Lue keskustelun säännöt.
12v poika maannu koko kesän sisällä katsoen Netflixiä.
01.08.2020 |
Ei mene ulos vaikka ois mikä. Kaverikin soittelee ja pyytää ulos, mut tämä katsoo sarjoja mielummin. Jos ottaa netin pois, ei auta. Sitten vaikka lukee koko päivän sängyssä ja kattoo tv.n perustarjontaa. Netti on käytössä iltaisin muutaman tunnin, muuten sitä ei ole edes luurilla. Nyt hänellä sitten myös koodausohjelma jota voi käyttää ilman nettiä. Joka päivä koitan saada ulos; kirjastoon, jätskille, piknikille, kauppoihin, kyläreissuun mutta vastaus aina EI. Odottaa kyllä koulua innoissaan että näkee kavereita mutta ei laita tikkua ristiin että näkisi heitä nyt.
Itse hän muuten on tyytyväisen oloinen, sarjoihinsa. Jätskiä hakee lähikaupasta välillä nopeasti.
Mutta kiva kun palaa pulpettiinsa valkoisena kuin kalkkilaivan kapteeni ja kesälomallaan on seikkaillut vaikka ja missä, tv-sarjatodellisuuksissaan.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä patistetaan joka päivä, kun ei sada, tunniksi ulos. Muuten otan tv:n kaukosäätimen, pleikan ohjaimet ja internetin mukaan seuraavaksi päiväksi töihin. Välillä pitää ottaa lapsi mukaan omalle lenkille, jotta lähtee ulos, enhän olisi omaa aikaa halunnutkaan, huoh.
Muutenkin yritän, ettei olisi ruudulla koko aikaa, mutta aika mahdotonta tuo on, kun on itse töissä. Oma loma on vasta elokuussa, silloin ajattelin, että vien kaikki ruudut koko kolmeksi viikoksi kellariin.Huhhuh, onneksi en joutunut omaa lapsuutta ja nuoruutta viettämään tällaisessa kodissa...
t. Yläasteen kesinä oli välillä viikonloppuja, jolloin ei muuta tehnytkään kuin pelasi persus homeessa koneella päivät ja yöt nettipeliä kavereiden kanssa. Ja sitten maanantaina samalla köörillä koko päiväksi rannalle.
Eli lähdit kuitenkin johonkin joskus? Tuo lapsi pelaisi fortniteä kaikki ajat jos antaisi. Kaverit on jäänyt, pitää joka päivä varmistaa että lähti kouluun, ulos ei meinaa saada millään, jos unohtaa netin päälle yöksi ei mene nukkumaan, katsoo vaan youtubesta fortnite videoita. Ei ole normaalia toimintaa.
Määrittele normaali? Muutama sukupolvi sitten kauhisteltiin sitä, kun nuoriso halusi viettää vapaa aikaa kaupungilla kavereiden kanssa eikä viettää aikaansa töitä tehden. Syntyi ns "nuorisokulttuuri". Se alkaa jäämään taakse ja tilalle tulee tuo netissä oleminen/pelaaminen. Ainoa huolestuttava piirre on tuo, että ei meinaa kouluun mennä, toisaalta lintsareita on ollut aina. Olisiko parempi, että lähtee kouluun ja lintsaa kavereiden kanssa kylillä koulupäivän aikana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna homehtua vaikka sänkyynsä kiinni! Meidän huushollissa nostetaan tuossa tilanteessa pihalle.
Vierailija kirjoitti:
Ole onnellinen, meillä on 14 vuotias likka tehnyt muuten samaa, mutta katsonut nettipornoa ja käsi vispaa housissa vähän väliä, ällöttävää. Ukko vielä vaan sannoo että antaa likan olla että ei siinä ole mittä paahaa.
Mitä helv? Ihan kaikkien nähden vai onko omassa huoneessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusta aikuisuudelle luodaan lapsuudessa. Jos lapsena ei ole sosiaalisia suhteita, liikuntaa tai ns. ihmisten ilmoilla liikkumista, niin vaikea niille tavoille on tyhjästä oppia sitten aikuisena.
Onkohan noin.
Ei. Mulla oli lapsena paljon kavereita ja kotona neljä sisarusta joilla myös paljon kavereita. Käytännössä en ollut lapsena koskaan yksin, kotona oli aina porukkaa. Vähintään vanhemmat ja sisarukset, usein myös näiden kavereita. Silti minusta kasvoi syrjäytynyt aikuinen. Osaan kyllä ihmisten ilmoilla olla sosiaalinen tarvittaessa, mutta mieluiten olen yksin. Mulla oli lapsena pleikkari, mutta sitä sain pelata rajoitetusti ja usein pelattiin kaverin/sisaruksen kanssa kaksinpelinä. Lapsuuteni ei mennyt pelatessa ja silloin kun pelasin pelejä oli siinä mukana sosiaalisuutta. Vasta teininä aloin hiljalleen jäämään ulkopuolelle, koska en käyttänyt päihteitä. Mulle se oli ihan ok, vaikka kotoa tulikin painostusta "miksi en ole kavereiden kanssa menossa kylillä vaan nyhjään kotona". Jos teidän lapsilla olisi hinku sosialisoida ja olla kavereiden kanssa, niin eiköhän ne sitten menisi kaveria moikkaamaan. Yrittäkää saada ne vaikka jonkun harrastuksen pariin jos tuo pelaaminen niin kamalsti häiritsee.
Kateeks käy! Adoptoi mut, oon vasta 47-vuotias ja muuten oikein kiva!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusta aikuisuudelle luodaan lapsuudessa. Jos lapsena ei ole sosiaalisia suhteita, liikuntaa tai ns. ihmisten ilmoilla liikkumista, niin vaikea niille tavoille on tyhjästä oppia sitten aikuisena.
Onkohan noin.
Ei. Mulla oli lapsena paljon kavereita ja kotona neljä sisarusta joilla myös paljon kavereita. Käytännössä en ollut lapsena koskaan yksin, kotona oli aina porukkaa. Vähintään vanhemmat ja sisarukset, usein myös näiden kavereita. Silti minusta kasvoi syrjäytynyt aikuinen. Osaan kyllä ihmisten ilmoilla olla sosiaalinen tarvittaessa, mutta mieluiten olen yksin. Mulla oli lapsena pleikkari, mutta sitä sain pelata rajoitetusti ja usein pelattiin kaverin/sisaruksen kanssa kaksinpelinä. Lapsuuteni ei mennyt pelatessa ja silloin kun pelasin pelejä oli siinä mukana sosiaalisuutta. Vasta teininä aloin hiljalleen jäämään ulkopuolelle, koska en käyttänyt päihteitä. Mulle se oli ihan ok, vaikka kotoa tulikin painostusta "miksi en ole kavereiden kanssa menossa kylillä vaan nyhjään kotona". Jos teidän lapsilla olisi hinku sosialisoida ja olla kavereiden kanssa, niin eiköhän ne sitten menisi kaveria moikkaamaan. Yrittäkää saada ne vaikka jonkun harrastuksen pariin jos tuo pelaaminen niin kamalsti häiritsee.
ai niin ja olen syntynyt -94 eli tätä ns kadotettua sukupolvea
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtee liikkeelle, kun on valmis.
Ihanko totta? Käy sanomassa tuo niille kymmenille tuhansille syrjäytyneille nuorille aikuisille, joilla jatkuva vapaa-ajan pelaaminen lapsuudessa vaihtui aikuisena siihen, että ainoa elämänsisältö on se pelaaminen. Pelataan yöt ja nukutaan päivät, eikä töistä, opiskelusta tai parisuhteista ole tietoakaan.
Kyllä ne siitä ennen pitkää lähtee. Itsekin oli aikoinaan huolissani omista pojistani vastaavassa tilanteessa. Opiskeluaikanakin heillä vapaa-aika kului tietokoneen ääressä. Nyt toinen on paljon tienaava koodari ja toinenkin vastaavalla alalla hyvissä hommissa, on tyttöystävät ja harrastuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä patistetaan joka päivä, kun ei sada, tunniksi ulos. Muuten otan tv:n kaukosäätimen, pleikan ohjaimet ja internetin mukaan seuraavaksi päiväksi töihin. Välillä pitää ottaa lapsi mukaan omalle lenkille, jotta lähtee ulos, enhän olisi omaa aikaa halunnutkaan, huoh.
Muutenkin yritän, ettei olisi ruudulla koko aikaa, mutta aika mahdotonta tuo on, kun on itse töissä. Oma loma on vasta elokuussa, silloin ajattelin, että vien kaikki ruudut koko kolmeksi viikoksi kellariin.Huhhuh, onneksi en joutunut omaa lapsuutta ja nuoruutta viettämään tällaisessa kodissa...
t. Yläasteen kesinä oli välillä viikonloppuja, jolloin ei muuta tehnytkään kuin pelasi persus homeessa koneella päivät ja yöt nettipeliä kavereiden kanssa. Ja sitten maanantaina samalla köörillä koko päiväksi rannalle.
Eli lähdit kuitenkin johonkin joskus? Tuo lapsi pelaisi fortniteä kaikki ajat jos antaisi. Kaverit on jäänyt, pitää joka päivä varmistaa että lähti kouluun, ulos ei meinaa saada millään, jos unohtaa netin päälle yöksi ei mene nukkumaan, katsoo vaan youtubesta fortnite videoita. Ei ole normaalia toimintaa.
Määrittele normaali? Muutama sukupolvi sitten kauhisteltiin sitä, kun nuoriso halusi viettää vapaa aikaa kaupungilla kavereiden kanssa eikä viettää aikaansa töitä tehden. Syntyi ns "nuorisokulttuuri". Se alkaa jäämään taakse ja tilalle tulee tuo netissä oleminen/pelaaminen. Ainoa huolestuttava piirre on tuo, että ei meinaa kouluun mennä, toisaalta lintsareita on ollut aina. Olisiko parempi, että lähtee kouluun ja lintsaa kavereiden kanssa kylillä koulupäivän aikana?
Normaalilla tarkoitan elämää jossa on kaikkea tasopainoisesti. Joskus ollaan perheen kanssa, joskus kavereiden kanssa, joskus koneella, joskus tehdään kotitöitä ja joskus joutuu tekemään vähemmän hauskoja asioita. Lasten pitää saada kokeilla erilaisia asioita ja vaikka olisikin joku suosikkiasia, niin ei sitä voi 20h vuorokaudessa tehdä. Yhtälailla olisin huolissani, jos tämä suosikki olisi jalkapallo. Itsekin pelaan välillä, mutta lapsen käytös on täysin addiktoitunutta. Kerran oli pissannut pulloon olohuoneessa, kun olin töissä. Pleikka lähti viikoksi silloin takavarikkoon ja ruudut kiinni. Ilman ruutuja muutaman kiukuttelupäivän jälkeen vastassa on eri lapsi, kiva, osallistuva, juttelee, näkee kavereita, syö ja nukkuu. Mutta koska pelaamisesta pitää, olisi mukava antaa tehdä myös tuota, mutta aina tuntuu menevän ihan yli ja muuttuu fortnite-kidiksi. Vanhemman osa on vaikea.
Jotenkin särähti korvaan tuo 'kalkkilaivan kapteeni'. Mitä väliä rusketuksella on? Olisitko jotenkin onnellisempi, jos hän olisi esim. lukenut ulkona, että olisi saanut väriä ihoon. Voisit sitten teeskennellä, että poika on ollut aktiivisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos asutte maalla hyttysten ja paarmojen keskellä, niin ei ihme jos ei halua ulos niiden sekaan - kaupungeissa voi olla taas epäsiistiä. Onko joku poikajoukko kiusannut tai kovistellut häntä lähistöllä, ettei uskalla mennä? Oletko pakottanut liikaa, ymmärtämisen sijaan? Miellyttävä asuinympäristö jossa on jotain kiinnostavaa, ehkä innostaa ulos kävelemään tai pyörällä. Ehkä hän haluaa tehdä omia päätöksiä elämässä (teini-ikä kohta) ja pitää kesätaukoa kavereista, ei kannata huolestua siitä. Jos on jotain harrastusvälineitä joista hän pitää niin hanki, kirjat myös hyviä. Jos illalla on miellyttävämpi sää ulkoilla, päivällä liian kuumaa ja paahteista? Mistä hän itse pitää, ettei joku kerro hänen puolestaan mikä on kivaa.
Hei ap, eikö tällä pojalla ole isää, jonka kanssa vois iltaisin ja vapaapäivinä harrastaa jotain isäpoikajuttuja . Isä ehdottaa ja poika valitsee. Joko ei ole isää tai isä on vätys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siinä ole mitään lastensuojelullista huolta, jos ruutuaikaa rajoitetaan ja lapsi patistetaan välillä ulkoilemaan.
Vierailija kirjoitti:
Siis miksei tuon ikäistä vaan käsketä ja laiteta tekemään asioita mitä heiltä odotetaan?
Miten ikä liittyy tähän pakottamiseen? Ja miten pakotat käytännössä?
Nämä kovasti kinnostavat minua. Uhkailen ja huudon kanssa? Lapsi huutaa ja märisee ja kaikilla on ihana loma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun 12v on tällä viikolla treenannut 8h ja pelannut (siis sitä treenaamansa lajia) 6h. Ja sen lisäksi ollut koriskentällä, padel-kentällä ja lenkillä. JA pelannut joka päivä min4h overwatchia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksei tuon ikäistä vaan käsketä ja laiteta tekemään asioita mitä heiltä odotetaan?
Miten ikä liittyy tähän pakottamiseen? Ja miten pakotat käytännössä?
Nämä kovasti kinnostavat minua. Uhkailen ja huudon kanssa? Lapsi huutaa ja märisee ja kaikilla on ihana loma.
Oletko koskaan kuullut asiasta nimeltä kuritus? Se tarkoittaa sitä, että lasta on mahdollisuus painostaa esimerkiksi lopettamaan tv:n katselu, huuto taikka märinä, vaikka lapsi ei ensin tahtoisikaan niin toimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sinä auktoriteettinä sekä lapsesi äitinä uliset siitä tänne? Ei meitä kiinnosta täällä mitä poikasi tekee kesän, se on sinun tehtäväsi huolehtia !!
Nykyään on olemassa asia nimeltä lasut, toisin kuin vielä silloin sinun nuoruudessasi joskus 90-luvulla tms. Ei lasta enää voi alistaa miten vain.
Sitä paitsi tutkimusten mukaan pakottaminen ja rankaiseminen eivät edes auta mitään. Päin vastoin ne vain heikentävät lapsen luottamusta vanhempiinsa ja ovat yleensä myös traumaattisia kokemuksia lapselle.
Ei tämä näin toimi. Itsekurin luominen lapselle vaatii sen, että häneltä myös vaaditaan asioita. Isona hän on kiitollinen, että loitte hänelle kurin terveisiin elämäntapoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtee liikkeelle, kun on valmis.
Ihanko totta? Käy sanomassa tuo niille kymmenille tuhansille syrjäytyneille nuorille aikuisille, joilla jatkuva vapaa-ajan pelaaminen lapsuudessa vaihtui aikuisena siihen, että ainoa elämänsisältö on se pelaaminen. Pelataan yöt ja nukutaan päivät, eikä töistä, opiskelusta tai parisuhteista ole tietoakaan.
Suosittelen myös katsomaan YLE Areenasta Logged in -dokkarin, joka kertoo näistä syrjäytyneistä nuorista. Pelaamisen lisäksi korkeintaan juovat kaljaa ja vetävät muita aineita. Surullista katsottavaa.
Teini-ikäisenä tuota pelaamista voi vielä rajoittaa, aikuisen ihmisen kohdalla vanhemmat eivät hirveästi pysty sille mitään tekemään. Sen takia pakotan välillä meidän 13 v. pojan ulos, liikkumaan, uimaan yms. Ja yleensä sanoo jälkikäteen, että oli ihan kivaa, täytyy vaan vähän potkia liikkeelle.
Onkohan noin.