Lue keskustelun säännöt.
wt-taustainen yliopistossa?
18.07.2013 |
Olen 19-v. tyttö, menossa yliopistoon syksyllä. Tulen av:n määrityksien wt-perheestä ja oma sopeutuminen tulevaisuudessa mietityttää. Asuttu kunnan vuokrakämpässä ja vielä pahalla alueella. Äiti siivooja ja isä maahanmuuttajaduunari (nyt jo eronneet).Meillä on syöty einestä ja juotu juhla-aterioillakin maitoa. Ulkona syöminen rajoittunut lähinnä Mäkkäriin. Vaatteet lapsena meillä oli Prismasta tai Tarjoustalosta, nykyään ostelen pääasiassa H&M:n kaltaisista ketjuista tai kirpputorilta. Perheeni on ollut sosiaalitoimen asiakkaana, niin raha- kuin muidenkin ongelmien takia.
Pohdin tässä, että mahdanko sopeutua yliopistoon ollenkaan. Opiskelu kiinnostaa tottakai (yhteiskuntatieteet), mutta "ylemmän luokan harrasteet" kuten vaikkapa kankeat edustusjuhlat tai ooppera.. no thanks. Av-mammojen akateemislapset tuskin mielellään ainakaan hyväksyvät tälläistä junttia piireihinsä!
Kommentit (37)
Kiitos tohtorinna. Osuit naulan kantaan. Pitkästä aikaa selväjärkinen kommentti av-palstalla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yliopistoissa on monen sortin sakkia. Ei siellä taustoja selvitellä. En tiedä miten ruotsinkielisissä paikoissa. Yx hailee. Mene vaan teatteriin, oopperaan, ei mitään ihmeellistä miksi ei voi mennä.
Mun lapsi lukiossa olo aikana on jo käynyt em. paikoissa.
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 17:27"]
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 16:42"]
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 16:23"]
ei siellä mitään eliittimeininkiä ole. lukiossa on enemmän näyttämisenhalua joillakin. mihin yliopistoon menet?
[/quote]
helsinkiin
[/quote]
muutama mun tuttu opiskelee siellä. ovat kotoisin maalta ja vähänkoulutetuista oloista. jos on kuitenkin huono tunnelma niin mene maalle yliopistoon, eikä varmasti ole mitään snobbailuu.
[/quote]Ei ne yliopstot ole ilmassa, ihan maanpinnalla ovat. Maaseudulla ei ole yliopistoja ellei sitten lasketa kaikki muut paitsi ei Hki
Millaisesta kiusaamisesta sinulla on kokemuksia?
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 18:04"]
Yliopistossa on nykyään paljon enemmän kiusaamista kuin ennen.
Mielestäni perhetausta ei kuitenkaan ole ensisijainen ärsyke kiusaamiselle.
Jos ei niin tasaisen varakkaan keskiluokkainen taustasi on ainoa asia, jonka epäilet provosoivan porukkaa yliopistossa, niin pärjäät varmaan hyvin. Itse asiassa varmaan paremmin kuin moni.
[/quote]
Oman kokemukseni mukaan yliopistossa opiskelee aikuisia ihmisiä, joita ei keskimäärin kiinnosta pätkääkään se, millaisista perheistä muut ovat. Aloita opinnot avoimin mielin äläkä roiku liikaa ajatuksessa, että olisi muita huonompi/parempi taustasi takia. Ihmisillä, joka vielä aikuisena haluaa päteä lapsuuden perheensä meriiteillä, ei ole juurikaan omia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ap:tä. Itse olen myös samantapaisista oloista lähtöisin. Suvussani ei ole yhtään akateemista ja amk:n käyneitäkin on vain muutama. Minua ei ole koskaan kannustettu opiskelemaan duunariammattia pidemmälle, vaikka pidin koulusta. Jos totta puhutaan, minulla ei ole koskaan käynyt edes mielessä, että voisin hakea yliopistoon. Nyt hieman vanhemmalla iällä (lukiosta 10 vuotta aikaa) olen alkanut haaveilemaan tietystä pääaineesta. Olenkin jo siinä pisteessä, että olen päättänyt hakea opiskelemaan. En vielä tiedä milloin, mutta varmasti lähivuosina. Kerään vielä rohkeutta, koska tiedän ettei sukuni tätä "haihattelua" ymmärrä.
Olen lähtöisin vähävaraisesta yrittäjäperheestä. Vanhemmilla heikko koulutus. Avarakatseisuuden kanssa niin ja näin. Niin vain pääsin yliopistoo enkä ymmärtänyt, että taustaani pitäisi ongelmoida. Heti ensimmäisenä syksynä aloin käydä konserteissa (silloin opiskelijoilla oli kunnon alennukset) ja sunnuntaisin vaikkapa taidemuseossa. En siksi, että minun pitäisi todistaa mitään kenellekään. Kiinnosti vain. Opiskelijakaverissa oli kaikenlaisista perheistä ja ystävyyssuhteita syntyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 16:27"]
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 16:20"]
Aloitus oli vähän kieli poskessa kirjoitettu :) En aio jättää opintoja kesken, opiskelu kiinostaa, pönöttäminen ei. En halua itse omille lapsilleni samanlaista lapsuutta kuitenkaan, mitä itselläni ollut (vaikkei siinä sinänsä mitään vikaa olekaan) Itse olen kyllä valmis ystävystymään vaikka kuninkaallisten kanssa, mietityttää vaan millainen asenne muilla on niitä kohtaan, jotka tulevat erilaisesta kodista.
En ymmärrä miksi pitäisi kuunnella sellaista musiikkia mistä ei pidä? Kenties aivojani ei ole lapsuudessa altistettu tarpeeksi oopperalle nauttiakseni siitä, nyt kenties jo liian myöhäistä :D
[/quote]
Kieli poskessa tai puoliksi tosissaan, mutta tuolla ennakkoasenteella sinusta tuskin koskaan tulee kaveria muille kuin kaltaisillesi "pönötyksenvihaajille".
WT-väen - kuten sinunkin - ongelmana on se, että muiden tapa elää on aina väärä ja vain rahvaanomaisuus, junttimaisuus ja muiden halveksiminen nimittelemällä ja ivailemalla on oikein. Kolmannen polven akateemisen perheen lapsi on naurettava siksi, että ei harrastanut pussikaljaa ja parinvaihtoa 13v iässä kuten sinä. Muiden huomioon ottaminen ja ystävällinen käytös on pönötystä puhumattakaan siitä, että liikuntaharrastukset vaakamamboa lukuunottamatta ovat osoitus väärästä elämänasenteesta.
En usko, että monikaan haluaa ystävystyä kanssasi. Se ei johdu muista vaan sinusta: kuka haluaa kaveerata sellaisen kanssa, joka lähtökohtaisesti ei halua tulla muiden kanssa toimeen?
[/quote]
Itsehän tässä halveksivasti nimität ja ivailet, lisäksi haukut "wt-väen" (sinun termisi) elämäntyyliä huonoksi.
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 20:39"]
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 16:27"]
Kieli poskessa tai puoliksi tosissaan, mutta tuolla ennakkoasenteella sinusta tuskin koskaan tulee kaveria muille kuin kaltaisillesi "pönötyksenvihaajille".
WT-väen - kuten sinunkin - ongelmana on se, että muiden tapa elää on aina väärä ja vain rahvaanomaisuus, junttimaisuus ja muiden halveksiminen nimittelemällä ja ivailemalla on oikein. Kolmannen polven akateemisen perheen lapsi on naurettava siksi, että ei harrastanut pussikaljaa ja parinvaihtoa 13v iässä kuten sinä. Muiden huomioon ottaminen ja ystävällinen käytös on pönötystä puhumattakaan siitä, että liikuntaharrastukset vaakamamboa lukuunottamatta ovat osoitus väärästä elämänasenteesta.
En usko, että monikaan haluaa ystävystyä kanssasi. Se ei johdu muista vaan sinusta: kuka haluaa kaveerata sellaisen kanssa, joka lähtökohtaisesti ei halua tulla muiden kanssa toimeen?
[/quote]
Itsehän tässä halveksivasti nimität ja ivailet, lisäksi haukut "wt-väen" (sinun termisi) elämäntyyliä huonoksi.
[/quote]
En ole se joka kirjoitti noita edellisiä viestejä mutta tässä nyt näkyy taas se tyypillinen wt-asenne. Eli myönnetään, että halveksitaan ja ivaillaan muita mutta sitten tätä käytöstä ei saisi nimittää wt-käytökseksi tai oikeastaan siitä ei saisi edes puhua koska se on haukkumista. Eli wt haluaa käyttäytyä kuin siat mutta vaatii siitä huolimatta, että heitä kohdeltaisiin kuin he käyttäytyisivät asiallisesti. Tämä on wt:n ydin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äh. En tiedä, onko meno reilussa kymmenessä vuodessa sitten kovastikin muuttunut, mutta minun kokemukseni Helsingin yliopistolta ei mitenkään tue noita ap:n pelkoja. Pääsin 2000-luvun alussa opiskelemaan pientä humanistista alaa, eikä näitä "luokka-asetelmia" mitenkään problematisoitu. Kaikki tuntuivat olevan enemmän tai vähemmän samassa asemassa: opiskelun ohella oli pakko tehdä töitä, asuttiin HOASilla ja valittiin baari sen perusteella, mihin oli varaa. Ainejärjestössä pelattiin pikkuhiluilla ja talkootyöllä.
Minulla ei perhepiirissä ollut ketään, keneltä kysyä yliopisto-opiskelusta, vaikka äiti olikin aikusiällä täydentänyt tuntkintonsa maisteritasoiseksi. Sen ehkä huomasi, että joillakin oli selkeämpi kuva siitä, millaista opiskelu on ja mitä sivuaineita kannattaa valita, itse olin pitkään pihalla. Mutta niin oli moni muukin.
Sain monia pysyviä ystäviä opiskeluaikoina. Pitkän ystävyyden jälkeen hahmotan paremmin luokkataustojen eroja. Akateemisista suvuista tulleille tutkimukseen suuntautuminen on vaikuttanut hirveän paljon luontevammalta kuin meille alemmasta keskiluokasta tai duunaritaustoista ponnistaville. Eräs ystävä on selvästi kokenut alemmuutta ja vierautta taustansa vuoksi, joutunut näkemään enemmän vaivaa kuin joku professorin tytär, joka myös porukoissa pyöri. Itse olen vaan ollut hirveän kiinnostunut kaikesta, enkä ole tajunnut rajoittaa valintojani johonkin - vaikka en esim. teininä tajunnut oopperan päälle, olen näin aikuisena saanut siitä paljonkin irti, enkä katso sen olevan mikään "luokkajuttu", vaan kasvamista ja maun kehittymistä.
Ap:n tekstissä ehkä eniten häiritsikin se ennakkoasenne, että tietyt jutut leimataan pönöttämiseksi - ihan kuin ihminen ei oikeasti voisi nauttia sellaisista taiteen ja kulttuurin muodoista, jotka ehkä joissain piireissä on liemattu tylsiksi. Ei kannata sulkea itseltään pois mahdollisuuksia avartaa ymmärrystään! Sillä pärjää jo pitkälle. Uteliaisuudella, kiinnostuksella, avoimuudella ja suvaitsevaisuudella vaan kohti yliopisto-opiskelua, kyllä,sieltä jokaiselle paikka löytyy! Yliopiston harrastuspiireissä on tarjolla ihan kaikkea larppaamisesta kuorolauluun, ja itse menettää eniten, jos menee sinne mulkoilemaan, tuomitsemaan ja toitottamaan, että "mä en ainakaan tommosta ala". :) Ehkä tärkeintä on tajuta, että kaikki on ihan yhtä arvokkaita taustoista huolimatta, eikä omaansa kannata hävetä. Usko tai älä, se proffan tytärkin on välillä ollut taustastaan nolona. Enkä minä taas ole koskaan pitänyt sitä toista ystävääni outona myöskään. Jos nykyään on jotenkin pinnallisempaa, olen surullinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en tiedä nykymenosta, mutta itse menin vuonna 93 lääkikseen, ja akateemiset vanhempani auttoivat minua taloudellisesti juuri ja juuri sen verran, että ei tarttenu ottaa lainaa, ja riitti että oli töissä kesäisin. Katsoin hyvin tarkkaan mitä ostan, ja niin katsoivat kurssikaveritkin. 17 neliön yksiössä asuin. Yhdessäolo oli opiskelijarällästystä, pönötystä ei näkynyt, vuosijuhla oli vain kerran vuodessa, siellä oli iltapuvut. Koita ajatella, että olet riittävän hyvä ja kivaa seuraa, ja niin ovat opiskelukaverisikin. Jos joku kysyy, mistä olet kotoisin, niin vastaa neutraalisti, mutta älä jää kommentoimaan omaasi äläkä muiden taustaa. Sinulle tulee avautumaan uusi maailma jos haluat. Ota poikaystäväsi mukaan siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heippa ap!
Tulen itse hyvin samanlaisesta taustasta kuin sinä, kyllä se vähän kirpaisi, kun sai huhkia kaikki lomat ja irtilähtevät viikonloput töitä, että sai rahoitettua opinnot -kotoa ei tukea herunut missään muodossa.
Mutta siitä selviää ja jossain tilanteissa jopa paremmin kuin muut, koska tietää riskit. Sen vain annan vinkiksi, että biletys heti alusta lähtien nollaan ja tahkoa niitä opintoviikkoja hampaat irvessä. Elä säästäen, säästäen, säästäen. Anna sivistysmaailmalle mahdollisuus -se on aika erilainen kuin mitä se mielikuvissa oli kotoa lähtiessä.
Kyllä me heikoimmillakin siivillä lentäjät pärjätään. Siskoni väitteli tohtoriksi asti ja itse olen uuden teknologia-alan maisteri. Kun tahtoo, niin pärjää.
Ja ihmisistä yliopistossa: enemmän siellä on tavan taatelin tallaajaa kuin kultalusikoilla kyllästettyjä penskoja. Ja osa opiskellijoista on muuten sitä aika paljon vanhempaa kuin mitä odotit. ;) Siellä saattaa fuksina olla hyvinkin viiskymppistä setää ja tätiä. Mitä avoimempi mieli ja kylmä järki ja hillitön halua nousta sielä sosiaaliloukosta -sen parempi lopputulos. Ja valitse puolisoksi muuten ehjän kodin kasvatti...
Ja vielä yksi vinkki: hakeudu heti ensitilassa opintoneuvojalle ja suunnittele opintokokonaisuus heti ja ala tehdä myös sivuainetta ja laitoksen pakollisia opintoja. Aika on rahaa. Käytä kaikki irtilähtevät palvelut: yhts:n hammaslääkärit, lääkärit yms. Opintoneuvojalla juokset niin usein kuin on tarvis ja saat selkeän kuvan menosta, se on nimittäin uudelle opiskelijalle aika sekava viidakko jos ei saa kotoa tukea.
35&36:sen kanssa olen muuten samaa mieltä mutta kannustaisin kyllä ainakin opintojen alkuvaiheessa lähtemään mukaan iltamenoihin, ainejärjestötoimintaan ja muihin aktiviteetteihin. Se on paras tapa saada kavereita ja verkostoitua, kuulla vinkkejä ja neuvoja myös. Tietenkään kaikilla aloilla verkostoituminen ei ole yhtä tärkeää, mutta ainakin itse koen hallintotieteen maisterina, että ihmisiin tutustuminen ja ainejärjestötoiminnassa mukana oleminen olivat opiskelun suola ja luoduista suhteista on tukea, iloa ja hyötyä valmistumisen jälkeenkin.
Muuten olen kyllä samaa mieltä siitä, että kannattaa käyttää saatavilla olevia palveluita ja neuvontaa. Ja miettiä sivuainevalintoja kiinnostuksen lisäksi järjellä ja työllistymistä silmällä pitäen.
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 18:04"]
Yliopistossa on nykyään paljon enemmän kiusaamista kuin ennen.
Mielestäni perhetausta ei kuitenkaan ole ensisijainen ärsyke kiusaamiselle.
Jos ei niin tasaisen varakkaan keskiluokkainen taustasi on ainoa asia, jonka epäilet provosoivan porukkaa yliopistossa, niin pärjäät varmaan hyvin. Itse asiassa varmaan paremmin kuin moni.
[/quote]
Kiusaamista? Älä nyt pelottele!