Miksi mikään ei tunnu miltään?

[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 14:27"]

En osaa enää iloita mistään, vaikka kaikki perusasiat on kunnossa (perhe, työ, lapset, talous)...

[/quote]

Ehkä olet saanut tuon kaiken liian nopeasti ja helposti? Oletko joutunut taistelemaan pärjätäksesi työelämässä tai näkemään vaivaa parisuhteesi eteen? Lapsia on tullut heti kun olet halunnut?

Itse valitsin hieman haastavamman miehen, jonka kanssa oli aluksi aika vaikeaa elää. Teimme paljon työtä suhteemme eteen, ja nyt kun se on alkanut toimia hienosti, olemme huippuonnellisia (10 vuotta jo takana päin). Olemme myös perustaneet yrityksen, hyvin haastavalle alalle jossa on lähes mahdotonta onnistua. Pari vuotta tuntui aivan täysin toivottomalta, mutta nyt kun on alkanut näyttää edes vähän lupaavammalta, fiilis on uskomattoman ihana. Ja tämähän on vasta alkua; vastaavia edistysaskeleita on tiedossa vielä monen monta, jos vain saamme toimintaa kehitettyä ja kasvatettua oikealla tavalla.

Lapsia emme ole vielä saaneet yrityksistä huolimatta, mutta jos sellainen joskus siunaantuu, tulemme varmasti siitäkin olemaan hyvin kiitollisia ja onnellisia. Tosin olemme varmaan onnellisia ilmankin, kun elämässä riittää myös muuta sisältöä.

Sitten kaukaisempana tavoitteena on vielä se, että mieheni voisi jättää päivätyönsä ja ryhtyä harjoittamaan haaveilemaansa ammattia. Yrityksemme on enemmän minun haaveeni, ja se että saisimme vielä miehenkin haaveen toteutettua, kannustaa meitä yrittämään oikein kovasti ja tosissamme. Meiltä eivät siis toistaiseksi toteutumattomat haaveet ole ihan hetkessä loppumassa kesken.

Kun vertaan sukulaisiin (kumman tahansa puolelta), heidän elämässään ei tunnu olevan juurikaan tällaisia suuria tavoitteita. He ovat hakeutuneet mahdollisimman turvallisille aloille palkkatöihin, pariutuneet mahdollisimman paljon itseään muistuttavan ihmisen kanssa ja hankkineet lapset, auton ja kesämökin kuten kaikki muutkin. Nyt sitten elämän suurimmat kysymykset pyörivät lähinnä sen ympärillä, mihin seuraavat palkkarahat kuluttaisi. Lähtisikö etelän matkalle vai hankkisiko mökille painepesurin.

Pakko sanoa, että vaikka olen sukulaisiani paljon "huonommassa" tilanteessa monella tavalla, en kadehdi tuollaista stabiilia ja staattista elämää yhtään! Jos ainoa ongelmani olisi se, mihin rahani kuluttaisin, tuntuisi että elämäni olisi ohi. Itse nautin elämästä silloin, kun on vielä isoja avoimia kysymyksiä ja joudun oikeasti vähän jopa taistelemaan selviytymisestä (se taistelu tosin ei Suomessa ole aivan niin kuolemanvakavaa kuin jossain muualla olisi, mutta silti elämäni on paljon vähemmän turvattua kuin näillä sukulaisillani).

En sano, että tällainen elämä sopisi kaikille, mutta asia tuli mieleen kun näin tuon aloituksen. Itse olen tyytyväinen ja onnellinen näin, ja uskon olevani sitä vielä monta tulevaa vuosikymmentä.

Eihän nuo asiat, lapset ja mies ja työ, ole mitään perusasioita! Ne on suuria ssioita jotka ovat täyttä elämäÄ! Nauti niisyä. Kuuntele itseäsi, mikä on vialla, mitä kaipaat, mikä kaduttaa? Vastauksen löydät itsestäsi.