Olenko tosiaan outo. Parisuhde +muita ihmisiä

kiitos ihanista vastauksista... tuli sellainen olo että en olekaan täysin yksin... mukava lukea että joku ymmärtää ja joku toteuttaa

ap

Jos itse aidosti olet sitä mieltä ettei miehen suhde/suhteet vahingoita tai satuta sinua ja teidän välistä suhdetta niin ok!

Mutta jos olet joku miehen alistama kynnysmatto tai pelkäät että mies jättää sinut tai itsetuntosi on niin huono että luulet ettet riitä niin ei ole ok.

Ja tällaisessa parisuhteessa siis molemmilla pitää olla samat oikeudet kuksia vierasta jos haluaa.

Minä olen tällä hetkellä se toinen nainen miehelle, jonka "ykkössuhde" tietää minusta/meistä ja suhteestamme, ei sitä hyväksyisi eikä toivoisi/sallisi... mutta ei myöskään jätä miestä, vaikka meillä ollut suhde kohta kaksi vuotta.

Tästä perspektiivistä katsottuna - koska itse haluaisin olla se yksi ja ainoa tälle miehelle - en ymmärrä hänen puolisoaan, joka tämän sietää. Toisaalta taas jos mietin, että olisin tämän miehen kanssa oikeasti suhteessa, en pitäisi kuitenkaan mahdottomana sitä, että hän hakisi "jotain" joltain toiselta, jos kuitenkin meillä suhde toimisi ja oltaisiin oikeasti ja onnellisesti yhdessä.

Hankala selittää, en tiedä, saiko joku hännänpäästä kiinni... Mutta vähän jakomielitautiset ajatukset tällaisen tilanteen osalta.

no meillä ei ole samat oikeudet, mikä taas minulle on ok :) teen sen minkä puolisoni hyväksyy. Luomme pelisäännöt yhdessä ja puolison suhteilla pitää olla ymmärrys myös asiasta.

En ole kynnysmatto. Toki pelkään, että mut voidaan jättää, mutta rakkautta välillämme riittää joten siihen en usko. Mutta elämässä ei koskaan tiedä mitä tapahtuu. Ja kumppanini arvostaa ja rakastaa minua, tiedän sen.

Tiedän että kaikki eivät hyväksy tätä, mutta minulla se toimii.

ap

Siis en usko siihen että mut jätettäisiin :) olipas huonoa suomea tuo edellinen viesti.

Puolison suhteiden on siis tedettävä minusta ja meidän sopimuksesta sekä siitä että rakastamme toisiamme ja olemme yhdessä...

ap

No siinä mielessä outo että useimmat meistä varmaan ajattelevat että yhden suhteen pitäisi riittää. Eli miksi pitäisi hyväksyä muitakin suhteita? Mutta hienoahan se toisaalta on, jos olette molemmat siitä yhteisymmärryksessä.

Itse olen kai sen verran nirso, että olen onnellinen että olen löytänyt edes yhden hyvän suhteen :) Olen oikein tyytyväinen tässä yhdessä suhteessa, mutta ymmärrän tietysti että voi olla suhteita, joissa kaikki tarpeet (henkiset, fyysiset tai jotkut muut) ei tule tyydytetyksi, ja silloin tyydytystä pitää hakea jostain muualta. Se on ihan ok, mutta kuten sanoin, jos mun kumppani sanoisi minulle että hyväksyy mulle myös muut suhteet, niin ihmettelisin vähän. Mitä hän kuvittelisi minun saavan jostain muualta, mitä en saa suhteesta hänen kanssaan?

2nen olet ihan oikeassa tuossa. Tiedän että kumppanini saa tältä toiselta suhteelta jotain mitä minä en voi antaa. Ja koska mielestäni se on ihanaa mitä saa häneltä niin miksi olisin siitä vihainen tai loukkaantunut?

Ehkä ajatukseni ovat hyväksyneet sen että en ole täydellinen, enkä voi antaa kaikkea joten ihanaa jos sen saa muualta.

Ja meillä tämä ei toimi vastavuoroisesti, eli itselläni ei ole toista suhdetta ainakaan vielä, enkä sitä kaipaakaan, mutta toisaaltaan tiedän ettei nykyinen kumpanini pysty antamaan minulle kaikkea mitä haluan ja haluan saada sen jostain muualta.

En silti ole jättämässä kumppaniani vaan rakastan häntä.

ap

Hienoa, että olet löytänyt kumppanin, jonka kanssa sun on hyvä olla ja keskusteluyhteys toimii.Et ole outo, mutta tuollainen asenne, itsetuntemus ja rohkeus rikkoa normeja, on harvinainen.

Mulla tuli mieleen tuosta Juuso Kekkosen Outo homo -monologi. Jos joskus on tilaisuus nähdä se, kannattaa käyttää mahdollisuus hyväkseen! Se antaa paljon ajattelemisen aihetta ja uusia näkökulmia parisuhde-elämään, avartaa käsityksiä ja maailmankuvaa.

Olet poikkeava. Kulttuurinen normi on se että yksi suhde kerrallaan. Itse olen myös outo, sillä pidän luontaisena asiana että ihminen etenkin miespuolinen haluaa ja tarvitsee usein tietyn määrän seksuaalista vaihtelua. Naisille keskimäärin muut asiat ovat tärkeämpiä. Lasten takia monogaamisuusvaatimus.

Mutta siis, maailmassa on aina ollut naisten ja miesten välisiä suhteita, ketään ei voi panna pussiin ja eristää maailmasta vaikka moni on yrittänyt. Suhtaudun keveämmin näihin aiheisiin kuin naiset yleensä. En ryppy otsassa. Olen siis nainen. Olen saanut monet haukut näkemysteni vuoksi.  

5nen... mullekin tuli jotenkin järkytyksenä tämä kuinka naiset tuomitsevat asian. Olen siis itsekin nainen, mutta tajunnut että tästä asiasta ei kauheasti kannata puhua koska se aiheuttaa voimakkaita tunteita.

Mutta kokisin kuitenkin tarvetta puhua jonkun kanssa. Koska tilanne on monimutkainen, mutta ei tuskainen tai väärä...

ap

Et sä nyt outo ole, vähän naiivi vain. Et ole vielä ymmärtänyt, miten vahva paine yhteiskunnalla on. Jossain vaiheessa kumppanisi ja se hänen toinen suhteensa saattavat kokea tarpeen tehdä toisesta suhteesta ensimmäisen suhteen, hankkia yhdessä lapsia ym. Sitten onkin vain se heidän suhde eikä enää teidän suhdetta.

Et ole outo. Meitä on vain vähemmän. Itse olen nyt sinkku, mutta ihan hyvin voisin ajatella olevani tulevaisuudessa ns. avoimessa parisuhteessa. Se tuntuu ajatuksena jotenkin vähemmän ahdistavalta kuin monogamia. Että oltaisiin aikuisina yhdessä ja suotaisiin toisillemme myös muuta elämää.

n41

5 kommentoi. En minäkään tykkää sellaisesta että muka ollaan uskollisia, siis että valehdellaan toiselle. Mutta siinä on oleellista se valehtelu eli luottamuksen pettäminen. Ei se flirtti tai suhteenpoikanen tai mikälie niinkään.

Ymmärrän että perusoletus on että kaksi ihmistä ovat parisuhteessa ja se on ihan ok. Mutta en suhtaudu _niin_ tuomitsevasti satunnaisiin pikkusuhteisiin perussuhteen ulkopuolella kuin enemmistö naisista. Naisten kohdalla tilanne on hieman mutkikkaampi, koska jos tuleekin raskaaksi, pitäisi tietää kuka isä on.

Mun siskolla on samankaltainen suhde. Hänen miehellänsä saa siis olla sivusuhteita. Mutta täydellinen avoimmuus on selvästi edellytyksenä, että tällainen toimii -siis myös niiden sivusuhdenaistenkin suuntaan, ja näiden naistenkin pitää hyväksyä tällainen systeemi.

Siskoni ei siis edes halua asua yhdessä tämän miehen kanssa, ja heillä on kaksi yhteistä lasta, joiden kanssa mies on todella aktiivisesti. Vuosia sitten miehellä oli ns. ensisijainen suhde toiseen naiseen, joka ei tiennyt näistä sivusuhteista mitään ja mies siis valehteli (valehteli siskolleni, ettei hän ole enää parisuhteessa tähän naiseen ja tämä nainen ei tiennyt siskostani mitään). Kun siskoni tajusi tilanteen laidan, hän vaati suhteen jatkumisen ehdoksi täydellisen avoimuuden. Tämä toinen nainen ei sitä sitten kestänyt, harmi kun heilläkin oli tämän miehen kanssa jo lapsia ja siskoni sai jo viritettyä alulle hyvät välit sisarpuolien välille.

Nyt miehellä jälleen "sivusuhde", mutta tällä kertaa täysin avoimin kortein -ja toimii.

Ajattelen vähän samoin, mutta ei noista kannata kenellekkään puhua. Ei ihmiset ymmärrä. Joskus mietin, että onko ehkä 60- j a70-luvuilla ollut vähän vapaamielisempää, että onko seksuaalisuuteen suhtautuminen tässä mielessä mennyt vähän vanhoillisempaan suuntaan? Ainakin vanhempien ihmisten jutuista saa sellaisen kuvan toisinaan.

[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 12:18"]

Ajattelen vähän samoin, mutta ei noista kannata kenellekkään puhua. Ei ihmiset ymmärrä. Joskus mietin, että onko ehkä 60- j a70-luvuilla ollut vähän vapaamielisempää, että onko seksuaalisuuteen suhtautuminen tässä mielessä mennyt vähän vanhoillisempaan suuntaan? Ainakin vanhempien ihmisten jutuista saa sellaisen kuvan toisinaan.

[/quote]

Joo taitaa pitää paikkansa, ihan tutkimustenkin mukaan suomessa ilmapiiri on muuttunut konservatiivisemmaksi näissä asioissa. Nuoret ihmiset ovat vanhoillisempia kuin vanhempansa.