Onko sinun läheisinäsi ihmisiä, jotka joku olisi halunnut abortoitavaksi?

Jos mä saisin nyt valita että abortoisiko mt-ongelmainen äitini minut enkä koskaan olisi elänytkään, valisisin abortin. Ja nyt mulla sentään menee paremmin kuin koskaan. Jos joutuisin sen valinnan eteen että elänkö tähänastisen elämäni uudelleen vai vedänkö ranteeni auki, edes villihevoset ei estäisi vetämästä ranteita auki. Jos sä luulet että ihmiselämän suurin tragedia on tulla abortoiduksi aikaisessa vaiheessa, siinähän luulet!!

Äitini olisi halunnut minun abortoivan nuorimman lapseni, täysin terveen ja maailman suloisimman lapsen. Ja jos en abortoisi niin edes luovuttavan adoptoitavaksi heti synnytyksen jälkeen. Eikä kyse ole todellakaan siitä että olisi minimaalisilla ikäeroilla lapset, tai minä todella nuori tai että lapsia olisi iso lauma, saati että äitini olisi minään hoitoapuna.

Lapsia yhteensä kolme, ikäerot ykkösellä ja kakkosella 2,5v ja kakkosen ja kolmosen välissä 4v. Minä reilusti yli 30v. Vanhin lapsista ollut ekan kerran yhden yön yökylässä kun kakkonen syntyi. Ykkönen ja kakkonen yhteensä hoidossa tähän mennessä (vanhin lähes 10v nyt) n 20 yötä kutsuttuina ja päiväsaikaan sitten ehkä 30-40krt joitakin tunteja kerrallaan. Nuorin ei ole ollut koskaan. Ainoat kerrat jolloin olen hoitoapua pyytänyt ovat olleet kakkosen ja kolmosen synnytykset, silloin ovat vanhemmat lapset olleet sen yhden yön/synnytys mummolassa, enempi ei ole sopinut joten olen aina kotiutunut sitten vauvan kanssa hyvin pian synnytyksen jälkeen. Kaikki muut kerrat ovat olleet niin että lapset on kutsuttu päiväkylään tai yökylään mummon toimesta. Nuorinta ei ole koskaan kutsuttu, enkä kyllä haluaisi päästääkään kun ei kerran kelvannut syntymättömänä eikä tunnu kelpaavan edelleenkään. Meidän perheelle kyllä kelpaa ja on toivottu ja hyvin rakastettu.

Äitini olisi halunnut, että olisin tehnyt abortin kun aloin odottaa esikoista. Okei, elämäntilanne ei todellakaan ollut hyvä mutta olin päättänyt laittaa kaiken kuntoon jne. Vauva oli tosi iso motivaation lähde siihen.

Nyt tuolla nukkuu 7v. poika ja oma elämäkin on oikein hyvällä tolalla =)

Ihanaa kuulla kertomuksenne lapsistanne, 3 ja 4.

Mummoni olisi halunnut, että äitini olisi abortoinut minut. Äitini oli 17-vuotias tullessaan raskaaksi ja isäni 20-vuotias. Hyvin hän tilanteeseen nähden on silti hoitanut minut. Sama mummoni ehdotti myös aborttia, kun aloin odottaa ensimmäistä lastani, vaikka olin tuolloin yli 30-vuotias. Ei olekaan kovin suuri yllätys, että äitini ei ole väleissä mummoni kanssa. Mummoni myös katkaisi välit minuunkin eräästä täysin järjettömästä syystä pari vuotta sitten, vaikka olen aina ollut ystävällinen ja asiallinen häntä kohtaan sekä muutenkin ihan kunnollinen normikansalainen.

Joo, mun mummoni oli sanonut nuorelle äidilleni, että "en koskaan halunnut sinua ja Tapania". sisarusparvessa oli 5 lasta vuosien 1941-1955 välillä syntyneitä. Äitini -49 ja pikkuveli Tapani -55. Kuopus sai kuitenkin kuopuksen statuksen ja hellimiset ja lellimiset, mutta äitini oli aina se jota ei haluttu. 

Ja luulen, että traumoista olen minäkin kärsinyt monilla eri tavoilla... Voitko olla tasapainoinen äiti omillesi kun äitisi sanoo noin???

[quote author="Vierailija" time="10.07.2013 klo 23:42"]

Itse tunnen ainakin yhden lapsen, jonka isä olisi halunnut että äiti tekee abortin. Onneksi ei tehnyt vaan kuunteli sydämensä ääntä.

[/quote]

Kaverini tytär. Kaveri ei halunnut ensin lasta ja varasi jo ajan aborttiin. Lapsen isä vastusti ja kaverikin tuli sitten toisiin ajatuksiin ja on nyt usein sanonut että onneksi perui ajan...

[quote author="Vierailija" time="11.07.2013 klo 00:32"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2013 klo 23:42"]

Itse tunnen ainakin yhden lapsen, jonka isä olisi halunnut että äiti tekee abortin. Onneksi ei tehnyt vaan kuunteli sydämensä ääntä.

[/quote]

Kaverini tytär. Kaveri ei halunnut ensin lasta ja varasi jo ajan aborttiin. Lapsen isä vastusti ja kaverikin tuli sitten toisiin ajatuksiin ja on nyt usein sanonut että onneksi perui ajan...

 [/quote]

Niin ja on siis kaverini ainoa lapsi, enempää ei ole halunnut.

Meitä sisaruksia on hyvin monta. Kun edesmennyt äitini odotti yhtä veljistäni, kylän naiset olivat neuvoneet äitiä erään ihmisen luokse, joka olisi saanut raskauden keskeytymään. Ystävät olivat huolissaan äitini jaksamisesta. Äiti ei kuitenkaan suostunut. Tuo veljeni on koko sisarussarjan lemmikki ja oli äidin ja isän lempilapsi. Veli on erityisen hieno ihminen, pyyteetön ja auttavainen. Hän huolehti vanhempiemme asioista loppuun asti, vei heitä matkoille omalla kustannuksellaan jne. Äiti joskus sitten kertoi, että "tuota poikaa ei olisi ehkä olemassa".

Isänsä olisi halunnut tyttäreni abortoitavaksi. Sai alkunsa vahingosta, mutta minä en pitänyt aborttia vaihtoehtona, koska asiat suhteellisen hyvin lapsen syntyessä. Isä ei pidä yhteyttä lapseensa, mutta äidillä ja tytöllä menee hyvin ja eläässä myös hyvän miehen malli nykyisen mieheni osalta.

En ole katunut

Kaverini tuli aikoinaan raskaaksi 19-vuotiaana. Pari oli seurustellut jo viisi vuotta ja molemmat kävivät työssä. Kaverini äiti ja isäpuoli päättivät, että kun lapsi syntyy, he adoptoivat sen, koska heidän mielestään tytär ja vävy eivät osaisi sitä kuitenkaan hoitaa Nuoruutensa takia. Kaverini mielipidettä ei edes kysytty. Kaverini joutui muuttamaan satojen km päähän raskauden ajaksi. Silti äiti teki kaikkensa saadakseen lapsen itselleen heti sen synnyttyä. Kaverini on yhä tuon miehen kanssa ja heillä on 4 lasta ja lauma lastenlapsia.