Miksi ihmiset ovat niin kovia neuvomaan?

Minä olen kotikaranteenissa koko ajan, ei tässä ole juuri muuta vaihtoehtoa. Sitä, laihdutanko tai olenko uskovainen, ei voi kukaan muu tietää. Uskovainen = sinun uskosi? Julkisesti suoritettuna? Sopiva paino = sinun mielipiteesi asiasta?

Mitäs elät päin helvettiä ja valitat jatkuvasti. Sillä se neuvominen loppuu kun elät ihmisiksi. Minua ei neuvo kukaan koska eivät osaa itse paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs elät päin helvettiä ja valitat jatkuvasti. Sillä se neuvominen loppuu kun elät ihmisiksi. Minua ei neuvo kukaan koska eivät osaa itse paremmin.

Esimerkiksi äitini neuvoo edelleen, vaikka on itse köyhempi ja lihavampi.

Eikö ketään muuta ärsytä ihmisten "hyväntahtoiset" neuvot?

Ihmiset kokevat oman tapansa toimia hyväksi ja uskovat, että muutkin tulisivat samalla reseptillä onnelliseksi.

Onhan se ärsyttävää. Multa on aina puuttunut tarve neuvoa muita. En koe että siitä on hyötyä ja harva haluaa tulla (pyytämättä) neuvotuksi. En oikein ymmärrä noiden muita neuvovien logiikkaa , miksi he sitä tekevät.

"Ihmiset kokevat oman tapansa toimia hyväksi ja uskovat, että muutkin tulisivat samalla reseptillä onnelliseksi."

Eli ovat käveleviä katastrofeja.

Eivät kestä omia avuttomuuden tunteitaan, joten yrittävät ratkaista kaiken.

Johtuisiko yhtenäiskulttuurin tuomasta turvallisuudentunteesta?

Ainakin tällä palstalla neuvoni ovat saaneet peukkuja. Neuvon silloin kun tulee selkeä halu sanoa jotain, kun jollakin on ongelma. Neuvoni ovat yleensä tsemppaavia.

Ärsyttää, jos neuvotaan kuin pientä lasta, vaikka on aikuinen. Esim. kyläpaikassa, jossa olin yötä, neuvottiin kaupunkiasunnon suihkun käytössä. Oon yli 50-vuotias, ikäni asunut kaupunkiasunnossa ja sielläkin ollut suihku monta vuotta.

Minusta neuvominen on eräänlaista sydämen sivistymättömyyttä. Silloin ei kuunnella aidosti toista vaan ollaan heti ratkaisemassa asioita toisen puolesta. Itse en koskaan ikinä halua kuulla toisen neuvoja ellen erikseen kysy toisen neuvoa, tämä on eri asia.

Joten neuvona (heh heh), älä koskaan neuvo ellei sinulta sitä erikseen pyydetä.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin tällä palstalla neuvoni ovat saaneet peukkuja. Neuvon silloin kun tulee selkeä halu sanoa jotain, kun jollakin on ongelma. Neuvoni ovat yleensä tsemppaavia.

Ai niin, itse myös kuulen ihan mielellään neuvoja jos se todella on neuvo (eikä esim. yritys kontrolloida tai arvostella), ei minua haittaa tietää erilaisten ihmisten näkemyksiä, muodostan joka tapauksessa omani.

Mua ei kyllä ärsytä. Kuulen mielelläni ihmisten neuvoja. Jopa silloin kun itse tiedän paremmin (tyypilliset manspleining-tilanteet: minä olen tutkinut jotain vuosikausia ja joku jatko-opiskelija tulee selittämään Miten Homma Menee).

En minä sano, että noudatan noita neuvoja. Minä kuuntelen mahdollisimman monta neuvoa, arvioin ja valitsen ja sovellan. Näin tulen ajatelleeksi useampia vaihtoehtoja ja toimin itse valistuneimmin.

Manspleinauksessa on tätä hyötyä vähemmän, koska tutkittuani asiaa vuosia olen yleensä köynyt ne opiskeliojiden ajatukset läpi jo alkuvaiheessa ja palannutkin niihin varmuuden vuoksi jo muutaman kerran. Mutta siitäkin on se hyöty, että muistaa taas, mistä perusasioista pitää lähteä liikkeelle kun hommaa selittää aloittelijoille. Että muistaa selittää, että näin tästä voisi kuvitella mutta oikeastipa se ei menekään niin...