Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaa vauvan kanssa kotona?
15.07.2013 |
Tämä tuntuu varmaan aika mitättömältä asialta isompien ongelmien vierellä, mutta kunhan nyt puran turhautumistani: Olen käytännössä katsottuna sidottu kotiin vauvan kanssa ja seinät alkavat kaatua päälle. Nelikuinen vauva ei viihdy yhtään autossa, joten olemme joutuneet rajoittamaan ajelut aivan pakollisiin. Muu perhe eli mies ja isommat lapset tulevat ja menevät mikä on tietysti hyvä asia. He lähtevät veneilemään, tapaamaan kavereita jne.
En haluaisi käyttäytyä kuin pikkulapsi äitinä, mutta mua surettaa jäädä aina kotiin vauvan kanssa, kun muut lähtevät. Vauva on muutenkin vaativa ja vaatii paljon sylissä hytkyttelyä sekä virikkeitä. Onneksi sentään nukkuu päiväunet, että saan vähän omaakin aikaa.
Tiedän, että tämä on vain lyhyt vaihe elämässä. Käymme tietysti pienillä kävelyillä (niin kauan kun vauva vaunuissa viihtyy) ja se jo piristää päivää. Kutsun mahdollisuuksien mukaan ystäviäni meillä käymään, koska itse en pääse oikein liikkumaan. Tuntuu välillä turhauttavalta, että kesä on kauneimmillaan ja mun elinpiiri on nyt tässä. Mieskin sanoo, etten saisi ajatella niin rajoittuneesti, että yrittäisin touhuta tässä kotona kaikkea mikä mua kiinnostaa.
Olenko oikeasti hankala ihminen vai voiko tämä turhautuminen olla ihan ymmärrettävä olotila?
Kommentit (25)
Vauva ei viihdy autossa -so? Jos ei ole olemassa mitään selkeää syytä tähän epäviihtymiseen, niin miksi ei voisi autoilla. Lapsi huutaa, mutta ei siihen kukaan kuole (todennäköisesti). Kokeiletteko joka päivä autoilua vai huusiko lapsi kerran ja päättelit, että ei tätä enää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sä vähintään yhtä hankalala kuulostat kuin vauvasikin, joka on vähän vaikee tapaus...
Käy tosiaan päivittäin edes ulkona sen aikaa, kun vauva vaunuissa viihtyy.
Totta kai on ymmärrettävää ja turhauttavaa! Tsemppiä!
Pystytkö liikkumaan julkisilla? Matala-lattiabussissa tai junassa vauva saa olla omissa rattaissaan, eli jos turvaistuin ahdistaa niin niissä voisi silti viihtyä.
Vaativa Vauva voi tarkoittaa myös sitä, ettei vauvalla ole kaikki hyvin. Pulautteleeko paljon? Onko ihottumaa? Voisiko olla jotain allergiaa tai refluksia, minkä vuoksi masu on kipeä? Hytkyttely helpottaa ja virikkeet auttavat unohtamaan masukivun. Etenkin, jos nukkumisen kanssa on pulmia (heräilee paljon, nukuttamisessa kestää kauan) niin nämä kannattaisi varmistaa.
En halua huudattaa vauvaa turhaan. Olemme kyllä matkustaneet porukallakin, mutta huuto on niin sydäntäsärkevää ettei sitä viitsi turhan takia tehdä. Hassua verrata noin pientä vauvaa ja 3-vuotiasta - vauva tuskin turhautumistaan huutaa vaan oikeasti hänellä on hätä, koska rääkyy niin kovaa. Taapero ei tietääkseni autoilusta kärsi, vaikka turhautuisikin automatkasta.
Imetän vauvaa, joten miestä ei voi kovin pitkäksi aikaa vauvan kanssa jättää. Muita lapsia huomioin vauvan päiväunien aikaan.
Ehkä teen elämästäni hankalaa. Tottakai nautin tästä vauva-ajasta, mutta nuorimmainen on nyt vain tosi haastava tapaus. Ja kuten sanoin, tämä on ohimenevää. Kaipaisin vain joitain kohtalotovereita ja ideoita miten piristää arkea...
ap
Asumme maalla, joten matalalattiabusseja ei ole ja Länsilinjat kulkee muutaman kerran päivässä täältä kaupunkiin.
Vauvalla on refluksia mikä tietysti voi automatkan aikana aiheuttaa pahaa oloa. Voi siis aivan hyvin kärsiä matkapahoinvoinnista ja refluksi on pahempi autossa.
Ja kolmoselle tiedoksi, että vauva itkee joka kerta pää punaisena. Mulle se ei ole mikään "so?" koska en rääkkää pientä enempää kuin on pakko eli lääkärikäynnit ym.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on neljä lasta ja jos vauvan tahtiin mentäisiin, niin olisi aika hankalaa elämä. Vauva ei meilläkään kauaa viihdy autossa, mutta tuskin saa mitään isompia henkisiä traumoja niistä reissuista joita joutuu muun perheen mukana tekemään. Itse olen sidottu vauvaan lähinnä siksi että ei huoli pulloa, eli jos olen yksin jossain liikkeellä, takaisin on tultava seuraavaan syöttöaikaan mennessä. Nää muutamat kuukaudet kun vauvat on pieniä, on yksi pieni pisara koko elämää ajatellen, joten eiköhän me kestetä :-)
mites uskaltaisitko mennä bussilla jos vauva on repussa/kantoliinassa? Viihtyiskö siinä?
Kai te voitte ulkonakin olla, makoilla puun alla viltillä jne. Mahdollisimman paljon varmasti kannattaa käyttää tilaisuuksia hväkseen ja jätt vauva isälle esim kauppareissujen ajaksi jne jotta pääsee vähän ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä me kestetään! Onhan se oma vauva kuitenkin niin ihana ja tärkeä :) Meillä on myös 4kk ikäinen vauva, ja mies on viikot poissa työn vuoksi, eli olen käytännössä yksinhuoltaja. Isompi sisarus on eskari-iässä, eikä halua kulkea meidän mukana kävelyllä (ei jaksa kävellä/pyöräillä), ei halua lähteä kauppaan mukaan (tylsääää!!), joten me oleskellaan suurin osa ajasta kotosalla. Isompi lapsi leikkii kavereiden kanssa lähipuistossa ja me vauvan kanssa, noh, me vaan ollaan. Tietysti pakolliset ruokakauppakäynnit hoidetaan, ja isosisko lähtee mukaan, siitä ei edes neuvotella.
Haastetta tuo se, ettei vauva oikein nuku kuin liikkuvissa vaunuissa tai autossa, mutta en viitsi kävellä päivät pitkät (tai ajella) vastahakoinen, kiukutteleva isosisko mukana ;)
Näillä mennään! Tsemppiä ap!
Joka vähänkään on lukenut kehityspsykologiaa, ymmärtää sanomattakin, että vauvan turha huudattaminen nostaa vauvan stressitasoa niin paljon, että se aiheuttaa traumoja. Jari Sinkkonen puhuu tästä myös kirjoissaan.
Paras tapa matkustaa autossa on niin, että itse istun takana. Tarvittaessa pysähdymme monta kertaa ottamaan vauvaa syliin ja imetän samalla, mikä rauhoittaa vauvaa.
Eiköhän me kestetä, näin se täytyy ajatella :) Jo asiasta kirjoittaminen helpottaa! Onneksi myös mieheni yrittää ymmärtää tilannettani ja häntä harmittaa jättää meidät aina kotiin kahdestaan. Onneksi se vähän lohduttaa :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 13:42"]
mites uskaltaisitko mennä bussilla jos vauva on repussa/kantoliinassa? Viihtyiskö siinä?
Kai te voitte ulkonakin olla, makoilla puun alla viltillä jne. Mahdollisimman paljon varmasti kannattaa käyttää tilaisuuksia hväkseen ja jätt vauva isälle esim kauppareissujen ajaksi jne jotta pääsee vähän ulos.
[/quote]
Olen kokeillut kantoliinaa monta kertaa, mutta ei viihdy siinä enää. Pienempänä sain hänet nukkumaan päiväunia liinassa. Pihassa viltillä köllöttely on kyllä mukavaa, myös terassin sohvalla ollaan köllötelty.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 13:47"]
Kyllä me kestetään! Onhan se oma vauva kuitenkin niin ihana ja tärkeä :) Meillä on myös 4kk ikäinen vauva, ja mies on viikot poissa työn vuoksi, eli olen käytännössä yksinhuoltaja. Isompi sisarus on eskari-iässä, eikä halua kulkea meidän mukana kävelyllä (ei jaksa kävellä/pyöräillä), ei halua lähteä kauppaan mukaan (tylsääää!!), joten me oleskellaan suurin osa ajasta kotosalla. Isompi lapsi leikkii kavereiden kanssa lähipuistossa ja me vauvan kanssa, noh, me vaan ollaan. Tietysti pakolliset ruokakauppakäynnit hoidetaan, ja isosisko lähtee mukaan, siitä ei edes neuvotella.
Haastetta tuo se, ettei vauva oikein nuku kuin liikkuvissa vaunuissa tai autossa, mutta en viitsi kävellä päivät pitkät (tai ajella) vastahakoinen, kiukutteleva isosisko mukana ;)
Näillä mennään! Tsemppiä ap!
[/quote]
Kiitos tsemppauksesta, kiva huomata, että on muitakin samassa tilanteessa olevia. Meillä myös mies on paljon töissä, joten pyöritän arkea yksin. Onneksi isommista sisaruksista on vähän apua ja ennen kaikkea seuraa!
ap
Eli ap, totuushan on se, että ei mies ja isommat lapset ole koko ajan menossa, susta vaan tuntuu siltä, eli vaunulenkkejä, pötköttelyä, lukemista, leffojen katsomista tms tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 13:53"]
Miksi mies ei hoida vauvaa
[/quote]
Kyllä hän jonkun verran hoitaakin, mutta tekee pitkää päivää töissä. Paljon tietysti tykkää kulkea oman harrastuksensa parissa ja se on hänelle suotava raskaan työn vastapainoksi. Onneksi myös ottaa isompia lapsia mukaan ja touhuaa heidän kanssaan antamalla jakamatonta huomiota heille. Välillä käyn tekemässä pieniä kävelylenkkejä tai käyn yksin rentoutumassa saunassa...
ap
[quote author="Vierailija" time="15.07.2013 klo 13:57"]
Eli ap, totuushan on se, että ei mies ja isommat lapset ole koko ajan menossa, susta vaan tuntuu siltä, eli vaunulenkkejä, pötköttelyä, lukemista, leffojen katsomista tms tms.
[/quote]
Sen verran mitä miehellä vapaa-aikaa on, lähtee yksin tai lasten kanssa vähän johonkin. Toki on kotonakin, mutta paljon on menossakin. Kuljettaa lapsia kavereille, mummolaan jne. Ollaan me tässä kotosallakin perheenä yhdessä ja ne on parhaita hetkiä, joista saan voimia yksinoloon.
ap
Aika sovinistinen asetelma teillä, ap. Mies on töissä ja sen vastapainoksi on oltava omat harrastukset. Missä sun omat harrastukset, missä sun vastapaino? Sua lohduttaa se että miestä harmittaa jättää sut aina kotiin vauvan kanssa? Mua ei lohduttaisi. Mua lohduttaisi se että mies tekisi jotain mikä muuttaisi tilannetta, jotain sellaista mikä mahdollistaisi sen että piipahdat vaikka pariksi tunniksi ystäväsi luo ilman vauvaa.
Oletko kokeillut Manduca-tai Ergo-kantoreppua tai kantoliinaa? Meillä kuopus oli erittäin sylissä viihtyvää sorttia, ja tissivauvana se tarkoitti lähinnä äidin syliä. Hän inhosi vaunuissa nukkumista. manducassa häntä kantelin parin kuukauden ikäisestä. Alussa hän vieroksui sitäkin, mutta kantelin sellaisia 15min. pätkiä, jollloin hän tottui siihen viikossa, parissa. Kävimme metsäkävelyillä esikoisen kanssa ja siinä rupatellessa ja kävelleessä hän nukahti aina kantamisen aikana. 7kk ikäisenä kävimme ulkomailla ja siellä pääasiallinen kuljetustapa oli edelleen Manduca. Lentokentällä se olikin huippuhyvä! Meillä kuipus rupesi viihtymään rattaissa vasta kun pystyi isyumaan pystyssä ja katselemaan kunnolla maisemia.
Varmaan tuo autossa itkeminen liittyy refluksiin. Yleensähän vauva nukahtaa heti autossa, jos on perusasiat muuten kunnossa.
Ota selvää lähimmän kaupungin perhekerhoista, seurakunnan tai mll.n, kaupungin tms. Itse asun kaupungissa ja srk.n avoimet perhekerhot ovat todella tärkeä juttu minulle ja toki myös lapsille. Käymme välillä eri kerhoissa ja asukaspuistoissa "retkillä" mutta yleensä ihan siellä lähimmässä pari kertaa viikossa. Esikoinen käy myös srk päiväkerhossa kerran viikossa.
Olimme myös kerran seurakunnan järjestämällä 2vrk.n parisuhdeleirillä. Se oli todella antoisa kokemus ja oli hienoa että mieskin lähti sinne vaikkei ollut siitä kovin innostunut. Oli huojentavaa huomata että monilla muillakin oli sanoja ongelmia kuin meillä..!
En kestäisi tuollaista miestä, joka vaan menee ja kulkee, kuitenkin sanoo, että tuntuu pahalta jättää ap ja vauva yksin... Ei muuten taatusti tunnu yhtään pahalta.
Hei
Kysyit neuvoa jaksamiseen. Meillä myös refluksilapset perheessä. Tiedän tosiaan, ettei refluksilasta viitteisi huudattaa ihan turhaan. Ei ole todellakaan so what, kun lapsi huutaa.
Mun selviytymiskeino on ollut ottaa aikaa itselle. eli tehdä sellaisia asioita, jotka itselle tärkeitä. En ole esim aamuihminen, joten haluan tehdä aamutoimet ja juoda aamukahvit ilman häiriöitä (--> heräsin puoli tuntia ennen miestä ja tein ne toimeni rauhassa. jos lapset heräsivät, mies hoiti aamutoimet heille). Toinen juttu oli harrastus. Kävin kahtena iltana viikossa. Vielä kun sellainen harrastus (jooga), jossa keskitytään itseen, hengitykseen ja liikkeeseen, niin siinä rentoutuu tosiaan ja auttaa taas jaksamaan.
Arki on tosi hankalaa ja nuo henkireijät auttoivat itseäni kovasti. Mielestäni miehesi pitäisi nyt auttaa sua jaksamaan ja jättää ne omat menonsa nyt hetkellisesti. Sinun pitäisi nyt kerätä niitä voimavaroja jostain ja oli ne keinot mitä tahansa, niin tarvitsisit sitä miehen apua tähän. Tsemppiä. Kuuluthan muuten johonkin refluksi -vertaistukiryhmään (esim facebookissa)?
Mielestäni teet elämästäsi hankalaa. Mitäs kun vauva on 3v eikä vieläkään viihdy autossa? Sitten olet hänen kanssaan kotona? En kannata vauvan turhaa huudattamista, mutta ihan oman mielenterveytesi kannalta laajenna elinpiiriäsi ja mene muun perheen kanssa autoilemaan/veneilemään jne!
Mies voi kökkiä myös kotona välillä, muut lapsesi tarvitsevat myös huomiota.