Mitä mietitte minusta?

Olen kolmekymppinen humanisti. Olen valmistunut ns. diipadaapalinjalta ja olen nyt ihmeen ja kumman kautta saanut edes hetkeksi oman alan töitä. Pidän opiskelemastani alasta. 

Suuri salaisuuteni (jos se nyt enää salaisuus on ainakaan lähipiirissä) on pieruhuumorin railakas ystävyys. Pieren paljon ja nauran omille pieruilleni äänekkäästi. Tosin töissä ja vieraassa seurassa hillitsen kaasunpäästöä, pidätän pierua ja olen kuin kaasupallo. Kotiin tullessa päästelen suolistokaasuja estottomasti ja mieheni onkin lähtenyt monta kertaa makuuhuoneestamme karkuun myöhään illalla. Ei ole kestänyt enää suolihajujani. 

Olen todella rakastunut omiin pieruihini ja muutenkin pieruhuumoriin. Lisäksi kaikenlainen kuseminen ja paskominen tuottaa hupia. Samoin sananmuunnokset. 

Luonteeltani olen kiltti. Olen ylipainoinen, 100 kg/172 cm. Paskani haisee pahalle ja olenkin ihmetellyt,. miksi toisten naisten jälkeen vessa tuoksuu ruusulle ja minun jälkeeni muhevalle sonnalle. 

Minulla on tiikeriraidat vatsassa, suuret suonikkaat roikkuvat tissit, jotka valuvat kainaloon selällään maatessa. Nyt kun maha on läskinen pallo, tissit lepäävät mahan päällä kuin tarjottimella. 

Kenties tämän ihanuuteni takia olen saanut miehen ja kaksi lasta. Mieheni rakastaa kuulemma minua, mitä nyt haisen paskalta. Lapseni ovat hyvinkasvatettuja, mitä nyt nauravat pieruille remakasti. 

Ajan vuoden -99 autolla. Minulla on vanha ja halpa ja velaton talo. 

Elämäni riemu on piereskely. Ai niin, seuraan myös Hymy-lehden keskustelupalstalla Johanna Tukiaisesta käytävää keskustelua. Olen ns. näätä. Päivällä töissä koen vieroitusoireita, kun en voi lukea näätäpalstaa ja piereskellä.

Tarinaa olisi varmasti lisääkin, mutta tässä tämä nyt ensin. Pahanhajuisia haleja kaikille! Tämä tarina on tosi.