Kun 11-vuotias torjuu ja linnoittautuu

Oletko puhunut hänen kanssaan? Varmista, että kaikki on hyvin lapsen elämässä. 11-vuotias ei vielä ole oikeastaan ole vielä niin teini, että käytös muuttuisi kovin radikaalisti. Tietysti on yksilöllistä. 

Sitten kun taas tulee ulos huoneestaan, hipaise kevyesti olkapäätä ja kysy, onko hänellä jostakin paha mieli tai huolettaako häntä jokin asia. Yritä kysyä "kevyesti", ei painostaen.

Pikku halaus silloin tällöin. "Mitä kivaa tehtäis yhdessä?" voit myös kysyä.

En ole koskaan ymmärtänyt sitä miksi lapselle annetaan valta kotona hallintaan.

Miksi lapselle ei voisi olla tiukka kun hän on sitää itse? Mokottää saa jos mökötyttää mutta sille on olemassa rajansa ja on vaikka tultava syömään (tai missaa sen ruuan) tai lähdetään kaupoille yms kun niin sanotaan. Ei silloin enää taputella päätä ja olla ymmärtäväisiä vaan lapsen pitää ymmärtää jo vähitellen ettei se oma napa pyöritä planeettaa. Jokkut voisi tipahtaa äititaivaasta jo alas maanpinnalle ja tehdä lapselleen ison palveluksen: Sori nyt vaan mutta sulla lapsi on tämän kodin säännöt ja vaatimukset, niitä saa protestoida ja olla naama ruvella. Äiti kuuntelee, mutta lapsen pitää oppia miten sen naaman saa taas peruslukemille. Lässynlässyniä rajaan saakka. Miksi ihmiset ei käytä rakkauden lisänä rajoja? Ei tajua. Koska ei tuo ole ap edes mikään ongelma: ipana ei voi linnottautua huoneeseensa ajaksi joka itselleen sopii.