Mulle tuli yhtäkkiä joku identiteetti

Tai joku sellainen kriisi. En ole yliopistossa kouluttautunut kun ajautuminen lukion jälkeen matalapalkka-alalle, josta olen kyllähankkinut kaksi tutkintoa. Olen aina ollut sitä mieltä, että työ ei määristä ihmistä vaan se millainen hän kanssaihmisten kanssa. Tiedän henkilöitä jotka ovat rahallisesti ja urallisesti menestyneitä, mutta ihmisenä kusipäitä, en juurikaaarvosta heitä.

Nyt kesällä olen miettinyt avoimen yliopiston opintoja ja tänään olin tuttavien kanssa drinkillä, ja mulle tuli hirmuinen alemmuuskompleksi, koska en ole ulkomailla koulutettu korkeaSuomessa enkäSuomessakaan. Työni on täysin merkityksetöntä, sitä ei työnantaja arvosta palkalla ja asikkaat purkavat pahan olonsa ja pettymyksestä meihin. Asikkaat edustavat businness maailmaa, kulttuuria, joukossa jonkin verran ns julkkiksia. 

Pahoittelen kirjoitusvirheitä ja ylempänä pitäisi lukea etten ole korkeakoulutettu. I pankin vastustaa mua tänään :)