Mä en JAKSA vahtia mun painoa enää!!!

Minä ajattelen niin, että herkkuhetki on kunnolla haudutetut ateriat, tuoreet kasvikset, hyvä viini, kokoliha. Pikaruoka symboloi olotilaa, mitä inhoa yli kaiken, sitä, että elämänhallinta pettää kiireen takia. Kun siis palkitsen itseni, teen sen pähkinöillä, hedelmillä ja juustoilla. Ja ostan niin kallista, että en voi ostaa paljoa. Lisäksi hyötyliikun paljon. ja tämän opin ystävältä: jokainen voileipäkin pitää kattaa kauniisti. Niin että nauttii estetiikasta. Laiskana näin syö vähemmän, koska vaatii jaksamista ottaa uudelleen leivät ja juustot esiin ja tehdä kaunis leipä, korjata jäljet jne. ihminen on tapojensa orja. Tämä vaatii pitkäaikaista opettelua, mutta oma mieli pitää saada mukaan. Kyse ei ole laihtumisesta, vaan jokaisen ruokailuhetken tulee olla kaunis ja hyvä, niin että iloitsee siitä, että saa hyvää ruokaa. keskittyä eikä mutustella niin että miettii jotain muuta.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 20:48"]

15-vuotiaasta saakka olen ollut helposti lihomaan taipuvaa sorttia. Kai se kasvu pysähtyi siinä vaiheessa, ja kilot alkoi kertyä. Olen siis nyt 20 vuotta vahtinut painoani, yrittänyt pitää elämäntapani aisoissa, lihonut, laihtunut, lihonut, laihtunut, lihonut, laihtunut, ja siinä sivussa KOKO AJAN stressannut painostani ja pelännyt että lihon ihan muodottomaksi. Koko ajan paino on silti ollut noususuunnassa, nyt painan jo melkein 84 kg, enemmän kuin koskaan aiemmin. Olen 170 cm pitkä.

Joka hemmetin päivä ajattelen painoani ja kroppaani. Joka hemmetin päivä mietin syömisiäni. Joka hemmetin päivä murehdin löysää, lihavaa, leviävää vartaloani. Mä en jaksais enää. Mä haluaisin syödä niinkuin syön, ilman että täytyy vahtia ja rajoittaa ja tehdä järkeviä valintoja, mutta mä en haluaisi lihoa. Mutta jos täytyisi lihoa, niin en haluaisi masentua ulkonäöstäni ja läskeistäni. Mutta masentuisin kuitenkin. Mä haluaisin olla hoikka tai ees normaalipainoinen, mutta ei se onnistu, ilman kohtuuttomia ponnisteluita. Kohtuuton ponnistelu on tietysti henkilökohtainen kokemus, musta tuntuu että jotta mä laihtuisin ja pysyisin hoikkana, se vaatisi niin älytöntä elämäntapamuutosta, että en mä pysty sellaiseen, näköjään. On itseasiassa jo älyttömän vaikeaa saada edes tätä hiljalleen tapahtuvaa lihomista loppumaan. Lihon sellaiset 4 kg vuodessa, vuoden aikana tosin paino heittelee suuntaan ja toiseen, mutta keskimäärin viimeisten 3 vuoden aikana on tullut 4 kg joka vuosi lisää.

miten voi yksinkertainen asia olla näin vaikeaa? siis pitäis syödä vähemmän kuin kuluttaa, keksiä jotain muuta tekemistä syömisen tilalle, syödä terveellisemmin, lopettaa napostelu ja vähentää herkuttelua, liikkua vähän enemmän. Mutta miten se ei onnistu?!

Mä oon NIIIN väsynyt tähän painon kanssa taisteluun. Emmää jaksais enää yhtään.

[/quote

ja toki sekin on vaihtoehto, että ei vaan välitä. Elämässä on niin paljon tärkeämpääkin. Ehkä seuraavat20 vuotta kannattaa keskittyä muuhun. Iloa sinulle!

Kokeilepa kalorilaskuri.fi

Strategiasi on väärä, kontrollointipyrkimykset  eivät toimi kohdallasi. Ajattele asiaa sitä kautta, että haluat pitää itsestäsi huolta ja tarjota keholle ja mielelle parasta hoivaa ja toisinaan rasitusta, jotta pysyisit terveenä. Kuulostaa kurjalta, että käytät sanaa "taistelu" kun puhut painostasi. Tavoite voisi olla sun kohdalla pysäyttää painonnousu. Tee pieniä muutoksia, joista tulee tapa, kuten aamukahvin keittämisestä, esim. syö aina terveellinen ja riittävä aamupala. Tavat eivät vaadi itsekuria niin paljoa kuin kitukuurit Ajattele asiaa vaikka vuoden haarukassa. Koita laittaa ruokailut kuntoon ilman laihdutuspyrkimystä eli opettele syömään riittävästi ja terveellisesti. Arvostatko riittävästi itseäsi, että haluat huolehtia itsestäsi, mikä ei ole sama kuin kitukuurien vetäminen vs. ravintoarvoltaan paskan ruuan ja herkkujen mättäminen kaksin käsin välittämättä seurauksista??

Itse pysäytin painonnousun 3 vuotta sitten alkamalla harrastaa liikuntaa 3-5 kertaa viikossa säännöllisesti.Olen tehnyt PIKKUHILJAA muita pieniä muutoksia ruokavalioon, kuten luopunut sokeroiduista juomista ja jugurteista sekä syön vain täysjyvävehnää pois lukien juhlat. Lisäksi olen vähentänyt alkoholin käyttöä, suosittelen. En syö pääruualla leipää  ja ruokajuomana vesi. Olen lisännyt kasviksia ja hedelmiä ruokavaliooni sekä proteiinia,.Nämä pienet muutokset eivät ole vaatineet jättiponnistuksia tai luopumista minulle tärkeistä ruuista. Herkuttelussa olen opetellut kohtuutta, ei tarvitse vetää mahaa täyteen herkkuja, pienikin annos riittää. edellytys herkkujen vähentämiselle on se, ettei skippaa pääaterioita ja syö monipuolisesti. Suklaata ja sipesejä on vaikea vastustaa, jos välillä kituuttaa minikaloreilla tai jättää aterioita välistä.

tässä hyvää pohdintaa aiheesta:

http://joni.optimalperformance.fi/miksi-terveelliset-elamantavat-lentavat-ensimmaisena-sivuun/

 ^ korjaus...syön täysjyväviljoja yleensä ruista ja vältän pastaa ja riisiä sekä puhdistettua vehnää

Voisiko ahmimiseen liittyä joku lääkitys? Kysyn siks koska mulla havaittiin väärä diagnoosi, mulla ei ole ollutkaan psykoosia (psykoosilääkitys annettiin, ollaan lopetettu kyseinen lääkitys ajat sitten ja käyn nykyään terapiassa, useimmat pitkäaikaiset lääkitykset aiheuttavat ylimääräistä ruokahalua ja painonnousua).

Oletko insuliiniresistentti?

Itse haaveilen aloittavani sellaisen muutoksen, että syödä saa mitä tahansa, mutta ainoastaan ruokapöydän ääressä ja telkkari + muut viihdykkeet pois laitettuna.

Hei ap, musta sun painossa ei ole huolehtimista!

Olen aina ollut laihempi. Sairastuin vakavasti, laihduin lisää, pahasti ja sitten lihoin yli 90 kg. Inhottavaa, mutta kun välillä sai miettiä jääkö henkiin, ei myöskään jaksa murehtia! jos oainaisin esim. joku 80 kg, olsiin hyvin tyytyväinen. Nytkin oon, kun jäin tänne pelaamaan lasteni kanssa, vaikka meinasin kuolla. Läskimakkarat hikoaa, mutta se on vaan maallista. Elämä hoikkana nuorena kauniimpana ei ollut muuten yhtään kummempaa, paremi on nyt.

Et tästä perspektiiviä multa possulta. Mieluummin olisin kyllä hoikka kuten elämäni ensimmäiset yli 40 v, mutta kun en ole. herkut maistuu kuten aina, mutta näillä mennään. Ajattelin pudotella esim. kilon kuusa tai edes vuodessa, niin oon taas vanhuksena hoikka.

Nyt keskityn elämiseen kuolemisen jälkeen. :)

Anteeksi painovirheet, näppis jumii.

Suosittelen sinulle kuntosalia. Teetä itsellesi ohjelma ja treenaa aluksi edes kerran viikossa, myöhemmin useammin. Kuntosalitreenillä saat kiinteämmän kropan. Suosittelen sinulle myös Zumbaa, joka on oikeasti todella hauskaa. Pitkät kävelylenkit tai sauvakävelylenkit saavat sinut voimaan paremmin. Uiminen on erittäin hyvä vaihtoehto. Minä sain itseni laihtumaan, kun kiinnitin huomiota ateriaväleihin. Aloin syödä kolmen tunnin välein ja voin huomattavasti paremmin. Olen käynyt Cookin saarilla ja Uudessa-Seelannissa, joten olen tavannut samoalaisia ja heidän mukavia ystäviään. On muuten aika hersyvä näky, kun kaksi 150-kiloista sinänsä hyvin sievää tyttöstä ajaa samalla mopolla. ;)

mä oon elänyt tuota samaa nelikymppiseksi asti. löysin yksinkertaisen ratkaisun omalle kohdalleni, en tyrkytä sitä muille, mutta itselläni se tepsi. olin italiassa vuoden työkomennuksella ja, kun totuin syömään ateriat pitkän kaavan mukaan, alkoi paino yllättäen pudota. kuulostaa hullulta, mutta alkuruuan, pääruuan ja jälkiruuan syöminen aterialla ensinnäkin opetti pitämään annokset kohtuullisina, jotta varmasti jaksoi sinne jälkiruokaankin asti ja toiseksi oli niin suuri nautinto, että kaikenlainen ylimääräinen napostelu jäi ilman, että edes tajusin. toki liikuinkin siellä enemmän, mutta kotiin palattuani jatkoin vain tätä ateriointityyliä, eikä paino ole noussut enää. en vieläkään ole mikään ylettömän hoikka, normaalipainon ylärajoilla, mutta minulle tämä riittää.

voin muuten kertoa sen verran, ettei se yli 20 kilon laihtuminen sitä onnea ja autuutta elämään tuonut kuitenkaan. olo on helpompi ilman ylimääräisiä kiloja, mutta samat surut ja murheet ja jopa ulkonäköpaineet minulla on edelleenkin olemassa. laihtuminen ei siis takaa sitä, että lakkaisit yhtäkkiä murehtimasta kehoasi, joten kannattaa miettiä mitä oikeasti haluat. onko se laihtuminen ulkomaailman paineiden takia, vaiko siksi, että pysyisit terveenä, tai näyttäisit kauniimmalta. terveys taitaa noista olla ainoa, jota kannattaa tavoitella, jos nyt jotain haluaa.

Aamulla puuroa, lounaalla kalaa,lihaa,juustoa tai kananmunia,päivällisellä vihanneksia.Juomana vettä ja välipalat hedelmiä. Soke jari ja makeiset pois.Paljon kävelyä ja polkupyoräilyä.