Olenko minä nyt tässä kuviossa täysi k-pää?
Pari vuotta sitten meillä oli edessä okt:n osto. Mies oli sitä mieltä, että ostetaan vanha talo ja remontoidaan se. Tässä kohtaa minä tein erittäin selväksi, etten ole innoissani ajatuksesta. Remontin keskellä eläminen ei innosta, saatika itse remontoiminen. Raha ym. asiat tulivat kuitenkin vastaan ja päädyimme ostamaan vanhemman osittain remontoidun talon. Tässä kohtaa sanoin miehelle erittäin selvästi, että voin taloon muuttaa, mutten kyllä osallistu remontointiin. Mies vakuutteli, että ei tarvitsekaan, asia ok.
No, nyt olemme asuneet tässä talossa pari vuotta ja mies on tehnyt remonttia. Minä olen osallistunut asiaan epäsuorasti siten, että olen hoitanut lapset ja kodin, kun mies on remontoinut. Olen myös siivoillut remontoinneista johtuvia sotkuja.
Mutta eikäs mitä. Mies on alkanut kuittailemaan siitä, että minä en ole tehnyt yhtään mitään. Samoin miehen sukulaiset ovat alkaneet päivittelemään, että voi voi miten Pertti jaksat kun tuo Maija ei tee mitään ja onpa laiska akka.
Mielestäni minua ei voi asiasta syyttää, toinhan kantani selvästi esiin ennen talon ostoa. Mutta kas kummaa k-pään roolinhan minä tässä kuviossa olen saanut. Mitä mieltä on av-raati?
Kommentit (26)
Minä ihmettelen parisuhteita, joissa puolisot eivät halua puhaltaa yhteen hiileen. Tässä tapauksessa koskee teitä molempia.
Olen kyllä sitä mieltä, että jos perheen yhteiset rahat eivät riittäneet kuin remonttia vaativaan omakotitaloon, olisi pitänyt ostaa sitten vaikka rivari, jos ei remontti kiinnosta. Mutta jos ostaa remonttia tarvitsevan omakotitalon, pitää ymmärtää, että työt tehdään yhdessä.
Miksi avioliittoa ei voida nähdä ensisijaisesti juridisena sopimuksena ja vasta sitten ihmissuhteena? Olisi kannattanut ennen talon ostoa tehdä kirjallinen sopimus siitä, että kun rempattava talo hankitaan, vastaa mies remonttiin liittyvistä asioista ja vaimon osuutena (yhtä vahvana) on sinä aikana hoitaa lapset tms. Näin remontin aikana tai sen valmistuttua kumpikaan ei voi väittää, että toinen ei tehnyt mitään.
Kuittailevalle miehelle voi aina sanoa, että hän on ihan itse väittänyt tekevänsä remontin ilman vaimon apua, joten pitäkööt lupauksensa tai suunsa kiinni.
Teeppäs enskerralla, kun miehes alkaa remontin niin, et päästät lapset valtoimelleen sinne rempan keskelle hämmentämään ja ite nostat jalat ylös ja luet annaa.
Sit toteat kylmän viileesti, et NYT mä en tee mitään, huomaatko mikä ero siihen verrattuna, kun teen osuuteni ja hoidan lapset?
Ihan sama juttu oli kun olin itse lapsi, mutta nuoremmat sisarukset vielä ihan pieniä. Isä remppasi taloa ja äiti hoiti lapset, siivoomiset, ruoat ja sen semmoset, enkä oikeestaan voinut äitiä remontti hommiin edes kuvitella. Joskus kävi auttamassa jos oli jotain mihin tarvittiin neljä kättä, joskus olin itse auttamassa.
Eli pakkohan tuossakin on joku jako olla hommien kanssa, koska itse perheen hoito ja kodinhoitokin vievät aikaa ja voimia ja yleensä siinä jo on kaksi aikuista.. Muistutat vaan miten sovitte ja voit toki auttaa jos on jotain mitä osaat ja jos sinulla aika riittää, mutta ei tuo reilua ole että nyt sinulle kuittaillaan. Pahoittelen tekstini epäselvyyttä!:)
Minkä ikäiset lapset? Meillä on vanha talo, jossa remonttia riittää. Vaikka molemmat oltaisiin valmiita osallistumaan, niin käytännössä se on vain mennyt alle kouluikäisten lasten kanssa niin, että mies remontoi, minä pidän lapset pois tieltä. Itse olen osallistunut remonteissa lähinnä purkamiseen ja suunnitteluun. En kyllä tykkäis yhtään, jos mies alkaisi kuittailemaan. Olen maksanut osani ja tehnyt osani. Mies on ehtinyt itsekin huomata, ettei rempasta tule oikein mitään lasten kanssa. Yritti viime kesänä maalata taloa, kun oli keskenään muksujen kanssa. Tuloksena oli maalia nuorimmaisen (2v) hiuksissa ja vaatteissa, nurmikossa, vessan seinissä, jonkin verran myös talon seinässä :D
Minusta on kuitenkin väärä asenne se, että olet ylipäätään suostunut ostamaan sellaisen projektin, johon et halua osallistua. Olisi pitänyt pysyä vuokralla tai vaihtaa omaa asennetta remontoinnin suhteen.