Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ensitreffit alttarilla 2020 OFFICIAL
Alkaa vasta syyskuussa. Miten maltan odottaa?? Muita jotka haluaisivat jo tietoa pareista?
Toivotaan, että tällä kaudella ei tapahdu mitään kamalan hullua vaan parit ovat aikuismaisesti käyttäytyviä ja fiksuja. Toivoahan aina saa, vai mitä?
Kommentit (18026)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia Kati kuvittelee että Jannen pitäisi kommunikoida juuri niin kuin hän haluaa? Miksei Janne saa kommunikoida omalla tyylillään? Ja Katin oma tyyli sitten: "Onko sulla paikkaa (keittiön pöydässä)". Kun hänen mieleistään vastausta ei tule kuin apteekin hyllyltä, hän toistaa ohimosuoni pullistuneena huulet kireänä metallisella äänellä ärtymysraivoa äänessään "onko paikkaa".
Oks mitä käytöstä.
Pakko sanoa Katin puolustukseksi, että en ymmärrä miksi Janne ei uskaltanut vastata. Pelkääkö naisia vai Katia vai onko huono itsetunto yms...? Miksi ei voi rennosti tokaista että " en istu ikinä millään tietyllä paikalla, ei väliä miten istutaan...!" Katin äänen metallisuus varmaan johtui tuossa kohtaa siitä, että miettii että "ei hyvänen aika sentään jos ei uskalla vastata edes näin pieneen juttuun, niin mitä meidän tulevaisuudesta tulee...."
Se on raskasta jos miestä tarvii tsempata rohkeuteen kuin lasta tsempattaisiin.
Kati on liian hyökkäävä ja dominoiva päsmäri. Siksi Janne pelkää sanoa mielipiteensä. Saa sitä sitten Kati ihmetellä ja taivastella.
Janne on niin flegmaattinen että en ihmettele vaikka vastapuoli tökkäisi harjanvarrella eteenpäin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä penkillä Jannekin suivaantui. Kati oli lepyttelemässä ja lopettelemassa tilannetta, nauroi ja sanoi, että hänkään ei jaksa enää puhua. Janne sanoi siihen terävästi, että jaa, olenko minä rasittava. Katilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin lepytellä, että et ole. Tuli mieleen, että Kati ei ole suhteen ainoa osapuoli, joka käyttää valtaa.
Mikähän Katia on alkanut Jannessa mietityttää?
Janne jyrähti. : D
Vierailija kirjoitti:
Siinä penkillä Jannekin suivaantui. Kati oli lepyttelemässä ja lopettelemassa tilannetta, nauroi ja sanoi, että hänkään ei jaksa enää puhua. Janne sanoi siihen terävästi, että jaa, olenko minä rasittava. Katilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin lepytellä, että et ole. Tuli mieleen, että Kati ei ole suhteen ainoa osapuoli, joka käyttää valtaa.
Mikähän Katia on alkanut Jannessa mietityttää?
Kuule Katia ärsyttää kun Janne ei tottele, ja yrittää miettiä ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
Siinä penkillä Jannekin suivaantui. Kati oli lepyttelemässä ja lopettelemassa tilannetta, nauroi ja sanoi, että hänkään ei jaksa enää puhua. Janne sanoi siihen terävästi, että jaa, olenko minä rasittava. Katilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin lepytellä, että et ole. Tuli mieleen, että Kati ei ole suhteen ainoa osapuoli, joka käyttää valtaa.
Mikähän Katia on alkanut Jannessa mietityttää?
Hyvä huomio. Olen ollut suhteessa, jossa olin hieman kuin Kati.
Huomasin, että mies alkoi jättää tahallaan vastaamatta tai panttasi asioita kun huomasi, että hermostuin tai loukkaannuin.
Samoin jouduin lepyttelemään tai maanittelemaan koska tunsin itseni syylliseksi miehen huonoon tuuleen tai ärtyneisyyteen.
Itse ärsyynnyin kun mies oli tuppisuuna sellaisissa asioissa jossa käytökseen ei ollut mitään järkevää syytä. Eli teki sitä tahallaan.
Kuitenkin asia kääntyi niin, että minä olin aina se "hankala" ja mies marttyyri.
Vaikka toivoin vain normaalia avointa kommunikointia.
Joku sanoi, että miksi Kati ei anna Jannen olla sellainen kun on. Mutta ymmärrän myös Katin huolen. Hän varmaan haluaa herätellä, että hei, jos jatketaan yhdessä niin meidän täytyy olla samalla aaltopituudella missä mennään.
On rasittavaa haistella ja miettiä onko toinen todella sitä mieltä tai mitä jostain ajattelee jos sitä ei sano ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on se, että tähän ohjelmaan ei hae juuri kukaan. On aika vaikea pienen hakijajoukon seasta yrittää muodostaa tasapainoisia pareja, varsinkin kun suurin osa hakijoista ei ole tasapainoisia.
Pari vuotta sitten oli muistaakseni juttua siitä, että varsinkin tasokkaita mieshakijoita
on vähän. Nämä neljä ovat nyt sitten varmaan tämän kauden top 4.Mäkin muistan, että sanoivat ettei hyviä mieshakijoita vain ole. Ekassa jaksossa on yleensä aika paljon kauniita naisia täyttelemässä niitä testejä ja joskus ihmettelin miksei heitä oteta mukaan. Mutta varmaan heille ei ole kelvannut vetovoimatestissä nämä miehet. Sääli sinänsä, mutta miehet joita naiset haluaa löytää kyllä naisen muutenkin.
Joo aivan varmasti ohjelmantekijät ovat todenneet ettei hyviä mieshakijoita vain ole! Ei tarvitse edes olkiukkoilla yhtään.
Olikohan ensimmäisen vai toisen kauden aikoihin, niin tuotanto etsi ainakin miehiä suomi24:en deiteiltä. Itsekin sain sillon viestin, mutta en oikein innostunut. Nykyään vielä vähemmän, kun koko ohjelman aikaan ei ole ollut oikein itseä kiinnostavia naisia. Pari isoa ehkää lähinnä.
Tässä kaikessa taitaa kiteytyä se, että miehiä ei kiinnosta mennä naimisiin tai ylipäätään pariutua. Ei naisiakaan enää niin paljon, ei itseänikään. Ohjelman konsepti on jotenkin ihanan vanhanaikainen, niin että se on jo kutkuttava. Mutta miehet ainakin täällä vauvapalstan jossain sopukoissa kovasti puhuu kuinka haluaisivat naisen ja naiset on niin ilkeitä kun eivät tyydy tavallisiin perhettä toivoviin miehiiin...jne, jne. Tässäpä se nähdään, että ei niitä perhettä toivovia miehiä vain ole! Ei löydy osallistujiksi ohjelmaan vaikka ilmainen vaimo tuodaan tarjottimella alttarille saakka. Ja jos ohjelmaan tullaan, niin miehistä tän kauden perusteella 75% on nirsoja, vaikka nainen on "saman tasoinen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta Miran kannattaisi hankkia lapsi yksin, kun lapsen saaminen ainakin minusta vaikuttaa olevan hänelle parisuhdetta tärkeämpää. Tällainen vaikutelma tuli, kun hän jo ensimmäisissä jaksoissa kertoi toivovansa olevan vuoden päästä raskaana.
Joko heräsit, sehän on Katin ainoa tavoite, tässä näytelmässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia Kati kuvittelee että Jannen pitäisi kommunikoida juuri niin kuin hän haluaa? Miksei Janne saa kommunikoida omalla tyylillään? Ja Katin oma tyyli sitten: "Onko sulla paikkaa (keittiön pöydässä)". Kun hänen mieleistään vastausta ei tule kuin apteekin hyllyltä, hän toistaa ohimosuoni pullistuneena huulet kireänä metallisella äänellä ärtymysraivoa äänessään "onko paikkaa".
Oks mitä käytöstä.
Pakko sanoa Katin puolustukseksi, että en ymmärrä miksi Janne ei uskaltanut vastata. Pelkääkö naisia vai Katia vai onko huono itsetunto yms...? Miksi ei voi rennosti tokaista että " en istu ikinä millään tietyllä paikalla, ei väliä miten istutaan...!" Katin äänen metallisuus varmaan johtui tuossa kohtaa siitä, että miettii että "ei hyvänen aika sentään jos ei uskalla vastata edes näin pieneen juttuun, niin mitä meidän tulevaisuudesta tulee...."
Se on raskasta jos miestä tarvii tsempata rohkeuteen kuin lasta tsempattaisiin.
No ehkä jos laskisi vähän niitä raivoamisvibojaan ja kierroksiaan, niin voisi jutella kivassa sopuisassa hengessä. Noihan on vasta tutustumisvaiheessa ja toinen jyrää päälle kuin pahempikin jyrä!
Siinä on kaksi ihmistä ja heidän välinen dynamiikka. Vuorovaikutus on kahden kauppa. Katilla on ehkä alitajuinen pelko, että joutuu ohjaamaan Jannea kuin lasta koko lopun ikäänsä. Tavallisesti tutustumisvaihe ei ole noin räjähdysherkkää, mutta näillä on jo lopullisuus eli papin aamen paineena.
En Kadehdi Katia, Janne on kyllä todella hidas liian monissa asioissa. Jokin ei ole ookoo kun käyttää esim kirjakieltä (suojana?) myös. Janne on itse asiassa sellainen mies mitä Matti koko ajan toistaa kuvailuissa itsestään: pehmeä, ei-miesmäinen jne.
Ymmärrän täysin Katin turhautumisen. Janne vaikuttaa todella rasittavalta mielistelijältä, enkä jaksaisi yhtään tuollaista lässyttävää hidasta puhetapaa. Itse olen enemmän Katin kaltainen persoona ja tarvitsen nimenomaan nopealiikkeisen kumppanin, joka myös haastaa vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä penkillä Jannekin suivaantui. Kati oli lepyttelemässä ja lopettelemassa tilannetta, nauroi ja sanoi, että hänkään ei jaksa enää puhua. Janne sanoi siihen terävästi, että jaa, olenko minä rasittava. Katilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin lepytellä, että et ole. Tuli mieleen, että Kati ei ole suhteen ainoa osapuoli, joka käyttää valtaa.
Mikähän Katia on alkanut Jannessa mietityttää?
Hyvä huomio. Olen ollut suhteessa, jossa olin hieman kuin Kati.
Huomasin, että mies alkoi jättää tahallaan vastaamatta tai panttasi asioita kun huomasi, että hermostuin tai loukkaannuin.
Samoin jouduin lepyttelemään tai maanittelemaan koska tunsin itseni syylliseksi miehen huonoon tuuleen tai ärtyneisyyteen.
Itse ärsyynnyin kun mies oli tuppisuuna sellaisissa asioissa jossa käytökseen ei ollut mitään järkevää syytä. Eli teki sitä tahallaan.
Kuitenkin asia kääntyi niin, että minä olin aina se "hankala" ja mies marttyyri.
Vaikka toivoin vain normaalia avointa kommunikointia.
Joku sanoi, että miksi Kati ei anna Jannen olla sellainen kun on. Mutta ymmärrän myös Katin huolen. Hän varmaan haluaa herätellä, että hei, jos jatketaan yhdessä niin meidän täytyy olla samalla aaltopituudella missä mennään.
On rasittavaa haistella ja miettiä onko toinen todella sitä mieltä tai mitä jostain ajattelee jos sitä ei sano ääneen.
Se nyt vaan ei ole niin, että se yhteinen aallonpituus on Katin vaan molempien tulee yrittää siirtyä uudelle yhteiselle aallonpituudelle. Kati ei anna signaaleja siitä, että hän itse yrittäisi muuttua vaan siitä, että hän auliisti auttaa Jannea muuttumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia Kati kuvittelee että Jannen pitäisi kommunikoida juuri niin kuin hän haluaa? Miksei Janne saa kommunikoida omalla tyylillään? Ja Katin oma tyyli sitten: "Onko sulla paikkaa (keittiön pöydässä)". Kun hänen mieleistään vastausta ei tule kuin apteekin hyllyltä, hän toistaa ohimosuoni pullistuneena huulet kireänä metallisella äänellä ärtymysraivoa äänessään "onko paikkaa".
Oks mitä käytöstä.
Pakko sanoa Katin puolustukseksi, että en ymmärrä miksi Janne ei uskaltanut vastata. Pelkääkö naisia vai Katia vai onko huono itsetunto yms...? Miksi ei voi rennosti tokaista että " en istu ikinä millään tietyllä paikalla, ei väliä miten istutaan...!" Katin äänen metallisuus varmaan johtui tuossa kohtaa siitä, että miettii että "ei hyvänen aika sentään jos ei uskalla vastata edes näin pieneen juttuun, niin mitä meidän tulevaisuudesta tulee...."
Se on raskasta jos miestä tarvii tsempata rohkeuteen kuin lasta tsempattaisiin.
No ehkä jos laskisi vähän niitä raivoamisvibojaan ja kierroksiaan, niin voisi jutella kivassa sopuisassa hengessä. Noihan on vasta tutustumisvaiheessa ja toinen jyrää päälle kuin pahempikin jyrä!
Siinä on kaksi ihmistä ja heidän välinen dynamiikka. Vuorovaikutus on kahden kauppa. Katilla on ehkä alitajuinen pelko, että joutuu ohjaamaan Jannea kuin lasta koko lopun ikäänsä. Tavallisesti tutustumisvaihe ei ole noin räjähdysherkkää, mutta näillä on jo lopullisuus eli papin aamen paineena.
En Kadehdi Katia, Janne on kyllä todella hidas liian monissa asioissa. Jokin ei ole ookoo kun käyttää esim kirjakieltä (suojana?) myös. Janne on itse asiassa sellainen mies mitä Matti koko ajan toistaa kuvailuissa itsestään: pehmeä, ei-miesmäinen jne.
Ymmärrän täysin Katin turhautumisen. Janne vaikuttaa todella rasittavalta mielistelijältä, enkä jaksaisi yhtään tuollaista lässyttävää hidasta puhetapaa. Itse olen enemmän Katin kaltainen persoona ja tarvitsen nimenomaan nopealiikkeisen kumppanin, joka myös haastaa vähän.
Tuo ilmeisesti haastaa liikaa eikä vähän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia Kati kuvittelee että Jannen pitäisi kommunikoida juuri niin kuin hän haluaa? Miksei Janne saa kommunikoida omalla tyylillään? Ja Katin oma tyyli sitten: "Onko sulla paikkaa (keittiön pöydässä)". Kun hänen mieleistään vastausta ei tule kuin apteekin hyllyltä, hän toistaa ohimosuoni pullistuneena huulet kireänä metallisella äänellä ärtymysraivoa äänessään "onko paikkaa".
Oks mitä käytöstä.
Pakko sanoa Katin puolustukseksi, että en ymmärrä miksi Janne ei uskaltanut vastata. Pelkääkö naisia vai Katia vai onko huono itsetunto yms...? Miksi ei voi rennosti tokaista että " en istu ikinä millään tietyllä paikalla, ei väliä miten istutaan...!" Katin äänen metallisuus varmaan johtui tuossa kohtaa siitä, että miettii että "ei hyvänen aika sentään jos ei uskalla vastata edes näin pieneen juttuun, niin mitä meidän tulevaisuudesta tulee...."
Se on raskasta jos miestä tarvii tsempata rohkeuteen kuin lasta tsempattaisiin.
Vai oliko niin ettei Janne kuullu Katin ekaa kysymystä kun touhus muuta? Ei se vastaamattomuus aina ole mitään uskalluksen puutetta, sitä ei vaan aina kuule tai tajua toisen puheita.
Aivan. Hyvä pointti.
Ovat siis liikaa eri aaltopituudella tai liian eritahtiset.Jotenkin sääli, että se sitten menee siihen, että Kati koko ajan joutuu ikään kuin kannattelemaan Jannea. Tai toimimaan vauhtia antavana moottorina. Katia ihan takuulla pelottaa alitajuisesti tämä "äitinä olo" ja se tekee hänet kireäksi....kuuluu äänestä jne., ei halua lähelle.
Pöh. Ei Janne mitään Katin kannattelua tai vauhdinantoa tarvitse.
Janne, rauhallinen mies, pärjää ihan hyvin omillaan, eikä tavitse äitihahmoa.
Ne on ainoastaan Katit ja kaltaisensa naiset, joiden mielestä kaikki pitää aina tehdä heidän tavallaan, joiden mielestä tuollaisia Janneja tarvitsee paimentaa ja äitiä.
Janne on tullut ohjelmaan etsimään vaimoa, ei äitiä.
Olisivatkohan Janne ja Mira hyvä pari?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia Kati kuvittelee että Jannen pitäisi kommunikoida juuri niin kuin hän haluaa? Miksei Janne saa kommunikoida omalla tyylillään? Ja Katin oma tyyli sitten: "Onko sulla paikkaa (keittiön pöydässä)". Kun hänen mieleistään vastausta ei tule kuin apteekin hyllyltä, hän toistaa ohimosuoni pullistuneena huulet kireänä metallisella äänellä ärtymysraivoa äänessään "onko paikkaa".
Oks mitä käytöstä.
Pakko sanoa Katin puolustukseksi, että en ymmärrä miksi Janne ei uskaltanut vastata. Pelkääkö naisia vai Katia vai onko huono itsetunto yms...? Miksi ei voi rennosti tokaista että " en istu ikinä millään tietyllä paikalla, ei väliä miten istutaan...!" Katin äänen metallisuus varmaan johtui tuossa kohtaa siitä, että miettii että "ei hyvänen aika sentään jos ei uskalla vastata edes näin pieneen juttuun, niin mitä meidän tulevaisuudesta tulee...."
Se on raskasta jos miestä tarvii tsempata rohkeuteen kuin lasta tsempattaisiin.
No kun ei kai nyt kellään oo mitään väliä mihin vieras istuu!!! Kuka hitto ajattelee, että älä nyt vaan sille jakkaralle paina puuta, kun minä istun aina siinä. Paitsi joku 5v. Tuo oli Katilta TOSI OUTO KYSYMYS ja kuka vaan normi-ihminen ois hämmentynyt siitä hiljaiseksi.
n3727 kirjoitti:
Fujifuji kirjoitti:
Kati ja Fujitsu
Tässähän tämä puhuu normaalisti. Mikä ihme siinä on siinä narinassa. (Epävarmuus.)
Tuossahan ei narissut yhtään. Onko sit tullut jotenkin maneeri siitä naristamisesta? Siitähän voisi silloin opetella poiskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia Kati kuvittelee että Jannen pitäisi kommunikoida juuri niin kuin hän haluaa? Miksei Janne saa kommunikoida omalla tyylillään? Ja Katin oma tyyli sitten: "Onko sulla paikkaa (keittiön pöydässä)". Kun hänen mieleistään vastausta ei tule kuin apteekin hyllyltä, hän toistaa ohimosuoni pullistuneena huulet kireänä metallisella äänellä ärtymysraivoa äänessään "onko paikkaa".
Oks mitä käytöstä.
Pakko sanoa Katin puolustukseksi, että en ymmärrä miksi Janne ei uskaltanut vastata. Pelkääkö naisia vai Katia vai onko huono itsetunto yms...? Miksi ei voi rennosti tokaista että " en istu ikinä millään tietyllä paikalla, ei väliä miten istutaan...!" Katin äänen metallisuus varmaan johtui tuossa kohtaa siitä, että miettii että "ei hyvänen aika sentään jos ei uskalla vastata edes näin pieneen juttuun, niin mitä meidän tulevaisuudesta tulee...."
Se on raskasta jos miestä tarvii tsempata rohkeuteen kuin lasta tsempattaisiin.
Provosoitunut ihminen provosoi olemuksellaan toista. Yleensä se provokaatio johtaa vastapuolen joko hyökkäykseen tai vetäytymiseen, harvoin iloisesti ja vapaasti kerrottuun vastaukseen.
Huhhuh. En ehkä itse jaksaisi puolisoa, joka provosoituu tai vetäytyy kuin lapsi. Aikuisen ihmisen pitää pysyä puhumaan ja vastaamaan. Tulee mieleen yksi epävakaa tuttu, joka heilahtaa aina sen mukaan mitä ympäristössä tapahtuu. Aikuiselle suotavaa olisi olla provosoitumatta. Ehkä Janne on tähänkin asti alistellut suhteissaan ja on siksi sinkku?
Käsittääkseni ongelma oli se, että Jannelle syntyi alun perin Katin käytöksestä häissä väärä mielikuva Katin halusta läheisyyteen. Ongelma ratkesi puhumalla ja Janne otti etäisyyttä. Nyt penkillä Kati alkoi vääntämään keskustelun sivuhaarasta johtuiko liiallinen läheisyys avioliitosta instituutiona (oletettuna käytöksenä). Tällä vääntämisellä ei ollut enää mitään järkeä ja Janne taisi mennä lukkoon. Katsojanakin ahdistavaa seurattavaa kireä, natiseva ja riitaa haastava Kati. Samoin "onko paikkaa"-keskustelu ihan joutavaa jo lähtökohtaisesti. Voi tietysti kysellä nätistikin onko toinen tottunut olemaan samalla paikalla aina. Voi kun Kati osaisi ottaa rennosti ja hyväksyä Jannen sellaisena kuin on. Janne vaikuttaa hyvältä mieheltä, mutta tuskin hermot kestää, jos sama jyräävä kommunikointi jatkuu.
Matti on ollut jonkinlaisen kuoren ja esittämisen takana koko ohjelman ajan. Onkohan koskaan ollut rakastunut? Vaikuttaa sellaista herkkyyttä puuttuvan eikä ole kovin syvällinen. Joku toinen yhtä pinnallinen voisi olla hyvä kumppani. Mira haluaa perinteisen perheen. Matin iässä pitää jo tietää mitä haluaa ja tuskin Matti perhe-elämää haluaa. Kommunikointi ei toimi, koska kumpikaan ei ole avoin ihminen lähtökohtaisesti.
Juudit ja Tommi olisi voinut olla hyvä pari. Jos Tommi tuntisi seksuaalista vetovoimaa, niin eiköhän he jäisi yhteen.
Emmasta ja Tuomaksesta on hankala sanoa mitään. Tuomaksen ongelma on se, että näkee kaiken vian olevan Emmassa, vaikka näennäisesti ottaakin vastuuta. Hän on sanonut niin jyrkästi asioita ja Emma herkkänä ihmisenä ei ole päässyt niistä yli. Epäsopivia toisilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia Kati kuvittelee että Jannen pitäisi kommunikoida juuri niin kuin hän haluaa? Miksei Janne saa kommunikoida omalla tyylillään? Ja Katin oma tyyli sitten: "Onko sulla paikkaa (keittiön pöydässä)". Kun hänen mieleistään vastausta ei tule kuin apteekin hyllyltä, hän toistaa ohimosuoni pullistuneena huulet kireänä metallisella äänellä ärtymysraivoa äänessään "onko paikkaa".
Oks mitä käytöstä.
Pakko sanoa Katin puolustukseksi, että en ymmärrä miksi Janne ei uskaltanut vastata. Pelkääkö naisia vai Katia vai onko huono itsetunto yms...? Miksi ei voi rennosti tokaista että " en istu ikinä millään tietyllä paikalla, ei väliä miten istutaan...!" Katin äänen metallisuus varmaan johtui tuossa kohtaa siitä, että miettii että "ei hyvänen aika sentään jos ei uskalla vastata edes näin pieneen juttuun, niin mitä meidän tulevaisuudesta tulee...."
Se on raskasta jos miestä tarvii tsempata rohkeuteen kuin lasta tsempattaisiin.
Tämä! Tulee mieleen, että jos on noin tukalaa esittää mitään pieniäkään tahtomisiaan, niin miten sujuu ongelmien ratkominen sitten, kun mitään win-win-vaihtoehtoa ei ole olemassakaan, vaan jompi kumpi tai kummatkin joutuvat kärsimään? Meneekö konfliktipelko silloinkin sietämiseksi, josta ei välttämättä ole kovin pitkä matka siihen, että alkaa pitemmän päälle tuntea itsensä hiljaisesti marttyyriksi, kun aina joustaa "hyvää hyvyyttään"?
Saattaa myös tulla mieleen, onko hyvin konfliktiarasta ihmisestä puolustamaan perhettään vakavan paikan tullen ulkoisten haasteiden edessä, esim, jos onkin jouduttu rakennusvirheisen asunnon loukkoon.
Eikä ihminen kehity konfliktien ratkojana, jos kiertää eturistiriitatilanteen mahdollisuudetkin aina joustamalla.
Toivon kuitenkin, että Jannessa on tosiasiassa enemmän päättäväisyyttä kuin mitä näistä ohjelmaan valikoiduista paloisa on käynyt ilmi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quote y=Vierailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muakin on alkanut Tuomas ärsyttämään - haluaa suoraa kommunikaatiota ja sanoi lisäksi, että hän voi joskus sanoa jotain, mistä voi ottaa itseensä, mutta hänen kanssaan ei voi tulla juttuun jos ottaa. Kuulostaa vähän ilkeältä. Onk ono Tuomas valmis tulemaan toista vastaan ollenkaan? Ja miksei ole löytänyt sopivaa kumppania - on suht komea, sosiaalinen ja työskentelee varmasti usean nuoren naisen ympäröivänä.
Alasviettävät silmäkulmansa antavat hänestä vähän hönön vaikutelman, komeaksi ei voi kutsua.
Olen kyllä nähnyt hullumman näköisiäkin miehiä. Mistä muusta komeus määritellään kuin silmäkulmien asennosta?
En ole ikinä kuullut tai ajatellut, että silmäkulmien asennolla antaa itsestään hönön vaikutelman. 😁
Jospa olisit keksinyt jotain muuta kun keksimälle näin hönön perusteen haukkumiselle. Itse naisena viehätyn kun miehellä on laskevat silmänurkat.
Tuomas on ihan kivan näköinen ja itse tykkään sarkastisesta huumorista. Myös itseen kohdistuen.
Sehän on juuri niin, että tosikot ja hieman hönöt eivät sitä käsitä ja ottavat kaiken itseensä kohdistuvana. Kun itse eivät osaa itseironiaa. Eivätkä tajua tai ovat liian hitaita tajuamaan.
Sarkasmi ja ironia (myös itseironia ) vaativat nopeaa älyä ja idean oivaltamisen.
Nimenomaan älyä ja oivaltamista. Molemmilta osapuolilta.Itse olen kaukana tosikosta, ja olen silti onnistunut välttämään, missä kohtaa on näytetty Tuomaksen viiltävän älykästä sarkasmin ja ironian tajua. Tai ylipäätään joku hauska heitto? Katikin oli hauskempi kuvaillessaan, miten Jannen ajatusprosessi etenee.
Eikö jäätävä pönttö -heitto ole sinusta muka viiltävän älykästä?
Jäätävä pönttö huulirasvasta = valtavan kokoinen huulirasvapurkki
Jäätävä pönttö Emmasta = todella höpsö ja pöhkö
Jäätävä pönttö = käsittämättömän typerä, näin se minusta suomeksi kääntyy.
Ehkä noin, jos sen sanoisi kylmällä ja ilkeällä äänellä. Mutta siinä jaksossa Tuomaksen äänensävy ei olut sellainen. Kontekstista kävi ilmi, että Tuomaksesta oli pönttöilyä ainoastaan se, että Emma vielä palasi aikaisempaan kränäilyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia Kati kuvittelee että Jannen pitäisi kommunikoida juuri niin kuin hän haluaa? Miksei Janne saa kommunikoida omalla tyylillään? Ja Katin oma tyyli sitten: "Onko sulla paikkaa (keittiön pöydässä)". Kun hänen mieleistään vastausta ei tule kuin apteekin hyllyltä, hän toistaa ohimosuoni pullistuneena huulet kireänä metallisella äänellä ärtymysraivoa äänessään "onko paikkaa".
Oks mitä käytöstä.
Pakko sanoa Katin puolustukseksi, että en ymmärrä miksi Janne ei uskaltanut vastata. Pelkääkö naisia vai Katia vai onko huono itsetunto yms...? Miksi ei voi rennosti tokaista että " en istu ikinä millään tietyllä paikalla, ei väliä miten istutaan...!" Katin äänen metallisuus varmaan johtui tuossa kohtaa siitä, että miettii että "ei hyvänen aika sentään jos ei uskalla vastata edes näin pieneen juttuun, niin mitä meidän tulevaisuudesta tulee...."
Se on raskasta jos miestä tarvii tsempata rohkeuteen kuin lasta tsempattaisiin.
Vai oliko niin ettei Janne kuullu Katin ekaa kysymystä kun touhus muuta? Ei se vastaamattomuus aina ole mitään uskalluksen puutetta, sitä ei vaan aina kuule tai tajua toisen puheita.
Aivan. Hyvä pointti.
Ovat siis liikaa eri aaltopituudella tai liian eritahtiset.Jotenkin sääli, että se sitten menee siihen, että Kati koko ajan joutuu ikään kuin kannattelemaan Jannea. Tai toimimaan vauhtia antavana moottorina. Katia ihan takuulla pelottaa alitajuisesti tämä "äitinä olo" ja se tekee hänet kireäksi....kuuluu äänestä jne., ei halua lähelle.
Miksi Kati kokee, että hänen pitää jotenkin kannatella toista? Janne on ihan pystyvä normaali aikuinen. Janne ei ole pyytänyt kannattelua, varmaan olisi helpottunut, jos Katin helikopterointi lakkaisi.
Niinpä, vähentäisi kontrolliaan. Moni sinkku on oppinut valtavaan kontrolliin kun kaikesta vastaa yksin. Ehkä Katikin rentoutuu ja antaa mennä. Ei Janne todellakaan äitiä tarvitse.
Mihin on kiire. Koko loppuelämä aikaa kuulla toisen mielipiteet vaikka ne ei tykin suusta laukaisuna tulisikaan.
Onkohan ensimmäinen kausi, kun yksikään pari ei ohjelman jälkeen jää yhteen?
Tuomas ja Emma on jo menetetty tapaus, eivät enää edes kavereita keskenään.
Matti ei tiedä haluaako sitoutua vai ei, ja siihen jahkaamiseen kaikki kaatuu.
Kati ei ole kypsä suhteeseen, kun miehen pitäisi olla just prikulleen sellainen kuin hän haluaa, eikä Janne ole, koska liian hidas temperamentti. Pohjimmiltaan Katikin taitaa pelätä sitoutumista ja keksisi jotain vikaa miehestä kuin miehestä.
Tommi taitaa olla liian vanhapoika myös, varmaan runkkailee pornolle ahkerasti (siitä ne typerät rivot puheet) eikä pystyisi suhteeseen minkään oikean lihaa ja verta olevan naisen kanssa, ei myöskään vaikka nainen olisi ulkoiselta olemukseltaan perinteisemmän naisellinen kuin Juudit tällä hetkellä.
Tarpeeksi pitkään kun elää itsekseen, tottuu siihen liiankin hyvin. Voi haaveilla kumppanista, mutta toisaalta ei ole valmis luopumaan niistä mukavista asioista, joita sinkkuus tuo tullessaan. Tässä on nyt kolme paria, joissa on mukana tuollainen piintynyt sinkku: Matti, Kati, Tommi. Muilla on mahdollisuus vielä löytää kumppani, vaikka ohjelmassa valitun puolison kanssa ei nyt onnistu.
Ja siis, en mitenkään halveksi sinkkuelämäntapaa, sinkku olen itsekin. Myönnän vain, että kun sitä tarpeeksi jatkaa niin helposti nirsoutuu. Pätee itseenikin.
Ketju on lukittu.
Alue: Aihe vapaa
Täsmälleen näin. Miksi jatkat miehen tapailua, joka menee naimisiin tosi-tv-ohjelmassa tapailun aikana eli ei selvästi pidä sinua ollenkaan potentiaalisena kumppanina tai kunnioita sinua pätkääkään? Siis vähän itsekunnioitusta nyt oikeasti. Todella noloa. Ehkä jopa nolompaa sinulta kuin Matilta, mikäli olet deittaillut häntä ohjelman aikana.
Jos nuo kertomasi tosiaan totta, niin ihmettelen kyllä suuresti, miksi golf-kärryn ratissa ja jääkiekkokatsomon anniskelualueella hankitun "urheilijan kropan" omaava Matti kuvittelee hänellä olevan mitään jakoja arvostella kenenkään elintapoja ja painoa. Näin urheilullisen brunettina en Matin keltaista ylipainoista keski-ikäistä miestä itselleni huolisi, ellei luonne olisi todella kultainen. Mitä Matti ei ilmeisesti tosiaan ole, mikäli nämä "toisen naisen" jutut totta. Toivon Matti ettet ikinä löydä itsellesi sitä urheilullista brunettia, enkä yhtään ihmettele mikset ole ikinä seurustellut jos nuo jutut totta.