Mistä tietää olevansa masentunut?

Masennus usein näkyy ainakin aluksi juuri kyynistymisenä, kyllästymisenä ja anhedoniana.

Sekin, että asiat tuntuvat hankalilta voi olla merkki mielialan laskusta. Kun mietin itseäni ennen masennusta, asiat eivät tuntuneet niin kovin kamalilta tai hankalilta, mutta nykyään samat asiat ovat välillä olevinaan mahdottomia. Elämä alkoi tuntua hankalalta ja monimutkaiselta.

Voi olla, että kyseessä on jokin vaihe, mutta voi se olla masennustakin.

Vaikka masennuksesta liian usein puhutaan niin kuin masentunut ei voisi kuin itkeä sängynpohjalla tai olla täysin turta, sitä se ei todellakaan aina ole. Oikeastaan en tiedä ketään masentunutta, joka ei jaksaisi ollenkaan nousta sängystä.

Autakohan lääke? Ees sen ajaksi että saa ittensä kasaan. Elämäni on tämän kyllästymisen takia ottamassa kovaa takapakkia eikä tällaiseen ole nyt yhtään varaa!

Up

Olen sairastanut masennusta teininä ja uudestaan nyt kolmekymppisenä. Näin aikuisena se oli paljon vaikeampi tunnistaa. Ensimmäisellä kerralla merkit oli paljon selvemmät, kun oikeasti tunsin olevani alakuloinen, itkuinen, oli unihäiriöitä ja ruokahaluttomuutta. Aikuisena masennus alkoi oireilla niin, että olin ärtyisämpi ja pinna katkesi helpommin ja mitkään aiemmat harrastukset tai vaikka musiikin kuuntelu ei vaan kiinnostanut enää. Olin vaan kyllästynyt, tällaistako tämä elämä nyt on, enkä jotenkin jaksanut tehdä siitä mielekkäämpää. Minulla on toiminut hyvin lääke (essitalopraami) tällaiseen lievään masennukseen!

Ei ihmismieleen ole ihmelääkettä.

Mutta hyötyä tietenkin voit saada lääkityksestäkin.

Edessä on pysähdys ja sitten matka.

Toivoa on määränpäässä luvassa.

Ihminen määrää itse lopultakin niin vähästä.

Sinun pitäisi ensin lähteä purkamaan tilannetta. Terveydenhoitoon yhteys ja valoa matkallesi.

On paljon hyviä terapioita. Joskus taideterapiatkin voivat avata reitin tunteisiin, iloon, suruun, kärsimykseen.

Terapiaa voi yrittää itsekin kehittää itselleen. Siinä ei voi hävitä edes.

Pidä itsestäsi huolta, joka päivä.