Lue keskustelun säännöt.
Anoppi nalkuttaa, kun en tee puutarhatöitä ym.
17.07.2013 |
Olen lapsuuden kodissani kokenut niin kerrostalo-, rivitalo- kuin omakotitaloasumisenkin.
Jos tuolloin lapsena nuorena tulin siihen tulokseen, että ei omakotitaloa minulle. En pidä puutarhatöistä, en talon kunnossapidosta (niitä pieniä hommia on aina), en lumitöistä.
Rivitalo, jossa kaikki edellämainitut tehdään huoltoyhtiön toimesta käy.
Tutustuimpa mieheeni. Lähes ensitreffeillä jo kerroin, että ei omakotitaloasumista minulle. Tämä oli miehelle ok.
Kun meille tuli lapsia, niin mies alkoi haaveilemaan omakotitalosta. Sovimme keskustelujen jälkeen, että voimme sinne sellaisen hankkia ja sinne muuttaa, kunhan minun ei tarvitse sen suhteen mitään tehdä. Jos hän haluaa siinä talossa asua, niin hän sitten hoitaa niin puutarhan (tai jättää hoitamatta), talon jne.
Mies löysi mieleisensä talon. ostettiin ja muutettiin. Mies on onnellinen, kun saa ahertaa puutarhassa ja remontoida taloa. Minulle tietysti kelpaa onnellinen mies :)
Anoppi vain nalkuttaa joka ikinen kerta kun meillä käy, että on epäreilua, että hänen poikansa joutuu kaikki työt tekemään. Minä kun en viitsi edes marjoja poimia, omppuja mehustaa, kukkia kasvattaa jne. Haukkuu minua laiskaksi niin omille kuin minunkin sukulaisille.
Anoppi myös käy suht koht usein. 1-2 kertaa viikossa ainakin piipahtaa. tämä käyminen olisi muuten ihan ok, koska onhan lapsistakin kiva mummoansa nähdä, mutta tuo iänikuinen nalkutus harmittaa ja loukkaa.
Kommentit (25)
Mikähän siinä on, että jotkut yrittävät toisen ihmisen saada nalkuttamalla tekemään jotakin. Eivätkö he ymmärrä että nalkuttamisen kuunteleminen on niin uuvuttavaa ettei sen jälkeen jaksa enää tehdä niitä juttuja vaikka haluaisikin.
Ettekö ole kertoneet anopille että ok-talo on miehen unelma, ja hän haluaa itse sen hoitaa.
Tuohon anopin käytökseen on puututtava, sillä se ei voi olla vaikuttamatta suhteeseenne. Vaikka se aluksi tuntuisikin siltä että sen kanssa jaksaa elää, aiheuttaa se kuitenkin turhaa kuormitusta ja alkaa helposti jossakin vaiheessa heijastamaan parisuhteeseen. Turhan moni pariskunta on päätynyt eroon huonosti käyttäytyvien sukulaisten takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene sinä käymään kahdesti viikossa anopin luona ja valitat joka kerta suureen ääneen, että miten ihmeessä appiukon täytyy itsensä viedä likaiset kalsarit pyykkikoriin tms. ja herranjestas sentään kyllä meillä nainen tekee tuonkin ja tämänkin asian.
Anoppi hoitaa aina kaiken tietty tiptop
Meillä vähän samankaltainen juttu. Minä VIHAAN puutarhatöitä - mieheni taas pitää siitä, kun saa myllätä kasvimaata ja laittaa viimisen päälle. Minä taas leikkaan nurmikon ja kolaan lumet. Minun äitini joskus napittaa siitä, kun "naisihminen ei laita kukkamaata, mutta mies tekee sen". Hah, no siihenpä olen sitten vastannut, että näin homma vaan toimii! Jos minä menisin jotain rikkaruohoja nyppimään, niin voi olla, että irtois samalla jotain muutakin sieltä maasta... Niin ja mieheni on kyllä todella miehekäs mies eikä mikään kukkaneiti, mutta tykkää vaan kasvien hoidosta, niin sisällä kuin ulkonakin. Mieheni kyllä mielellään ajaisi myös nurmikon ja tekisi lumityöt, mutta minä tykkään siitä niin paljon, että olen saanut sen hommakseni :D
Ei se muille kuulu miten jotkut pihahommat järjestetään... Ihan naurettava aihe nipotukseen. Minulla on taas sillä tavalla vähän helpompi juttu, kun kyseessä on äitini, niin olen saanut hänelle aika napakasti sanottua, anopille ei välttämättä kovin herkästi viitsi...
Seuraavan kerran kun anoppi tulee, jos sää sallii, mene heti pihalle makoilemaan bikineissä aurinkoa ottamaan korvakuulokkeet korvilla. Tukehtukoon kiukkuunsa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"no tuolla ne marjat odottaa, sen kun meet auttamaan poikaas"
Olisiko se nyt niin kamalaa poimia pari litraa marjoja pensaista joskus, miehen kanssa yhdessä? Voisi olla miehellesi iloinen yllätys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kerrot että mies on onnellinen. Sen pitäis riittää anopilles.
Mun entinen anoppini jaksoi päivitellä miten hänen poikansa joutuu kaiken tekemään. Kun minä en tehnyt koskaan mitään. Todellisuudessa, sen viiden vuoden aikana mitä asuimme ok-talossa mies leikkasi tasan kerran nurmikon ja senkin vasta kun olin viikon verran anellut. En työkiireiltäni ehtinyt, tein kahta työtä ja työpäivät olivat 16 tuntisia.
Vapaa-aikani vietin puutarhassa, istutin ja kitkin, leikkasin nurmikon, istutin sen hemmetin kuusiaidankin yksin. Mies ei tullut edes multasäkkejä kantamaan. Mutta siitä yhdestä kerrasta kun hän leikkasi nurmikon sainkin sitten kuulla monta vuotta. Sekä mieheltä että anopilta.
Joo, on ex.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että kyseessä on ainakin osittain jotain valtapeliä. Että joku ulkopuolinen pyrkii vaikuttamaan muiden elämään, vaikka kaikki osapuolet olisivat olis valmiiksi tyytyväisiä ja onnellisiakin. Mutta kun he eivät elämään kuten tää täysin ulkopuolinen haluais, niin se nyppii. Se, että sais ap:n toimimaan vastentahtoisesti kertois anopin vaikutusvallasta perheessä. Luulen ettei sitä oikeesti kiinnosta peetäkään ne marjat, eikä varmaan oman pojankaan jaksaminen, jos kerta poika voi tällä tavalla vallan mainiosti!
Voi että mä oikein toivoisin, että anoppi tulis mulle sanomaan kaikki häiritsevät asiat, mutta ei, kun hymyillään vaan hiljaisena ja ollaan aina niin mielinkielin. Selän takana kyllä sitten avaudutaan ja kaikki meidän tekemiset ja menemiset käydään läpi, joo asutaan vierekkäisissä taloissa.
Tulis edes kerran oikein avautumaan, niin sais itsekkin puhuttua suun puhtaaksi, mutta kun ei, ollaan vaan niin muodollisen kohteliaita, ettei siihen itsekään voi mennä härkkimään..
Ei tommonen jatkuva nalkutus varmaan kivaa ole, mutta ei jatkuva hymistelykään ja sitten juoruilu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä tuollaiset ap:n kaltaiset diilit eivät tosiaan ole reiluja. AP armollisesti "päästää" miehensä (ja itsensä siinä siivellä) asumaan omakotitaloon, mutta ainoastaan ehdolla ettei itse laita rikkaa ristiin asian eteen.
Hiukan sama asia, kuin jos ap kovasti toivoisi lasta ja mies sanoisi että "okei, voimme sellaisen hankkia, mutta ehdolla että minun ei sitä sitten tarvitse koskaan hoitaa".
No vähän kärjistettyä verrata lasta ja asumismuotoa, mutta molemmat kuuluvat parisuhteeseen, perheeseen ja rakkauteen. Ei siinä aseteta tuollaisia ehtoja, eikä varsinkaan jätetä toista suuren työkuorman alle.
Mitähän sä teet sen aikaa, kun mies nikkaroi ja hoitaa tiluksia? Katselet häntä ikkunasta, vai?
Toivottavasti opetat edes lapsillesi vähän puutarhanhoitoa, heitä se saattaa kiinnostaa ja arvostavat tämän lajin osaamista myöhemmin, elleivät tule äitiinsä. Sinäkin opit tietämään lapsuuden kokemuksista, etteivät omakotityöt kiinnosta sinua, joten kokemuksena se oli arvokas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä auttaisin appivanhempia, jos he pyytäisivät apua, mutten todellakaan menisi kylään, jos auttaminen olisi tuollainen vaatimus. Vastaavaa sain kokea aikuisena mummolassa. Joko piti olla hääräämässä tai seuraa pitämässä, mieluiten molempia yhtä aikaa.
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 10:44"]
Toivottavasti opetat edes lapsillesi vähän puutarhanhoitoa, heitä se saattaa kiinnostaa ja arvostavat tämän lajin osaamista myöhemmin, elleivät tule äitiinsä.
[/quote]
Taas tällainen kommentti. Äitin pitäisi sitä ja äidin pitäisi tätä. Eikö se isä voi opettaa lapsilleen puutarhanhoitoa? Eihän se äiti edes voi opettaa, jos ei itse osaa.
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 10:44"]
Mitähän sä teet sen aikaa, kun mies nikkaroi ja hoitaa tiluksia? Katselet häntä ikkunasta, vai?
Toivottavasti opetat edes lapsillesi vähän puutarhanhoitoa, heitä se saattaa kiinnostaa ja arvostavat tämän lajin osaamista myöhemmin, elleivät tule äitiinsä. Sinäkin opit tietämään lapsuuden kokemuksista, etteivät omakotityöt kiinnosta sinua, joten kokemuksena se oli arvokas.
[/quote]
MIKÄ estää lapsia menemästä isänsä kanssa nikkaroimaan ja hoitamaan puutarhaa? Onko tässä nyt joku "vain nainen voi opettaa rikkaruohojen kitkennän" -ajatus takana?
En ole ap, pidän puutarhan hoidosta, teen sitä yhdessä mieheni kanssa mutta en tajua tuota ajatusmaailmaa että lapset oppisivat jotain VAIN äidiltä tai isältä, huolimatta siitä kumpi tekee.
Minä taas luulen, että anoppi ei usko poikansa nauttivan pihatöistä niin paljon, mitä miniä vakuuttelee. Että kyllä hän mielellään jakaisi niitä töitä, jos vaan olisi vaimo, joka auttaisi.
Minun ajatteluni anoppina menisi varmaan juuri noin, jos näkisin poikani (tai tyttäreni, ihan sama) huhkimassa pihatyöt yksin. Tosin ymmärrän senkin, että puutarhanhoito on niin palkitsevaa, että saattaahan puutarhuri olla onnellisempi kuin se sisäkissa, vaikka joutuu enemmän töitä tekemäänkin.
Onko miehesi selvittänyt äidilleen, mikä diili taloa hankkiessa tehtiin?
Pyydä että miehesi selvittää sinulle miten asiat perheessänne on järjestetty. Perinteisesti puutarhatyöt ovat olleet naisten töitä, ja anoppisi on vaikea sulattaa että poikansa "joutuu" tekemään niitä.
Siksi toisekseen miehesi pitäisi laittaa rajat äidilleen, ei anopilla ole mitään oikeutta tulla teille sinua haukkumaan.
Sama täällä, paitsi että anoppi ei nalkuta vaan möläyttelee. Nyt viimeksi sanoi, että meidän kannattaisi muuttaa kerrostaloon ettei olisi puutarhaa riesana. Melkein kysyin, oliko hän ehdottanut samaa tyttärelleen... Kävin kälyn perheen luona pari viikkoa sitten, siellä oli lasten ajama nurtsi, marjapuskat täynnä jotain rikkakasvia ja kukkapenkissä kituutti muutama hoitamaton kasvi, jotka vaivatta tunnistin anopin pihaltaan tuomaksi perennaksi.
Olen koko lapsuuteni ja nuoruuteni huhkinut hyötypuutarhassa, kitkenyt, noukkinut marjoja... Nyt teen vain välttämättömän. Siitä huolimatta tykkään vanhan pihan perennoistamme, pensaista ja puista. Mökki on ja pysyy metsäisessä luonnontilassa.