Lue keskustelun säännöt.
Lapseni kutsuvat minua etunimellä eivätkä äidiksi, miten muutos tähän?
04.08.2020 |
Muita saman kokeneita? Onko teille ok että lapset puhuttelevat teitä etunimellä eikä isäksi/äidiksi? Jos ei ole, oletteko saaneet tavan muutettua? Onko tämä nykyään yleistäkin? Lapseni väittävät, että näin heidän kaverinsakin kutsuvat vanhempiaan mutta en itse mielestäni ole mitenkään laajasti törmännyt ilmiöön.
Kommentit (34)
Minulla on ongelma kun vaimo sanoo minua iskäksi. Myös vieraiden kuullen, vaikka lapset ei ole paikalla. Nolottaa kun kaupassa kajahtaa 40-vuotiaan naisen suusta: "Hei iskä. Syötäisiinkö tänään makaroonilaatikkoa?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse puhuin itsestäni pienelle lapselle tyyliin "odota äiti tulee ihan pian" sen sijaan että olisin sanonut "odota tulen ihan pian". Samoin mieheni kutsui itseään isäksi.
Puhutko miehellekin itsestäsi kolmannessa persoonassa? Entä töissä työkavereille? "Riitta lähtee nyt tästä palaveriin".
En tajua mikä aloittajan ongelma on, onko koko identiteetti rakennettu pyhän äitiyden varaan ja se murenee jos ei koko ajan kuulu ympäriltä äitiäitiäiti?
Sinulla on ilmeisesti joku ongelma... vanhemmuuteen liittyen 🙄
Vain se että ennen fiksutkin ihmiset taantuu saatuaan lapsia lässynlässyn-tasolle. Äiti laittaa nyt ruokaa, äiti pesee pyykkiä, äiti selostaa itsestään kolmannessa persoonassa kuin kuninkaallinen, äidillä ei oikeastaan enää ole omaa persoonaa koska hän on nyt Äiti.
Jos nyt kakarat käyttää etunimeä niin miksi se on niin kamalaa. Muutkin ihmiset kutsuvat ihmistä etunimellä. Äitikään ei yleensä kutsu lastaan nimellä Lapsi, vaan ihan sillä annetulla nimellä. Jos tätä hetken ajattelee niin ei se etunimen käyttö nyt mikään hirveän vallankumouksellinen asia ole.
Meidänkin perheessä alettiin jossain vaiheessa kutsumaan vanhempia etunimillä. Se oli ihan vaan sitä kasvamista, kun alkoi tuntumaan että "äiti ja isi" on ihan liian lapsellisia sanoja! Muutenkin kun kuuli että he kutsuvat toisiaan etunimellä, kaikki muutkin kutsuu heitä etunimellä niin lapsen aivoissa sitä ajattelee et "hitto, ollanpa me lapsellisia kun sanotaan äiti ja isi. Nyt aletaankin sanomaan Päivi ja Petri, ollaan niin kuin isot ihmiset!". Kyllä vanhemmat sitä vähän nauroi mutta ei niitä haitannut. Ei mun mielestä voi pakottaa käyttämään jotain sanoja jos se tuntuu epäluontevalta tai lapselliselta, kun on jo siinä iässä että haluaa olla jo "iso". Se, että sinua sanotaan Pirkoksi eikä äidiksi ei kuitenkaan vie äitiyttä mihinkään. Jos itsetunto on hyvä, sen kyllä kestää.
Minusta on söpöä kun lapset kutsuvat vanhempiaan nimellä. "Minna tu ikkunaan täällä huutaa Ada". Tosin tämän ajan Adat ja Iivarit eivät taida päästä omin päin pihalle vaan aina on vähintään toinen vanhemmista vierellä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ongelma kun vaimo sanoo minua iskäksi. Myös vieraiden kuullen, vaikka lapset ei ole paikalla. Nolottaa kun kaupassa kajahtaa 40-vuotiaan naisen suusta: "Hei iskä. Syötäisiinkö tänään makaroonilaatikkoa?"
Varsinkin jos sinua tosiaan luullaan tuon nelikymppisen naisen iskäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitse sotasi. Tähän turhaan tuhlaat energiaa.
Mikä on ongelma? Olen ollut sekä äiti että etunimiseni, samoin moni muukin. Jo 70-luvulla kuulin kun lapset käyttivät etunimeä ja äitiä vuoron perään. Isääni en sanonut ikinä isäksi, ei ollut vain tapana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on söpöä kun lapset kutsuvat vanhempiaan nimellä. "Minna tu ikkunaan täällä huutaa Ada". Tosin tämän ajan Adat ja Iivarit eivät taida päästä omin päin pihalle vaan aina on vähintään toinen vanhemmista vierellä.
Miksi ei olisi?
Iljettävää, kun vanhemmat puhuvat toisistaan "äiskä, tulisitko tänne"; "iskä, missä imuri on". Haloo!
Stna, ihmisillä on nimet ja nimellä kutsumisessa ei ole mitään väärää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lapseni (3 kpl, nuorin kohta 3 v) kutsuvat minua etunimellä. Välillä se ärsyttää, varsinkin kun lapset julkisella paikalla huutavat tosi kovaa ”Minnaaaa”. Isältään lienevät oppineet, hänkin kutsuu minua etunimellä.
Mutta olen valinnut tarkasti taisteluni, ja mielestäni tärkeiden käytöstapojen listalla tämä asia sijoittuu hyvin matalalle häntäpäähän. Kunnioitusta ilmaistaan meidän perheessä toisilla tavoilla, kuten silmiin katsomalla ja siten ettei toisten puhetta keskeytetä.
Oma äitini edusti tässä asiassa toista ääripäätä. Häntä piti aina sanoa äidiksi, ja hän kutsui minua inhottavalla pitkällä yhdysnimellä tyyliin ”Minna-Mataleena”, eikä suostunut lyhentämään sitä missään tilanteessa. Ehkä minulle jäi siitä sellainen olo, että pakottaminen on näissä asioissa turhaa tärkeilyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse puhuin itsestäni pienelle lapselle tyyliin "odota äiti tulee ihan pian" sen sijaan että olisin sanonut "odota tulen ihan pian". Samoin mieheni kutsui itseään isäksi.
Puhutko miehellekin itsestäsi kolmannessa persoonassa? Entä töissä työkavereille? "Riitta lähtee nyt tästä palaveriin".
En tajua mikä aloittajan ongelma on, onko koko identiteetti rakennettu pyhän äitiyden varaan ja se murenee jos ei koko ajan kuulu ympäriltä äitiäitiäiti?
Sinulla on ilmeisesti joku ongelma... vanhemmuuteen liittyen 🙄
Vain se että ennen fiksutkin ihmiset taantuu saatuaan lapsia lässynlässyn-tasolle. Äiti laittaa nyt ruokaa, äiti pesee pyykkiä, äiti selostaa itsestään kolmannessa persoonassa kuin kuninkaallinen, äidillä ei oikeastaan enää ole omaa persoonaa koska hän on nyt Äiti.
Jos nyt kakarat käyttää etunimeä niin miksi se on niin kamalaa. Muutkin ihmiset kutsuvat ihmistä etunimellä. Äitikään ei yleensä kutsu lastaan nimellä Lapsi, vaan ihan sillä annetulla nimellä. Jos tätä hetken ajattelee niin ei se etunimen käyttö nyt mikään hirveän vallankumouksellinen asia ole.
Entisaikaanhan vanhempia on nimenomaan kunnioitettu puhuttelemalla heitä etunimellä. Käsittääkseni romaneilla edelleen näin. Ajatellaan, että isäksi tai äidiksi kutsuminen viittaa liikaa vanhempien yksityisiin sukupuoliasioihin.
Sanon äitiäni edelleen äidiksi tai yleensä mummoksi, samoin kutsun isää isäksi tai papaksi. Näin toimii myös mies omien vanhempiensa suhteen.
Ilmeisesti joissain suvuissa on eri tapoja.
Ihmiset luovivat ihan automaattisesti kutsumanimien kanssa. Miehen teini sanoo isäänsä etunimellä esim. mummolassa, kun mummo ja pappakin sanovat. Teinin nuorempi sisarus matkii teiniä ja kutsuu isäänsä myös etunimellä. Minun, nyt jo aikuinen lapseni sanoo isäänsä muille etunimellä, ja minulle tai meidän suvulle isäksi. Mieheni teini sanoo minua muille äitipuoleksi, mutta tutille nimelläni. ei kannata näistä hermostua.