Olen nyt 24-vuotias ja ollut parisuhteessa 17-vuotiaasta.

Jäit. Et kokeilut eri vaihtoehtoja eri kokoisia ja tuntuisia.

Jäit, ei varmaan ole kokemusta yhden yön suhteista tai muistakaan kiihkeistä viikon lomareissu romansseista, joista ei seksiä puutu.

Miksi sitä kyselet jos kerran olet onnellinen? Itsekin olen ollut nuoresta asti mieheni kanssa yhdessä ja olen onnellinen että löysin hyvän miehen nuorena ja olemme saaneet elää yhdessä elämäämme.

Olen nyt 27-vuotias enkä ole koskaan seurustellut. xD Mutten myöskään koe jääneeni mistään paitsi. Ihan omasta fiiliksestä ja luonteestahan se on kiinni kokeeko jääneensä jostain ”paitsi”.

Vierailija kirjoitti:

Jäit, ei varmaan ole kokemusta yhden yön suhteista tai muistakaan kiihkeistä viikon lomareissu romansseista, joista ei seksiä puutu.

Ja yhdenyönhurjastelijat jäävät paitsi vaikkapa siitä, että ensimmäisen kumppanin kanssa menee kaikki neitsyydet kädestäpidosta peggingiin, ja saman henkilön kanssa menee vielä naimisiinkin. 😇

Mutta jokaisen omia valintoja, toki!

Vastatakseni kysymykseesi: olet. Kuten olet jäänyt paitsi kaikista niistä muistakin kokemuksista, joihin johtavat valinnat olet tehnyt tavalla x etkä y. Jos lauantaina syöt vain lakuja, et saanut sinä päivänä suklaata. Mitä väliä, oletko jäänyt jostakin "paitsi"? Elä omaa elämääsi ja täytä se niillä itsellesi tärkeillä asioilla ja valinnoilla, joiden takana haluat seistä. Kaikki jossittelu on turhaa ajanhukkaa joka katkeroittaa.

Ei kai kukaan onnellisena ajattele jääneensä mistään paitsi. Monelle vain tulee jossain vaiheessa joku kriisi, jolloin ne ajatukset nousevat pintaan. Viimeistään, jos se nuoruudenrakkaus lähteekin jonkun toisen mukaan. Silloin monia kaduttaa, mutta eihän sitä voi etukäteen harmitella.

Itsekin seurustelin ja olin avoliitossa 18-26-vuotiaana. 

Itse olin hyvä kun ennääny pitää kädestä vastakkaisa sukupuola tuon ikäisenä. Olisn kovasti halunnu löytää kumppanin. En löytänyt, En ole vieläkään löytänyt vaikka uosa on aikaa jo useampi vuosi. En tiedä mistä olisit jääny paitsi. Tiedän vain, että ei ole yhtä tapaa elää ja olla oikein (tai väärin).  

Pääministeri tapasi nykyisen miehensä 18 vuotiaana ja olleet 16v yhdessä. Ei kummallakaan mitään kokemuksia muista. Ja niin vaan Suomen huipulla. Naimisiin menivät 3 pvää sitten. Älä ota liikaa paineita.

Et välttämättä. Olen nyt 40v ja ollut parisuhteessa 17-vuotiaasta asti. Kiihkeää seksiäkin on yhä näin keski-ikäisenäkin. Mutta ihan parhaan kumppanin olen saanut, vaikka kyllähän se toinen välillä ärsyttääkin. On kouluttauduttu, tuettu toisiamme niin opiskeluiden, töiden kuin perhe-elämän suhteen. Ponnistellaan yhteisten asioiden ja tavoitteiden eteen, mutta kummallakin on myö oma elämä ja identiteetti. Että kyllä onnistuu rakentaa toimiva ja tyydyttävä elämä nuorena sitoutuneenakin.

Vierailija kirjoitti:

Et välttämättä. Olen nyt 40v ja ollut parisuhteessa 17-vuotiaasta asti. Kiihkeää seksiäkin on yhä näin keski-ikäisenäkin. Mutta ihan parhaan kumppanin olen saanut, vaikka kyllähän se toinen välillä ärsyttääkin. On kouluttauduttu, tuettu toisiamme niin opiskeluiden, töiden kuin perhe-elämän suhteen. Ponnistellaan yhteisten asioiden ja tavoitteiden eteen, mutta kummallakin on myö oma elämä ja identiteetti. Että kyllä onnistuu rakentaa toimiva ja tyydyttävä elämä nuorena sitoutuneenakin.

Ohis. Joskus  minusta, joka olen ollut sinkkuna ja eläny yksin aina siitä asti kun aikanaan muutin omilleni yliopisto-opintojeni perässä eli noin 20 vuotiaasta lähtien  (Vuosi meni armeijassa jolloin asuin vielä lapsuuden perheessä) Mutta siis on tuntunut sille, että osasinko enää asua ja elää kenenkään kanssa saman katon alla.

Toisaala miksi en osaisi? - No olen kuitenkin tullu hieman varovaiseksi, enkä mainitse ja nosta asiaa esille, jos tai kun pääsen tai olen päässyt treffeille.  Vaikka ei kai ikisinkkuna olosssa sinänäs mitään hävettävää ole. Olen vain toisinaan kummissani; miten toiset onnsituvat ja kykenevät löytämään ja kohtaamaan sen  oman puolsikonsa,, niin vaivatoman ja mutkattoman -oloisesti....    

Mites sen nyt ottaa. Jäähän sitä paitsi yhdenillan suhteista ja lyhyistä romansseista, mutta onko se nyt välttämättä mikään menetys? Jos kuitenkin on koko tuon ajan hyvässä suhteessa.

-17-vuotiaasta lähtien mieheni kanssa yhdessä, kohta tulee 28 v yhteistä taivalta. 18 v naimisissa.