Paratiisi-ketjusta mieleen: kuinka harmittaa suvun puolesta!! :(

Eli tuo "mitä tekisit ikuisesti paratiisissa" tms. ketju... siitä tuli taas karvaasti mieleen, tai siinä taas jotenkin kulminoitui taas koko homman ärsyttävyys ja järjettömyys.

Olen siis itse kasvanut jt-uskonnossa, mutta lähtenyt n. 25 vuotiaana.

Mutta harmittaa ihan älyttömästi sisarusteni, äitini, ja mieheni sisarusten puolesta, kun he ovat tuossa mukana. Etenkin oma siskoni, tosi fiksu ja kiva muuten, mutta ihan totaalisesti tuon homman pauloissa eli uskoo siihen täysillä.

Se on aika harva, joka jos vauvasta asti on järjestelmäälisesti tuohon kasvatettu, ja kaikki kaverit jne. siinä piirissä, osaisi sitten edes ajatella asioita "toiselta kantilta". (Itse kuulun näköjään tähän porukkaan...)

Mutta siskoni kohdalla on eri, hänellä on niin laaja kaveriporukka siellä, hän tuntuu viihtyvän oikeasti siinä jutussa, kai.

Harmittaa kauheasti, kun jos on äidin tai siskon kanssa tekemisissä, niin ihan kiva, mutta ärsyttää kun he välillä sitten vihjailevat ja puhuvat noita juttujaan, yrittävät "mainostaa" niitä, että minäkin perheineni tulisin joskus "takaisin". Ja on jo ylipäänsä noloa tuo heidän touhu....

Olen tosi harmissani että fiksu kaunis siskoni on tuohon niin "huijattu", vielä enemmän nyt kun hänen poikaystävä on niistä kuvioista myös.

Toisaalta, jos hän siinä kerran aidosti viihtyy, niin hyvä... mutta jotenkin tuntuu, ei hänellä ole muusta tietoa.

Äitini kohdalla tarina on jo menetetty, hän on koko elämänsä sille aatteelle uhrannut, hän ei enää muuksi muutu. Onpahan jotain tekemistä eläkkeellä...

Harmittaa kuitenkin heidän puolesta, mutta ikinä en voi mitään pienintäkään poikkipuolista aiheesta sanoa, en mitään mitä tiedän asian taustoista (jotka selviää helposti netistäkin, mutta hehän ei niitä juttuja lue). Silloin minut heti leimattaisiin pahaksi luopio panettelijaksi.

Parempi siis olla aina ihan hiljaa, jos näistä asioista puhe. Kiva että meidän välit pysyneet edes näin, kaikilla ei ole samoin (tosin itse en lähtenyt mitenkään "rytinällä" vaan erosin maistraatin kautta sitä kummemmin mainostamatta mihinkään).

Ihan itsekkäästä näkökannasta katsoen, tämä harmittaa myös, koska:

- "häpeän" heidän aatetaan niin, etten voi esim. järkätä mitään juhlia joihin pyytäisin esim. työkavereita tai muita puolituttuja joihin tutustunut elämän varrella, ja sitten omaa perhettä - en halua että oma taustani tulisi vahingossa esille.

- eipä ole jouluksi ja synttäreiksi edes paljon ketään kutsuttavia, ei saa haaveilemiani "sukujouluja" tms. aikaan.

Ajatuksia, neuvoja, kokemuksia vastaavasta??

ap