Tunnetko lapsellisen aikuisen? Kuvaile häntä?
En tarkoita nyt lapsellisen tyhmää, tai ilkeää ihmistä, vaan sellaista, josta huomaa, että ihminen on jäänyt selkeästi ikätovereistaan jälkeen.
Esimerkiksi eräs sukulaistyttö ei 21-vuotiaana uskaltanut lähteä viikoksi ulkomaille, kun pelkäsi, että tulee äitiä ikävä (hän asui kilometrin päässä vanhempiensa kotoa). Matka jo varattiin, mutta sitten äiti soitti muille matkallelähtijöille, että ei se "Minna" nyt voikaan tulla, kun sitä jännittää niin kovasti.
Sama tyttö myös itki suvun joulujuhlissa ääneen sitä, ettei hänen paras kaverinsa vietä uutta vuotta hänen kanssaan. Näin oli kuulemma tehty yläasteesta saakka, mutta nyt ystävä oli alkanut viettää liikaa aikaa poikaystävänsä kanssa. "Minna" oli kuulemma myös soittanut ystävälle ja vaatinut tätä tilille asiasta argumentein "jos haluat olla mun bestis, niin järjestäisit meille enemmän yhteistä aikaa". Näistä bestis-asioistaan (kuka milloinkin) puhuu edelleen vuoden vanhempana.
Tytön koti on myös toisinto hänen vanhasta, omasta huoneestaan. Samat nallet sängyllä ja julisteet seinillä, kuin 12-vuotiaanakin.
Eihän tässä sinänsä mitään pahaa ole, mutta väkisinkin tulee mieleen, että joku on kasvatuksessa mennyt pieleen, kun normaalia aikuistumista ei ole tapahtunut.
Kommentit (18)
Isän veli. Keräili vaimonsa kanssa kaikenlaisia pääsiäismunien koristeita ja muuta krääsää talon täyteen ja olivat jatkuvasti lainaamassa rahaa, kun eivät tajunneet taloudenpidpsta mitään. Mies myös kyseli joskus ihan vakavissaan, että eikö sinne Lappiin ajaessa kulu tosi paljon bensaa, kun on koko matka ylämäkeä. Tämä tai muut jutut eivät tosiaan olleet mitään kuivakoita vitsejä, vaan hän hämmästeli muitakin normaaliin yleistietoon liittyviä asioita ihan huuli pyöreänä.
No, taitaa mennä pääosin yksinkertaisuuden puolelle, mutta oli hänessä paljon ihan puhdasta lapsellisuuttakin. Herttainen mies, joka kuitenkin aiheutti sukulaisilleen monenlaista päänvaivaa.
Minä olen itse aika lapsellinen. En tiedä tarkoittaako ap nyt minun kaltaistani henkilöä vai jotain muuta, mutta kerron kuitenkin.
Tykkään katsoa lasten elokuvia, leikkiä (esim. legoilla), lukea sarjakuvia, suhtautua elämään kepeästi.
Tupakoimisesta, ryyppäämisestä, niuhotuksesta tai muiden kontrolloimisesta en ole vielä kiinnostunut.
Kotoani muutin pois 19-vuotiaana, sillä en tule toimeen äitini kanssa. 21-vuotiaana muutin ulkomaille 3 vuodeksi.
Olen kuitenkin hankkinut akateemisen koulutuksen ja menestynyt työelämässä.
Olen vaan jonkin sortin kidult :)
[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 16:18"]
Tupakoimisesta, ryyppäämisestä, niuhotuksesta tai muiden kontrolloimisesta en ole vielä kiinnostunut.
[/quote]
Pitäisikö näistä sitten jossain vaiheessa kiinnostua? :) Minuakaan nuo asiat eivät vielä 43-ikävuoteen mennessä ole alkaneet kiinnostaa, mutta silti olen pitänyt itseäni aikuisena jo kaaaauan.
Tunsin naisen, joka oli silloin 25-vuotias, tosi kova tuomaan omia mielipiteitään esiin ja niistä paistoi läpi lapsellisuus, itse olin tuolloin 20-vuotias. Tämän lisäksi tyttö/nainen pukeutui kun joku anime hahmo, kuljetteli pehmoleluja mukanaan repussa + sarjakuvia, jotka vilaukselta näyttivät lasten sarjakuvilta..
[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 15:18"]
En tarkoita nyt lapsellisen tyhmää, tai ilkeää ihmistä, vaan sellaista, josta huomaa, että ihminen on jäänyt selkeästi ikätovereistaan jälkeen.
Esimerkiksi eräs sukulaistyttö ei 21-vuotiaana uskaltanut lähteä viikoksi ulkomaille, kun pelkäsi, että tulee äitiä ikävä (hän asui kilometrin päässä vanhempiensa kotoa). Matka jo varattiin, mutta sitten äiti soitti muille matkallelähtijöille, että ei se "Minna" nyt voikaan tulla, kun sitä jännittää niin kovasti.
Sama tyttö myös itki suvun joulujuhlissa ääneen sitä, ettei hänen paras kaverinsa vietä uutta vuotta hänen kanssaan. Näin oli kuulemma tehty yläasteesta saakka, mutta nyt ystävä oli alkanut viettää liikaa aikaa poikaystävänsä kanssa. "Minna" oli kuulemma myös soittanut ystävälle ja vaatinut tätä tilille asiasta argumentein "jos haluat olla mun bestis, niin järjestäisit meille enemmän yhteistä aikaa". Näistä bestis-asioistaan (kuka milloinkin) puhuu edelleen vuoden vanhempana.
Tytön koti on myös toisinto hänen vanhasta, omasta huoneestaan. Samat nallet sängyllä ja julisteet seinillä, kuin 12-vuotiaanakin.
Eihän tässä sinänsä mitään pahaa ole, mutta väkisinkin tulee mieleen, että joku on kasvatuksessa mennyt pieleen, kun normaalia aikuistumista ei ole tapahtunut.
[/quote]
Eikö tuo nyt enemmän ole avuton kuin lapsellinen? Mielestäni lapsellisuus ja ikätovereistaan jälkeenjääminen ei ole sama asia.
Itse koen että olen lapsellinen. Tykkään hölmöillä ja hassutella, joskus jopa kiipeilen leikkipuistossa. Kavereiden kanssa voi jutut olla myös aika lapsellisia. Olen kuitenkin vastuuntuntoinen itsenäinen korkeakoulutettu aikuinen ja fiksumpi kuin moni samanikäinen.
Argh, kun tänne punkee nelosen ja seiskan kaltaisia itsensä tehostajia, että oon niinku tosi akateeminen, mutta silti ihan kreisisekoboltsi ja luonnonlapsi(-wannabe). Siinä mielessä olette ytimessä toki, että tuollainen päämäärälöhtöinen itsediagnosointi on tosi lapsellista, koska me tehtiin sitä yläasteella. "Me vaan juistaan sateessa ja jengi kattoo et onks ne hullui ja me vaan nauretaan ja ollaan hullui." (Tintti, Sinäminä, vuosi 1989)
Vapaaehtoisesti lapsettomat tuntuvat olevan jossakin teinin tasolla omalla kehityskäyrällään. Surullista, jos psykologinen kypsyminen tapahtuu liian myöhään biologisesti.
Reippaasti yli 20.v mutta alle 30v. nainen. Ainoat puheenaiheet : minä, valittaminen ja miehet jotka ovat kiinnostuneet minusta. Jotenkin naiivi näkemys elämästä, valittaa kaikesta mutta ei halua silti muuttaa asioita vaikka häntä yrittäisi auttaa. Puhuu koko ajan itsestään, ei jaksa kuunnella muita. Ei ole kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, ei seuraa uutisia/mediaa, ei ole ikinä ollut suhteessa kenenkään kanssa, etsii täydellistä miestä jota ei kuitenkaan halua. Ristiriitainen. Ensin haluaa jotain ja seuraavana päivänä onkin täysin eri mieltä kys. asiasta. Vaikea keskustelukumppani, ei osaa ottaa toisen näkökantaa ollenkaan huomioon, koska hänen kantansa on ainoa oikea. Ei tunne empatiaa eikä sääliä ketään kohtaan, välinpitämätön ihmisten hädälle. Välillä tulee mieleen uhmaikäinen 3v.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 17:33"]
Vapaaehtoisesti lapsettomat tuntuvat olevan jossakin teinin tasolla omalla kehityskäyrällään. Surullista, jos psykologinen kypsyminen tapahtuu liian myöhään biologisesti.
[/quote]
Lapsellisethan niitä lapsellisia ovat.
35 ikävuoden paiikkeilla oleva "mies", joka asuu vanhemmilla, ainao kaveri on teini-ikäinen kehitysvammainen pikkusisko, pitkäaikaistyötön, ei kodin ulkopuolista elämää. Joskus kun keskustellut tämän miehen kanssa, on jotenkin todella pihalla nykymaailmanmenosta. Tällainen löytyy miehen suvusta. Pakko valitettavasti sanoa, että muukaan perhe (etenkään äitinsä) ei ihan ns.normaali ole. Todella sisäänpäinkääntyneitä ja hiljaisia, eivät harrasta tai matkustele lainkaan.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 16:18"]
Minä olen itse aika lapsellinen. En tiedä tarkoittaako ap nyt minun kaltaistani henkilöä vai jotain muuta, mutta kerron kuitenkin.
Tykkään katsoa lasten elokuvia, leikkiä (esim. legoilla), lukea sarjakuvia, suhtautua elämään kepeästi.
Tupakoimisesta, ryyppäämisestä, niuhotuksesta tai muiden kontrolloimisesta en ole vielä kiinnostunut.
Kotoani muutin pois 19-vuotiaana, sillä en tule toimeen äitini kanssa. 21-vuotiaana muutin ulkomaille 3 vuodeksi.
Olen kuitenkin hankkinut akateemisen koulutuksen ja menestynyt työelämässä.
Olen vaan jonkin sortin kidult :)
[/quote]
Täällä toinen kidult! Itseasiassa olen kidult-perheestä. Minä, vanhempani ja sisarukseni rakastamme leluja ja olemme muutenkin leikkimielisiä. Isäni mm. harrastaa sähköjunaratoja, äitini rakastaa pehmoleluja ja pellejä ja pop-uplastenkirjoja, sisareni keräilee nukkeja ja sarjakuvia. Minäkin pidän sarjakuvista, lastenkirjoista, leluista, huvipuistoista, keinumisesta, piirretyistä leffoista jne. Mieheni rakastaa disneyhahmoja, sen huomaa meillä kotonakin.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 17:33"]
Vapaaehtoisesti lapsettomat tuntuvat olevan jossakin teinin tasolla omalla kehityskäyrällään. Surullista, jos psykologinen kypsyminen tapahtuu liian myöhään biologisesti.
[/quote]
inhottavasti sanottu. eikö jokainen saa elää elämäänsä kuin haluaa ja tehdä omasta elämästään niin mukavaa kuin mahdollista? vaikka ostella kalliita asioita, matkustella ja tehdä kaikkea sitä, mitä ei 4 lapsen tai enemmän vanhempana tehdä?
[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 16:18"]
Minä olen itse aika lapsellinen. En tiedä tarkoittaako ap nyt minun kaltaistani henkilöä vai jotain muuta, mutta kerron kuitenkin.
Tykkään katsoa lasten elokuvia, leikkiä (esim. legoilla), lukea sarjakuvia, suhtautua elämään kepeästi.
Tupakoimisesta, ryyppäämisestä, niuhotuksesta tai muiden kontrolloimisesta en ole vielä kiinnostunut.
Kotoani muutin pois 19-vuotiaana, sillä en tule toimeen äitini kanssa. 21-vuotiaana muutin ulkomaille 3 vuodeksi.
Olen kuitenkin hankkinut akateemisen koulutuksen ja menestynyt työelämässä.
Olen vaan jonkin sortin kidult :)
[/quote]
En ymmärrä, mitä tällä lauseella on aikuistumisen kanssa tekemistä: "Tupakoimisesta, ryyppäämisestä, niuhotuksesta tai muiden kontrolloimisesta en ole vielä kiinnostunut."
Olen itse savuton, raitis, enkä niuhota, mutta en silti kuljeskele anime-asuissa, kiinnostu lasten elokuvista, enkä leiki Legoilla. Ja ihan rennosti suhtaudun minäkin elämääni, kiinnostuksen kohteeni vain ovat muuttuneet iän myötä, kuten monella muullakin aikuisella :-)
Anoppi. Kateellinen, huono itsetunto, mutta yrittää miellyttää muita koko ajan. Yrittää esittää reilusti nuorempaa kuin on. Laukoo loukkaavia ja tyhmiä asioita, ja pyörittelee sitten "viattomana" silmiään. Tekopirteä ja piiloilkeä. Huono koulutus ja kehno yleissivistys.
No yleensä jos 12-vuotias ei ole kiinnostunut vaatteista ja ryyppäämisestä, häntä pidetään wt-piireissä lapsellisena. Koska kaikkien aikuisten elämähän pyörii tupakoinnin ja laihdutuksen ympärillä.
[/quote]
En ymmärrä, mitä tällä lauseella on aikuistumisen kanssa tekemistä: "Tupakoimisesta, ryyppäämisestä, niuhotuksesta tai muiden kontrolloimisesta en ole vielä kiinnostunut."
Olen itse savuton, raitis, enkä niuhota, mutta en silti kuljeskele anime-asuissa, kiinnostu lasten elokuvista, enkä leiki Legoilla. Ja ihan rennosti suhtaudun minäkin elämääni, kiinnostuksen kohteeni vain ovat muuttuneet iän myötä, kuten monella muullakin aikuisella :-)
[/quote]
Tunnen kaksi n. parikymppistä, miehen sisko ja oma serkkuni. Yksinkertaisia, erittäin naiiveja ja sosiaaliset taidot olemattomat, aivan pihalla ihan tavallisista, jokapäiväiseen elämään kuuluvista asioista.
Tää miten te määrittelette mikä on lapsellista ja mikä aikuismaista käytöstä on naurettavaa. Ite ainakin oon kiinnostunut kaikesta mahdollisesta söpöstä, esim just pehmolelut. Ei se tee musta mitenkään enempää tai vähempää lapsellista tai aikuismaista, jos mua kiinnostaa joku tietty juttu. Lapsellinen käyttäytyminen on mun mielestä sitä, että riehuu, käyttäytyy epäasillisesti, valittaa jatkuvasti jne. Ainakin toi on mitä mä meinaan, kun sanon '' älä nyt oo noin lapsellinen '' Mun mielestä ei oo todellakaan lapsellista ikävöidä vanhempia, se on vaan ihana asia, että kokee perheen tärkeäksi.
Ja jooo emmä nyt 21 vuotiasta välttämättä niin aikuiseksi sanois, täysikäinen joo, mutta ei se automaattisesti meinaa, että muuttuu joksikin ''aikuismaiseksi'' ''aikuseksi''. Varmaan tää ''Minna'' on vaan erityylinen ihminen, ku sä. Mut voi hyvinki olla, että ''Minnalla'' on ollu muitakin huolia ja keksiny sitten vaan tekosyyn...
joo moikka miks tulin ees kirjottaa tänne vuonna 2018
tunnen melko samanlaisen tytön, vielä 19 vuotias mutta huomaa että hän on kiinnostunut ihan eri asioista, kuin muut samanikäiset. asuu edelleen kotona eikä vanhemmat pidä sitä ihmeellisenä. vanhempi poikakin muutti pois kotoa melkein 3-kymppisenä. suloinen ja fiksu tyttö muuten, mutta kiinnostuksen kohteet ovat lasten leffoja ja kirjoja ja kesän kohokohta on, kun päästään serkkujen (5 vuotta nuorempia) kanssa särkänniemeen.