulla näitä ominaisuuksia ole. Toisaalta mies on myös osoittanut, etten minä olekaan ihan niin ymmärtäväinen kuin olen luullut oöevani :) 

[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 19:19"]

[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 17:43"]

Kaksplussallahan on se yks pariskunta (löysivät toisensa palstalta), jossa nainen on asperger ja mies normaali (no nörtti, mutta kuitenkin). Vaikuttavat todella onnellisilta vaikka heillä aika iso suurperhe. Vaimo ei kuitenkaan sopeutunut miehen kotipaikkakunnalle, mutta muuten ovat tosi söpö pariskunta.

[/quote]

Ei se mies normaali ole. Hänellä on ADD ja asperger-piirteet.

[/quote]

höpöhöpö

[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 19:19"]

[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 17:43"]

Kaksplussallahan on se yks pariskunta (löysivät toisensa palstalta), jossa nainen on asperger ja mies normaali (no nörtti, mutta kuitenkin). Vaikuttavat todella onnellisilta vaikka heillä aika iso suurperhe. Vaimo ei kuitenkaan sopeutunut miehen kotipaikkakunnalle, mutta muuten ovat tosi söpö pariskunta.

[/quote]

Ei se mies normaali ole. Hänellä on ADD ja asperger-piirteet.

[/quote]

Mikä ihmeen Kaksplussan pariskunta? Jotain foorumikeskustelijoita vai?

Asperger on luonnehäiriön uusi hienompi nimike.

[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 21:26"]

[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 19:19"]

[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 17:43"]

Kaksplussallahan on se yks pariskunta (löysivät toisensa palstalta), jossa nainen on asperger ja mies normaali (no nörtti, mutta kuitenkin). Vaikuttavat todella onnellisilta vaikka heillä aika iso suurperhe. Vaimo ei kuitenkaan sopeutunut miehen kotipaikkakunnalle, mutta muuten ovat tosi söpö pariskunta.

[/quote]

Ei se mies normaali ole. Hänellä on ADD ja asperger-piirteet.

[/quote]

höpöhöpö

[/quote]

Mies on itse palstalla kertonut, että hänellä itsellään on ADD ja asperger-piirteet.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 06:22"]

Asperger on luonnehäiriön uusi hienompi nimike.

[/quote]

Olet ymmärtänyt väärin. Asperger on neurologinen tila. Narsisimi aj muut persoonallisuushäiriöt ovat  tapa medikalisoida k-päisyys.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 09:13"]

[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 06:22"]

Asperger on luonnehäiriön uusi hienompi nimike.

[/quote]

Olet ymmärtänyt väärin. Asperger on neurologinen tila. Narsisimi aj muut persoonallisuushäiriöt ovat  tapa medikalisoida k-päisyys.

[/quote]

Sinäkin olet ymmärtänyt väärin. Narsismi ei ole persoonallisuushäiriö. Persoonallisuushäiriöitä on tutkittu vuosisatoja, ne eivät ole mitään medikalisointia. Aspergerin oireyhtymää on tutkittu ensimmäisen kerran vasta 1900-luvulla. Persoonallisuushäiriöt ovat todistetusti olemassa. Aspergerin oireyhtymän olemassaolosta ei ole yhtä suuria todisteita.

Useimmiten asperger-piirteiset naiset taitavat jäädä ilman kumppania?

Voin kertoa oman lyhyen kokemukseni assimiehen kanssa seurustelusta. Aluksi miehessä ei ollut muita 'merkittäviä' oireita kuin tic-oireet eli äänen jatkuva selvittäminen köhimällä ja silmien räpyttely sekä taipumus loputtomiin monologeihin, jotka koskivat hänen omia mielenkiinnonkohteitaan. Monologit eivät olleet tavanomaisia siinä mielessä että hän ei huomannut vastapuolen pitkästyvän hänen yksinpuheluihinsa, tai jos huomasikin niin ei ainakaan välittänyt.

Hän myös listasi 'ehtoja' kumppanilleen, aluksi pidin sitä huumorina, mutta vähän myöhemmin tajusin hänen olevan tosissaan myös tosi outojen 'ehtojen' kohdalla, kuten sen että naisen pitää kertoa kaikkien aiempien kumppaniensa 'varustuksen' koko jne.

Suhteeseen hän suhtautui pelottavan antaumuksellisesti, en saanut lainkaan hengähdystaukoa hänen seuraltaan, vaan jo ekojen treffien jälkeen alkoi piipata tekstareita tunnin välein. Tätä jatkui vuorokauden ympäri, myös öisin, jolloin mies valvoi. Valvomisen hän kertoi liittyvän aspergeriin. Välitön takertuminen olikin se lopullinen syy miksi peräännyin suhteesta, mutta mies raivostui siitä ja jäi vainoamaan, Vainoamiskokemuksia olen kuullut useilta muiltakin jotka on seurustelleet assin kanssa.

Vainoaminen sai lopulta sellaiset mittasuhteet että jouduin hankkimaan lähestymiskiellon.

Kokemukseni oli ikävä, mutta varmasti myös muunlaisia kokemuksia on. Yleistykset eivät varmasti päde assienkaan kohdalla.

No onhan tuo ihan överi yliyksinkertaistus, että kannattaisi vain juosta pakoon. Hyvin paljon on kiinni siitä, millainen asperger-henkilö muuten on persoonallisuudeltaan. AS ilmenee erilaisilla ihmisillä hyvin erilaisilla tavoilla, joten ei voi yleistää että kaikki olisivat automaattisesti huonoja kumppaneita. Lisäksi yhteensopivuus on tietenkin myös kiinni kumppanin persoonallisuudesta. Jotkut sopivat paremmin yhteen AS-ihmisten kanssa kuin toiset.

Minun miehelläni on as-piirteitä, ja minulla itselläni vielä hieman miestä enemmän. Meillä on vaikeuksia välillä tulla toimeen, mutta niin on normaaleillakin ihmisillä. Ja koska juuri tuo absoluuttinen rehellisyys on itselleni ehkä tärkein yksittäinen asia parisuhteessa, olen miehestäni kyllä todella kiitollinen. Voin olla nimittäin varma, että hän ei valehtele eikä petä. Asian kääntöpuolena on tietenkin se, että hän ei valehtele myöskään ns. mukavia valheita. Esim. jos olen lihonut ja kysyn mieheltä näkyykö se, saan takuulla siihenkin rehellisen vastauksen! Mutta elän silti paljon mieluummin tällaisessa suhteessa kuin sellaisessa, joka perustuu valkoisiin valheisiin ja siihen, että totuuden sijaan sanotaan se, mitä arvellaan toisen haluavan kuulla.

Tarkoitatko nyt puolisoja joilla on joitakin as-piirteitä, vai  todella aspergereita?

Esim. miehelläni ja oikeastaan kaikilla hänen kavereillaan on jonkin verran as-piirteitä, mutta vain sen verran että ne ovat lähinnä hauskoja, eivätkä juurikaan haittaa elämää. Kaikki nämä miehet ovat väitelleet matemaattisilta aloilta, eli fiksuja ovat ja erittäin  pikkutarkkoja. Mieheni rakastaa rutiineja ts. tekee jotkut asiat aina samalla tavalla, tai sitten jättää ne kokonaan tekemättä. Esim. aamupala on nyt ollut koko yhdessäoloaikamme (lähes 20 v) sama (paitsi hotellissa). Istumapaikka sohvalla, pöydän ääressä ja saunassa on sama ja monia muita rutiineja, jotka saattavat ärsyttää. 

Mies on siisti ja täydellinen siivoaja (joka ikinen nurkka varmasti putsataan vaikka siihen menisi tunteja ja vieraat olisivat jo tulleet). Ei varmasti jätä likaisia sukkiaan minnekään lojumaan.  Silittää itse paitansa, jotta tulos on riittävän hyvä. Muutenkin hommat tehdään täydellisesti tai ei ollenkaan. Oli sitten kyse seksistä tai huoneen remontoinnista.

Huonoja puoliahan ei kysytty, mutta kyllä tuo totuudentorvi on joskus ärsyttävä. Ei ole sitä sosiaalista pelisilmää sitten yhtään.

Tämän voi katsoa hyväksi tai huonoksi puoleksi, mutta yksi lapsistamme on perinyt näitä piirteitä. Minua ne itse asiassa mielyttävät, rakastanhan miestänikin. Mutta voihan se jotakuta ärsyttää jos puolitutut huomauttelevat että teidän lapsi on ihan asperger kun tykkäsi eskari-ikäisenä ratkaista yhtälöitä ja ruoka-aineet eivät saa koskettaa toisiaan yms. 

Rillit huurussa on hupaisa ohjelma, mutta kyllä siinä Sheldonissa on varsin paljon tuttuja piirteitä jos miestäni ajattelee.

Mun mies on assi. Tosin on myönnettävä, että hän ei varmasti olisi saanut diagnoosia, jos myös yhtä lastamme ei olisi tarvinnut diagnosoida, hän ei siis olennaisilta osin täytä niitä kriteereitä, joilla Suomessa aikuisia diagnosoidaan - lapsena olisi varmasti saanut dg:n, mutta on sen verran vanhempi, ettei lapsena ehtinyt tutkittavaksi.

Meillä on tällä hetkellä 22 vuoden ikäinen suhde, joten voin todellakin sanoa, että assimiehissä - ainakin joissain - löytyy huomattvia hyviä puolia.

Tärkein niistä on mielestäni ehdoton lojaliteetti ja luotettavuus "omia" kohtaan. Hän ei muista ihmisistä ja ulkomaailmasta paljon perusta, mutta omaa perhettä ja lähisukua ja niitä paria ystäväänsä kohtaan hän on ehdottoman lojaali. Meidän puoliamme pidetään missä hyvänsä, millä ehdoilla tahansa. Minun ei koskaan tarvitse pelätä, että hän ei tukisi minua. TÄmä on meidän parisuhteeessamme mahdollistanut paljon esimerkiksi omalla työurallani, mutta toki myös esim yhteisissä tavoitteissamme.

Eräs tämän lojaliteetin ja uskollisuuden puoli on myös se, että mies ei KOSKAAN tekisi mitään loukatakseen tai vahingoittaakseen meitä, mutta tekee melkein mitä tahansa meitä ilahduttaakseen - ainakin jos sitä pyydetään. Hän on sillä tavalla assi, että telepatiakyvyt eivät useinkaan riitä arvaamaan, mitä muut tarvitsisivat tai haluaisivat, mutta kun sen sanoo hänelle suoraan, hän hoitaa asian satavarmasti. Kakkosen kuvaamia ongelmia ei siis juurikaan ole, mutta toki se on edellyttänyt sitä, että minä olen suoraan sanonut, mistä tykkään ja mistä en. Hän voittaa isojakin ongelmia perheensä hyväksi: esimerkiksi hänen rutiinuien tarpeensa on hyvin suuri ja siksi kaikki kotioloista poikkeava on usein vaikeaa. Hän kokee vaikkapa matkustamisen vaikeana, koska ei tiedä mitä, missä ja milloin voi vaikka syödä tai nukkua. Silti hän matkustaa kanssani, koska toivon sitä. Toisaalta minä sitten otan hänen rutiinientarpeensa ja ennaltatietämisen tarpeensa huomioon ja yritän varoittaa kaikesta aina etukäteen.

Minä pidän hyvänä puolensa myös kotonaviihtymistä. Joku sanoisi, että mies nysvää eikä hänellä ole kavereita - eikä olekaan kuin ne pari. Minusta on kuitenkin kiva, että mies viihtyy kotona perheen kanssa. En minäkään kaipaa kovin vilkasta seuraelämää. Minä voin kuitenkin viettää sitä itsekseni ihan sen verran kuin huvittaa: Joku yllä esitti, että miehellä on kovin suuria vaatimuksia ja että assimies vahtii mustasukkaisesti, mutta meillä ei ole mitään sellaista. Se lojaalius ja tuki ylettyy tähänkin. Toki naiselta vaaditaan sen verran itsetuntoa, että uskaltaa mennä menoihinsa ilman miestä käsipuolessa, jos kerran haluaa mennä.

Mieheni on onnistunut tekemään itselleen ammatin omasta "erityiskiinnostuksen kohteestaan". TÄmän takia hän on ammatissaan erittäin hyvä, eikä häntä ole koskaan rasittanut monien assien ongelmat työnsaannin tms. kanssa. Hänelle vaikeudesta on siist tullut vahvuus ja sitä kautta meille on kertynyt noin miljioonan arvosta omaisuutta, joka lisäksi koko ajan tuottaa lisätuloja. En sano, että rahan tai varallisuuden takia kannattaa miestä ottaa, mutta tämä todista, että assit eivät välttämättä ole mitään hoivattavia luusereita.

HUonoja puolia: Mieheni on hyvin järjestelmällinen, mutta hänen järjestelmällisyyteensä EI kuulu siivous. Meillä niitä pahuksen sukkia kyllä löytyy olohuoneesta, eikä sitä muuta edes halu miellyttää minua. Ehkä siksi, että minäkään en siivouksesta piittaa.

Yllättävää, miten erilaisia nämä aspergerit voivat olla: minulla on työkaverina parikymppinen aspergerinainen, joka suoraan sanottuna haisee, joitain päivinä enemmän, joinakin vähemmän.

Me työkaverit olemme yrittäneet opettaa hänelle henkilökohtaista hygieniaa, ensi aluksi hienovaraisesti vihjaillen, vähitellen suoremmin ja suoremmin asioista puhuen. Eikä hän edes loukkaannu tai häpeä, aivan kuin hänellä ei olisi mitään normaaleja tunteita. Eikä opetuksemme auta; hän tottelee ja menee käskystä esimerkiksi pesemään kainalonsa, mutta parin päivän päästä lemu on taas jo entisensä. Joskus haku on hien hakua, joskus silkkaa lian hajua. Kun huomautamme asioista, hän kieltää haisevansa.

Hän ei myöskään välitä muusta siisteydestä. Asuu asiasta tietävien mukaan kaatopaikkamaisessa talossa yhdessä vanhempiensa ja sisarustensa kanssa. Töihin tulee aina vaatteet täynnä hiuksia ja kaikenlaisia roskia.

Haaveilee suurperheestä, mutta sanoo olevansa aseksuaali ja ettei voisi hyväksyä miehen koskevan itseensä. Silti uskoo saavansa lapsia ja puhuu näistä kuin ne jo olisivat tulossa.