Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, jotka ovat puheliaampia töissä kuin vapaa-ajalla?
10.07.2013 |
Minun on jotenkin helppo ja luonteva puhua työkavereille. Sitten kun vaikka naapuri tulee juttelemaan tai tuttavaperhe tulee käymään, yritän keksimällä keksiä puheenaiheita. Ystävien kanssa tietty juttu luistaa.
Kommentit (4)
Vähän sama. Työssäni tapaan paljon tuntemattomiakin ihmisiä. Oikeastaan työminäni on hyvinkin ekstrovertti. Joskus tapaan töissä sellaisia ihmisiä joiden kanssa juttu ei tunnu luistavan. Emme vain ole samalla aaltopituudella. Kuitenkin töissä on helpompi keksiä edes jotain puhuttavaa vaikka yhteiseen projektiin, yhteisiin tuttuihin tai vaikka lounasravintolaan liittyen. Minua ja työssä tapaamiani ihmisiä yhdistää kuitenkin moni asia.
Kotona tykkään taas luuhata itsekseni ja annan miehen hoitaa vieraiden kanssa juttelun. Minua "ahdistaa" myös vapaa-ajalla keskusteluiden lopetus. Töissä keskustelut loppuu jotenkin luontevasti; kokous alkaa, lautaset on tyhjät, bussi lähtee tms. Naapurin kanssa pihassa jutellessa en oikein ikinä osaa luontevasti lopettaa keskustelua.
Tunnen itseni töissä jotenkin toiseksi ihmiseksi. Olen rillit päässä, jakkupuvussa, tukka nutturalla ja menestyneen oloinen. Minun ympärillä olevat ihmiset kai ajattelevat minun olevan jotenkin sosiaalinen ja sanavalmis. Muiden ihmisten ennakkoasenteet usein tekevätkin minusta sellaisen. Kotona taas saatan väsyneenä luikkia huppari päällä rappuun naapuria piiloon ettei tarvitse jutella. Töissä en todella voisi tehdä niin. En oikein saa nyt tätä ajatusta sanoiksi. Roolit ja ulkoinen olemus määrittää ihmistä ihmeen paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.07.2013 klo 22:09"]
Vähän sama. Työssäni tapaan paljon tuntemattomiakin ihmisiä. Oikeastaan työminäni on hyvinkin ekstrovertti. Joskus tapaan töissä sellaisia ihmisiä joiden kanssa juttu ei tunnu luistavan. Emme vain ole samalla aaltopituudella. Kuitenkin töissä on helpompi keksiä edes jotain puhuttavaa vaikka yhteiseen projektiin, yhteisiin tuttuihin tai vaikka lounasravintolaan liittyen. Minua ja työssä tapaamiani ihmisiä yhdistää kuitenkin moni asia.
Kotona tykkään taas luuhata itsekseni ja annan miehen hoitaa vieraiden kanssa juttelun. Minua "ahdistaa" myös vapaa-ajalla keskusteluiden lopetus. Töissä keskustelut loppuu jotenkin luontevasti; kokous alkaa, lautaset on tyhjät, bussi lähtee tms. Naapurin kanssa pihassa jutellessa en oikein ikinä osaa luontevasti lopettaa keskustelua.
Tunnen itseni töissä jotenkin toiseksi ihmiseksi. Olen rillit päässä, jakkupuvussa, tukka nutturalla ja menestyneen oloinen. Minun ympärillä olevat ihmiset kai ajattelevat minun olevan jotenkin sosiaalinen ja sanavalmis. Muiden ihmisten ennakkoasenteet usein tekevätkin minusta sellaisen. Kotona taas saatan väsyneenä luikkia huppari päällä rappuun naapuria piiloon ettei tarvitse jutella. Töissä en todella voisi tehdä niin. En oikein saa nyt tätä ajatusta sanoiksi. Roolit ja ulkoinen olemus määrittää ihmistä ihmeen paljon.
[/quote]
Kumpi noista rooleista on enemmän omaa itseääsi- esitätkö työssä jotain mitä oikeasti et ole vai taannutko apaattiseksi kotioloissa kun kukaan ei ole ohjaamassa tekemisiä ulkopuolelta?
Toisinpäin. Mä en keksi juuri mitään juteltavaa työkavereiden kanssa. Paitsi tietty työasiat.
Mua yleisestikin pidetään töissä hiljaisena ja jopa ujonakin tyyppinä. Vapaalla mä olen aikamoinen räpätäti, eikä jää sanattomaksi. (en töissäkään, mutta siellä ei tule edes semmoisia tilanteita)
Sama homma.