Mul on aivan hirveän paha olo siitä, että joudun viemään kohta yks vuotta täyttävän

niissä päiväkodeissa missä olen työskennellyt noin pienet sai nukkua oman aikataulunsa mukaan silloin kun väsytti, pikkuhiljaa rytmi muuttuu niin että pieni nukkuu yhdessä muiden kanssa

En halua syyllistää, mutta haluaisin vain paremmin ymmärtää motiivisi.

lapseni päiväkotiin, kun aloitan työt syksyllä. Yritän lohduttautua sillä, että teen lyhyttä päivää 9-15. Se tuntuu silti jotenkin hirveältä, miten tämän tunteen "saa" pois. Ketään muuta meidän lapsista ei ole viety ennen kahta vuotta tarhaan. Sitten kun päiväkodissa nukutaan siinä 11.30 ja meillä vauva (ainakin vielä) herää 7-8 ja ekat päiväunet 9-10 ja tokat jo 14-15. Kertokaa jotain hyviä kokemuksia

lapseni päiväkotiin, kun aloitan työt syksyllä. Yritän lohduttautua sillä, että teen lyhyttä päivää 9-15. Se tuntuu silti jotenkin hirveältä, miten tämän tunteen "saa" pois. Ketään muuta meidän lapsista ei ole viety ennen kahta vuotta tarhaan. Sitten kun päiväkodissa nukutaan siinä 11.30 ja meillä vauva (ainakin vielä) herää 7-8 ja ekat päiväunet 9-10 ja tokat jo 14-15. Kertokaa jotain hyviä kokemuksia

Pienet sopeutuvat parhaiten yleensä. Unet meidän lasten päiväkodissa ainakin saa pienet nukkua silloin kun väsyttää eli nukuttavat pieniä kahteen kertaan vaunuissa jos ovat siihen tottuneet. Olen itsekin ollut töissä pk:ssa ja kyllä se on kaikkien etu, että pientä lasta ei valvoteta ;-)

Tuo äidin tunne onkin sitten vaikeampi juttu. Ei ehkä kovin lohduttavaa, mutta vaikka meilläkin meni kaikki hyvin, paikka on tosi huippu ja lapsi sopeutui, niin mulla on kurja olo nyt vielä vuodenkin jälkeen. Huomaan kyllä silti, että lapsi viihtyy ja sehän on tärkeintä!

Lapsesi on alle 3v. Olet oikeutettu minimitoimeentuloon hoitaessasi häntä kotona.

Jos se ei riitä sinulle, vie päiväkotiin. Mikään pakko ei ole viedä.

sitten tuli tilaisuus alkaa pyörittämään yritystä, josta olemme pitkään haaveilleet, vähällä rahalla ja helpolla. Tilaisuus olisi mennyt ohi yritys ei odottele meitä jos emme tilaisuuteen olisi tarttuneet, olisi joku toinen tarttunut. Tietenkin tämä tilaisuus, jota olemme odottaneet tarjoutuu juuri kun aika on huono. Yrityksen pyörittämiseen tarvitaan meitä molempia, ainakin aluksi. Mies tekee pitkää ja minä lyhyttä päivää. Kun onni potkaisee kerrankin niin se on jostain sit pois, tietenkin.

Minä ainakin ymmärrän, että joskus on vaan "pakko" viedä lapsi päiväkotiin. Kotihoidontuki ei tosiaan päätä huimaa ja jos perheessä monta lasta, niin takuulla on rahasta tiukkaa.

Eikä kaikkien miehet tienaa monia tuhansia euroja kuukaudessa. Silloin se vaan on naisen "pakko" mennä töihin ja laittaa lapsi päiväkotiin.

Lapsemme meni 1 vuotiaana päiväkotiin. Aluksi päivät olivat 9-15. Ihan loistavasti sujui kaikki. Tyttö rakasti päiväkodin yhteisiä touhuja kuten lauluhetkiä. Nyt on reipas kolmivuotias, joka edelleen menee mielellään päiväkotiin kavereita ja mukavia hoitajia tapaamaan joka päivä.

parista ihanasta kannustavasta viestistä. Niin ja joskus se on vain pakko, olenkin minimiäitiyspäiavärahalla ollut meitäkin on jo kuusi perheessä, olemme tähän asti selvinneet miehen HIRVEÄLLÄ työnteolla, nyt tarjoutui hyvä tilaisuus saada molemmille vakityöpaikat yrittäjinä kylläkin, tutussa ihan hyvin menestyvässä yrityksessä.

Tää nyt on tätä, emme me kaikki voi olla minimitoimeentulolla kotona kun on asuntolainaa ja työpaikka jossa pitäisi käydä. Ei se niin mene, että voisi aina muuttaa halvempaan asuntoon, mennä yksinkertaisempaan työhön jne. Mulla esim jenkkifirma työnantajana, se on eri asia kuin joku suomalainen kuntatyönantaja. Perhe sopeutuu kaikkiin näihin valintoihin. Jos kaikki valinnat eivät ole optimaalisia, pitää toivoa että jossain muissa asioissa sitten jatkossa pystyy tekemään parempia valintoja.



Jos kohta 1-vuotiaasi herää ennen klo 8 aamulla, ja nukkuu ekat "päikkärit" jo ennen klo 9:aa ja taas tunnin unet iltapäivällä, kuullostaa aika rikkonaiselta. Hänelle tekee varmasti hyvää hivuttautua yksiin pidempiin päikkäreihin keskipäivällä.

kohta yks vuotiaamme heräsi tänään esim seitsemältä, syötiin, leikittiin yms alkoi väsyttämään yhdeksältä laitoin nukkumaan, nukkui kaksi tuntia, eli heräsi yhdeltätoista. Syötiin, leikittin ulkoiltiin yms. halusi nukkumaan kahden aikaan nukkui taas kaksi tuntia heräsi neljältä, sitten iltaunille kahdeksalta. Rytmi on aina sama ei ole rikkonaista. Tunnit voi ihan pikkuisen heitellä riippuen monelta aamulla herää.

Sopeutui tosi nopeasti ja tykkäsi olla :)



itsellä oli tietysti kurja olo alkuun, mutta myöhemmin oppi nauttimaan siitä kun sai töissä käydä rauhassa esim. vessassa ja syömässä!

Niitä tarvin, kun nyt sinne hoitoon on mentävä. Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat 13:toista, nyt vaan tuntuu niin hirveältä teolta.

Minä ainakin ymmärrän, että joskus on vaan "pakko" viedä lapsi päiväkotiin. Kotihoidontuki ei tosiaan päätä huimaa ja jos perheessä monta lasta, niin takuulla on rahasta tiukkaa.

Eikä kaikkien miehet tienaa monia tuhansia euroja kuukaudessa. Silloin se vaan on naisen "pakko" mennä töihin ja laittaa lapsi päiväkotiin.

Ei ole pakko. Minimitoimeentulolla pärjää. On ihan oma valinta, tyytyykö vähempään kulutukseen vai meneekö töihin kustantaakseen mm. lasten jääkiekot ja perheen parturikäynnit.

Olen kotihoidontuella, kolme pientä lasta. Mies opiskelee ja tuo talouteemme 230e kuussa opintotukea. Täysipäiväisen opiskelun ohella ei paljoa töitä ehdi tehdä, ja vaikka ehtisikin pari tuntia päivässä - on sen ajan mieluummin perheensä kanssa. Meillä kummallakaan ei ole siis kunnon tuloja ja käteen jää 20e enemmän kuin sossun mukaan olisi minimitoimeentulomme.

Joku sanoisi että on pakko mennä töihin ja ihmettelee miten siedämme tällaista elintasoa vuosia. Minä sanon että ei ole kyseessä pakko vaan valintakysymys.

Uskon että lapsi sopeutuu hyvin. Meidän pk:ssa kysyttiin nukkuuko yksivuotiaamme aamupäivällä muiden ulkoillessa vaunuissa. Meillä unirytmi muuttui juuri niin että toiset piväunet jäivät pois ennen pk:n aloittamista, mutta hyvin olisi onnistunut kaksienkin nukkuminen. Mulla on vaan ihania kokemuksia, lapsemme oli ryhmän pienin ja kaikkien lellikki, sai taatusti riittävästi huomiota, oli lähes aina jonkun sylissä kun hain hänet jne. Hänelle myös annettiin aina maitoa pullosta ennen unia, sai syödä tuttia, pitää unikaveria+harsoa jne. Pari ryhmän isoimpaa lasta (~3v.) ottivat myös pikkuisemme "pikkusisaruksekseen" ja kulkivat viereillä, nostivat ylös kun kompastui jne.



Mutta kyllä minäkin itkin alkuun. Viikko, parikin meni todella apeissa merkeissä. Voimia niihin päiviin. Neuvon saman kuin miten itseäni neuvottiin - vaikka tuntuisi pahalta niin katso kaksi kuukautta. Jos sopeutuminen ei sitten ole alkanut niin voit miettiä onko jotain tehtävä. Olen 99,5% varma että tuon parin kk:n jälkeen voit hymyillä ja todeta kaiken menneen lopulta oikein mukavasti.



Tsemppiä!

Uskon että lapsi sopeutuu hyvin. Meidän pk:ssa kysyttiin nukkuuko yksivuotiaamme aamupäivällä muiden ulkoillessa vaunuissa.

Ei nyt mennyt aivan putkeen tuo sanajärjestys.. :) No, ymmärtänette.

Uskon että lapsi sopeutuu hyvin. Meidän pk:ssa kysyttiin nukkuuko yksivuotiaamme aamupäivällä muiden ulkoillessa vaunuissa.

Ei nyt mennyt aivan putkeen tuo sanajärjestys.. :) No, ymmärtänette.

mutta vaikeaa se olisi myöhemminkin! Oma kuopukseni meni päiväkotiin pari viikkoa vaille 2-vuotiaana ja oli kyllä rankka kokemus itselleni - ja tietenkin lapselle. Mutta siinä tilanteessa oli paras ratkaisu. Edelleen kuopus olisi mieluiten kotona. Ikää hänellä on jo vajaa neljä vuotta. Todennäköisesti, jos lapsesi on sosiaalista sorttia, hän sopeutuu tilanteeseen nopeasti. Oma kuopukseni on ujo ja hitaasti lämpiävä. Siksi ryhmätilanteet ovat hänelle stressaavampia. Hän kyllä sai rutkasti rohkeutta päiväkodin ansiosta ja tosi kivan parhaan kaverin.

tai sitten perut työsi



Mä ainakin tykkään viedä lasta hoitoon ja lapsi tykkää hoidosta: kavereita leluja ym!! :)

En muista kuka kirjoitti pärjäämisestä, pienillä tuloilla, tässä ei ollutkaan ihan täysin siitä kyse vaan unelmasta, joka annettiin meille tarjottimella ja melkein ilmaiseksi, mut aika oli vain vähän huono, mut tartuimme tilaisuuteen, koska toista ei ehkä tule, vaikka se vaatiikin sen etta yks vuotiaamme menee maanantaista perjantaihin yhdeksästä kolmeen tarhaan. Mut kiitos kannustavista puheista, kyl uskon et asia menee niin kuin 17 osasi sanoa.