Lue keskustelun säännöt.
Väitöskirjojen kiitososiot - aitoja vai kettuilua?
01.08.2020 |
Jos lukee esim kiitoskset tai alkusanat-sivulta keitä väitöskirjantekijå kiittää, niin miten voi tietää, että onko kiitokset oikeita? Kun monet kiittää rahoittajia, vaikkka Muuten aina sanoo ettei rahaa ole ja ohjaajia, vaikka Muuten sanovat ettei ohjaajia ole kiinnostanut ollenaan..
Kommentit (10)
Täh? Eihän se, että rahaa ja ohjausta on liian vähän tarkoita, että sitä ei olisi ollenkaan. Yleensä valmistumisvaiheessa myös ymmärtää jutun juonen ja on jopa aidosti kiitollinen saamastaan rahoituksesta ja väitöskirjapaikasta. Voihan sinne jotain vittuilua laittaa, mutta on todella lyhytnäköistä polttaa sillat tässä vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ne alkukiitokset on diibadaabaa.
Minäkin kiitin vanhempiani tuesta ja kannustuksesta. Mitään sellaista en ole saanut ikinä. Hirviövanhemmat jotka hakkasi lastaan ja heittivät pihalle hyläten 18v täytettyäni. Itse piti työtä tehden maksaa lukio ja asuminen.Mutta - jos et kiitä kotiväkeä olet outo. Joten pakko kirjoittaa diibadaaba lätinää. Totuutta kun ei voi kertoa
Miksi kiitit? Ei niissä ole pakko kiittää, jos ei halua.
Siinähän on oikein protokolla ketä kuuluu kiittää ja missä järjestyksessä. Ei se mitään vittuilua ole. On vain yksi osa väikkäriä siinä missä sisällys- ja lähdeluettelo.
Kyllä se silti mukavasti mieltä lämmittää, jos tulee puolison tai ystävän liitoksissa mainituksi.
Vierailija kirjoitti:
Siinähän on oikein protokolla ketä kuuluu kiittää ja missä järjestyksessä. Ei se mitään vittuilua ole. On vain yksi osa väikkäriä siinä missä sisällys- ja lähdeluettelo.
Kyllä se silti mukavasti mieltä lämmittää, jos tulee puolison tai ystävän liitoksissa mainituksi.
Kyllä. Mutta aina ei ole aihetta kiitokseeen vaikka protokollan mukaan kiitetään. Vrt nuo vanhemmat
Eihän sitä voi mistää tietääkään. Kiittäminen kuuluu akatemiassa silti hyvään käytökseen ja tapoihin. Jos valittaa, että rahaa ei ole niin eihän siitä rahoituksen antajaa syytetä, kyllä jokainen joka sen rahan saa (niitä ei todellakaan ole ihan vaan jaossa) on siitä kiitollinen. Silti sillä eläminen ei ole herkkua, ainakaan jatko-opintovaiheessa. Samakin ohjaaja voi olla välillä hankala, välillä auttava, joten kyllä heitäkin voi ihan vilpittömästi kiittää, vaikka joskus olisikin huonolla hetkellä valittanut. Eri asia sitten, jos ohjaaja ei ole ikinä laittanut tikkuakaan ristiin, joskin silloinkin ehkä kiittäisin aivan lyhyesti. Akateemiset piirit on aika pienet kuitenkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä itselläni oli aito esipuhe. Oman alan akateemisen perinteen mukaan kiitin ensin 1. ohjaajaa eli professoria, vaikka ei juuri ohjannut, mutta hän otti minut jatko-opiskelijaksi ja sitä kautta mahdollisti asian, lisäksi toimi kustoksena + hankki sopivat esitarkastajat ja vastaväittäjän. Ilman häntä en olisi valmistunut. Kiitin myös monia muita henkilöitä. Niitä kertyi matkan varrella, sillä väitöskirjatyö ja tohtoriopinnot on pitkä prosessi. Lopuksi luonnollisesti puolisoa ja lapsia.
Vierailija kirjoitti:
No ne alkukiitokset on diibadaabaa.
Minäkin kiitin vanhempiani tuesta ja kannustuksesta. Mitään sellaista en ole saanut ikinä. Hirviövanhemmat jotka hakkasi lastaan ja heittivät pihalle hyläten 18v täytettyäni. Itse piti työtä tehden maksaa lukio ja asuminen.Mutta - jos et kiitä kotiväkeä olet outo. Joten pakko kirjoittaa diibadaaba lätinää. Totuutta kun ei voi kertoa
Höpöhöpö. Miksi ihmeessä kotiväkeä pitäisi kiittää jos he eivät millään tavalla ole edesauttaneet tai tukeneet tutkijan uralle lähtemistä tai siinä etenemistä? Tai ylipäätään olleet keskeisessä osassa väittelijän saavutuksesta? On mielestäni todella hämmentävää lukea sellaisia väikkäreiden esipuheita tai vielä pahempaa, kuunnella karonkkapuheita, joissa kiitetään vanhempia tai puolisoita esim. lastenhoidosta. Puheet kestävät iäisyyden ja ne vastapuheet sitten vasta kamalia ovatkin, kun niissä muistellaan jotain hiihtoretkiä tai kaveriporukan nuoruuden hummailuja, jotka eivät millään tapaa liity tutkimusaiheeseen tai akateemiseen maailmaan muutenkaan. Kiusallista ja tylsää kuunneltavaa muille juhlavieraille.
Kytkös siihen akateemiseen työhön olisi hyvä säilyttää. Ja joo, ymmärrän että isovanhempien lastenhoitoapu on voinut todellakin mahdollistaa kirjoitustyön etenemisen, mutta siis puolison kiittäminen samasta??! Eikö nyt ole itsestään selvää että yhteisiä lapsia hoidetaan yhdessä?
Omat vanhemmat ja puoliso ovat rakkaita, mutta väitöskirjan esipuheessa tai karonkkapuheessa en heistä kyllä maininnut sanallakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite jos väittelisin muuallakin kun nakkijonossa, haukkuisin ihan vittuillakseni kaikki väikkärini esipuheessa ihan lyttyyn. Ja piilovittuilisin dekaanit ja proffat ihan pystyyn.
Vierailija kirjoitti:
Ite jos väittelisin muuallakin kun nakkijonossa, haukkuisin ihan vittuillakseni kaikki väikkärini esipuheessa ihan lyttyyn. Ja piilovittuilisin dekaanit ja proffat ihan pystyyn.
Maailma onkin nakkijono ja olet siinä jonossa venäläisten kanssa :)
No ne alkukiitokset on diibadaabaa.
Minäkin kiitin vanhempiani tuesta ja kannustuksesta. Mitään sellaista en ole saanut ikinä. Hirviövanhemmat jotka hakkasi lastaan ja heittivät pihalle hyläten 18v täytettyäni. Itse piti työtä tehden maksaa lukio ja asuminen.
Mutta - jos et kiitä kotiväkeä olet outo. Joten pakko kirjoittaa diibadaaba lätinää. Totuutta kun ei voi kertoa