Lesken kanssa suhteeseen..?

Ei ole kokemusta, mutta tsemppiä toivotan sekä sinulle että kumppanillesi. 

Mä seurustelin miehen kanssa, jonka vaimo oli menehtynyt rintasyöpään. Suru on surua, mutta kun vainaja suunnilleen kanonisoidaan niin vaikeaa siinä on olla uutena kumppanina ihan oma itsensä. Kaikki mitä xx teki, oli se ainoa ja oikea tapa toimia. Tunsin olevani (ja olinkin) jatkuvan vertailun alla niin miehen kuin hänen sukulaistensakin taholta. Ja ei, en ole vainoharhainen. Kamalinta oli, kun mies esitteli vaimonsa vaatteita jotka kaikki oli tallella. Muutaman kuukauden jaksoin, huomasin pikkuhiljaa olevani ahdistunut, vaikka mies oli muuten ihan mukava ja leppoisa tyyppi. Suosittelen, että lesket pariutukoon keskenään, he ymmärtävät toisiaan parhaiten.

Minun ymmärtääkseni miesleskillä se uusi nainen aika usein saa siivota vainajan tavarat pois elleivät ole lapset sitä tehneet. Naislesket useimmat ovat sen itse tehneet. Ei leskeä pelätä tarvitse.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2013 klo 12:23"]

Olen tavannut miehen, joka on alle nelikymppinen ja jäänyt leskeksi jonkin aikaa sitten. Haluaisin antaa suhteellemme mahdollisuuden, vaikka pelottaakin mennä tuollaiseen tilanteeseen. Mies kantaa surua mukanaan, vaikkakin kokee olevansa valmis uuteen suhteeseen. Kaikki suhteessamme ensisuudelmasta lähtien ovat olleet hänelle ensimmäisiä tapahtuneen jälkeen ja hän on hyvin varautunut. Yrittää kuitenkin parhaansa mukaan antaa itsestään ja ajattelee paljon minun tunteitani, varoo loukkaamasta. En voi olla surematta hänen kohtaloaan enkä toisaalta osaa olla ajattelematta, että jaksanko käydä tuollaisen surun läpi hänen kauttaan? Onko täällä ketään, joka olisi kokenut samaa? Uuden kumppanin näkökulmia? 

[/quote]

Ei sinun sitä samaa surua tarvitse käydä läpi, mutta voit auttaa miestä pääsemään elämässä eteenpäin.

Kauanko vaimon kuolemasta on?

[quote author="Vierailija" time="10.07.2013 klo 17:34"]

Kauanko vaimon kuolemasta on?

[/quote]

Tätä minäkin mietin. Kirjoituksesi kuulostaa siltä, ettei siitä kuolemasta vielä kovin kauan olekaan. Jos surua on vielä surematta, niin suhteeseen on kriisiä luvassa. Sillä käsittelemättömät asiat tulevat vielä vastaan. Ja jos silloin ollaan suhteessa, niin sitten ne asiat tulevat sitä kumppaniakin vastaan.

Hei!

Palaan vasta nyt tähän vastailemaan.. Kuolemasta on tosiaan vasta puolisen vuotta aikaa ja olen itsekin miettinyt sitä, että vaikka mies toisaalta on hyvinkin halukas menemään eteenpäin ja kääntämään uuden lehden elämässään, onko hän siihen valmis. Paljon olen pohtinut myös sitä, että osaanko olla säälimättä häntä..

ap

Kovin vähän on aikaa kulunut. Mies voi luulla olevansa valmis, mutta aikamoisen taakan otat kantaaksesi, miettimisen paikka on.

Onnea ap:lle. Edetkää hitaasti. Jos välität miehestä, annat hänelle aikaa ja tilaa käsitellä suruaan. Huomaat kyllä, välittääkö hän sinusta tosissaan.

Kiitos viesteistänne! Tilaa ja aikaa hän tarvitseekin. Jää nähtäväksi onko minusta tähän, mutta annan suhteellemme mahdollisuuden :)

ap

Kyllä sitä varmaan ainakin vuosi pari menee ennen kun on oikeasti valmis uuteen suhteeseen. Toki sitä voi alkaa suhteeseen aikasemminkin, mutta on kumppanille varmasti raskasta, ja olemassa riski että sen takia sitten luovutetaan. 

Ei ole itsellä kokemusta, mutta vierestä olen katsonut parinkin lesken uudelleen pariutumista.

Pelkään sitä, että itse rakastun täysillä häneen ja hän huomaakin jossain vaiheessa, ettei olekaan suhteessa minun kanssani vaan haamun kanssa.. Oliko tuossa mitään järkeä? 

ap

puoli vuotta on lyhyt aika. tiedän tosin tapauksen, jossa oli mennyt aika lyhyt aika puolison kuolemasta ja leski on uuden vaimon kanssa onnellisesti naimisissa. 

oma kokemus on vuosia sitten leskeksi jääneestä miehestä, jonka puheissa kuollut vaimo tuli usein esille. liian usein mulle ja kun keskustelu asiasta ei saanut miestä ymmärtämään, että liika on liikaa, erosimme. en ollut kuolleesta mustasukkainen, mutta ymmärsin, että miehellä oli suru käsittelemättä, eikä hän pystynyt mennä eteenpäin elämässä.

neuvoisin puhumaan asioista avoimesti ja ottamaan rauhallisesti. miehen varautuneisuus kertoo jo, että ehkä on liian aikaista uudelle suhteelle. et varmaan halua olla laastari kenellekään. olkaa ystäviä aluksi ainakin.

Ei ole kokemusta, mutta varo, ettei mies pidä sinua apusuhteena ennen seuraavaa. Toisaalta saattaa olla aidostikin sinun kanssasi. Täytyy vain hyväksyä, että miehellä on ollut vaimo, joka kuollut ja ollut tosi rakas ja tärkeä, mutta kuitenkin maanpäällä elävät vain elävät ja elämä jatkuu. Sinä olet eri ihminen ja uusi rakkaus on mahdollista eikä ihminen ole luotu elämään yksin. Rakkaussuhteet ovat erilaisia eikä se tee rakkautta sinuun huonommaksi tai rakkautta kuolleeseen vaimoonsa paremmaksi. Se on vain mennyttä elämää ja tulevaisuus on edessä. Etene harkiten ja kärsivällisesti siten näet paremmin.

Ei se kuollut vaimo katoa vaatteita hävittämällä. Uuden kumppanin tehtävä on sallia mennyt muistoissa, mutta muistuttaa olevansa itse ainutlaatuinen ja auttaa elämässä eteenpäin.

Ihan sama se on eronneiden kanssakin. Eivät kaikki eroa hirveässä vihassa. Samalla tavalla ne ovat mukana elämässä ja muistoissa kuin ne kuolleetkin. Sama prosessi pitää käydä läpi. Tärkeintä on uuden kumppanin tiedostaa itsensä ja oma arvonsa. Mutta myös eronneen / lesken ja hänen uuden kumppaninsa ymmärtää, että mennyttä saa kantaa mukanaan, mutta voimavarana, ei taakkana.

Kaksi kertaa kahdesti eronneen kanssa seurustellut. Toinen suhde epäonnistui, koska mies eli menneessä ja surussa, toisessa elän parhaillaan ja hyvä suhde on.