Lue keskustelun säännöt.
Kelan kuntoutuspsykoterapia — sokkelo, josta en tiedä selviydynkö
Purkautuminen
03.08.2020 |
Kuntoutuspsykoterapian tarjoaminen on ollut minulle helpotus, mutta ihmisenä, joilla on hankalaa suoriutua arjessa pienistäkin asioista, tuntuu terapeutin itsenäinen etsintä melkein hirviöltä. Miten löydän kykenevän terapeutin, joka on vapaa eikä kohderyhmä ole väärä?
Tietenkin on noussut huoli myös rahasta. Kela tukee terapiaa, mutta jäljelle jää silti joka kerrasta lähemmäs neljäkymmentä euroa maksettavaksi. Jos epäilee onko valmis puristamaan kasaan kuukauden aikana rahaa yhteen 45-minuutin keskusteluun, onko tästä prosessista mitään hyötyä?
Minulla ei ole nuoruudestani edes hyviä kokemuksia psykoterapiasta. Suurimmat ongelmani ovat aina olleet lähtöisin psykosomaattisesta oireilusta, joihin ei ole löytynyt mitään muuta ratkaisua kuin ikä. AINA ikä.
Tämä koko terapianhakuprosessi ahdistaa minua ja tuntuu kuin olen jossakin sokkelossa, josta en tiedä selviydynkö.
Onko kukaan käynyt läpi samankaltaisia ajatuksia? Miten teillä muilla on kuntoutuspsykoterapia lähtenyt käyntiin ja koetteko, että siitä on ollut apua? Muita kokemuksia psykoterapiasta?
Kommentit (2)
Rahasta sen verran, että toimeentulotuessa on ainakin aikaisemmin korvattu nuo omavastuuosuudet. En tiedä onko käytäntö muuttunut. Minulle korvattiin myös tutustumiskäynti (mutta eipä siinä paljon voinut vertailla terapeutteja, piti ottaa sen ensimmäinen jonka luona kävin, koska muuhun ei ollut varaa).
Kannattaa tosiaan selvittää terapeutin taustakoulutus, mutta sekään ei tietenkään takaa hyvää terapiaa vaan vuorovaikutuksella ja henkilökemioilla on iso rooli.
Mitä suurempia ongelmasi ovat, sitä enemmän kannattaa välttää terapeuttia, jolla ei ole asianmukaista taustakoulutusta vaan ihan joku satunnainen ammattitausta. Koska ne taustat voivat olla ihan oikeasti mitä vaan, ja joku lyhyen ratkaisukeskeisen koulutuksen saanut vaikkapa kaupan kassa (tai mikä tahansa muu terveydenhuoltoon tai alaan liittymätön ammatti) voi saada pahaa jälkeä aikaan jos ei tajua olevansa ei-pätevä hoitamaan asiakasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä päällimmäinen kokemus, että eivät ne oikein mitään autuaaksi tekeviä ole. Lähinnä tarjoavat mahdollisuuden ajatella rauhassa omia asioita. Lopulta sieltä hoksaa itse ne ongelmakohdat joihin pitää puuttua.
Ja olipa ongelma mikä tahansa niin aina tarjotaan lopulta ratkaisuksi altistusta.
Sellaisen terapian kun löytäisi, jolla saisi ongelman ratkeamaan ilman sen kohtaamista ja altistusta niin maksaisin koko omaisuuteni.