Viikonloppuun, SYYSkeijut !!!

Mihinköhän tääkin viikko taas meni? Nyt on jo perjantai... Huomenna tosin vielä töitä, mutta ehkä sen jaksaa, kun työaamuja on jäljellä enää 13!



Joku tuossa taisi kirjoittaa ärsyyntymisestä. Mua ärsyttää suunnattomasti asiakkaat, jotka kommentoi ja kyselee henk. koht. asioita, kuten koska on la tai kumpi on tulossa. Ihan kuin se niille kuuluisi. Tänään on muutenkin ollu harvinaisen hankalia asiakkaita liikenteessä, argh! Kotona ei ärsyyntymistä juuri ole, mitä nyt toisinaan, kun mies jättää tavaroita mihin sattuu. Mut oon vihdoin oppinu, että pyydän nätisti korjaamaan omat jälkensä. Siinä selviää huomattavasti helpommalla, kun että alkaa ensimmäisenä räyhäämään. Meillä ei ole pitkään aikaan ollutkaan mitään riitaa. Ihme ja kumma, yleensä meillä räiskähdellään harva se päivä :) Olisko tuo mies voinut vihdoin tajuta, että ei tää niin helppoa ole näillä ilmoilla tän vatsan kanssa.



Meiän " Jalmarilla" ei ole vieläkään nimeä. Ei siis päästä yhteisymmärrykseen miehen kanssa sopivasta nimestä. Tosin nyt oon parina päivänä töissä miettiny ja keksiny uusia nimiyhdistelmiä, joita en ole vielä miehelle esittänyt. Onhan tässä tosiaan aikaa, mutta sittenhän aika vasta meneekin, kun on kaks lasta hoidettavana ja ristiäiset järkättävänä. Siinä sitten vaan todetaan, että huomenna on ristiäiset, eikä lapsukaiselle ole vieläkään nimeä...



Jaahas, huomenna pitäis lähteä vanhempien luo ja sunnuntaina mennä mun serkun pojan rippijuhliin. Tänään tarttis miettiä jotain päällepantavaa noihin juhliin... Tytön vaatteet onneksi on jo selvillä. Mennäänkin kahdestaan, kun miehelle tulee raksalle porukkaa töihin ja pitäis saada talo säältä suojaan. Mies ei muutenkaan ole mitenkään kovin innostunut noista sukujuhlista. Hänelle tuntuu olevan riittävästi, että joutuu katselemaan sukulaisia meiän ens tammikuulle suunnitteilla olevissa häissä :) Niitäkin pitäisi järjestää, mutta ehkäpä sitten, kun jään äippikselle...



Juu, kai se täytyy vähän vielä koittaa tehdä töitä...



Jossu ja Jalmari 31+4

Kaunista kesäaamua Keijuset!



Ruusunen täällä ei nukukaan ikiunta vaan on herännyt klo 02:15 ja ollut ylhäällä siitä asti. Ja sekinkös ärsyttää, taatusti menee koko tämä päivä pilalle valvomisen takia. Oli suunnitelmissa tehdä vaikka mitä ja miehen pitäisi illalla mennä varpajaisiin jotka tietysti venyvät myöhään yöhön, voi olla että jää haaveeksi häneltä.



Meillä on esikolle pidetty nyt pari viikkoa unikoulua, ja hyvin mennyt kunnes tänä yönä hänen piti alkaa ryttyillä urakalla ja hän nukahti vasta kun kävin menettämässä hermoni hänen luonaan. Ja siitähän itse piristyin niin etten enää saanutkaan unta ja Ruu aloitti mahassa sellaisen mylläkän ettei mitään toivoakaan nukahtaa. Nyt hän taas liikkuu koko ajan tai jos ei liiku niin hän potee hikkaa. Lupaavalta vaikuttaa että saadaan uusi yökukkuja nukkujan sijaan tähän perheeseen.



Illalla alkoi tosi piinaava selkäkipu ja siihen päälle tuli jonkin aikaa kipeitä säännöllisiä suppareita, onneksi enää on jäljellä selkäkipu. Näinä aamuntunteina tekis mieli mennä tarkistuttamaan tilanne sairaalaan, jos vaikka ottaisivat sinne lepäämään, niin saisi lomaa perheestään ja omaa rauhaa, se olisi jotenkin nyt tarpeen. :-\



Kesäaamu on kyllä kaunista katseltavaa, jos jotakin positiivistakin tähän laittaisi. Toivottavasti teidän toisten aamu ja päivä alkaa paremmissa merkeissä. En tajua millä saisin itseni rauhoittumaan ja tämän ärsytyksen kaappiin.



Ruusunen ja Pikku Ruu 31+1.

No nyt se taas paistaa,kun sais sataa että pääsis nurmikko kasvamaan.Ei raskis kastella kun sitä on niiiin paljon sitä nurmikkoa tässä meidän pihamaalla,mutta pakko kait se on...



Olipa mukava kuulla et muutkin on hermona.Mulla oli eka kerran sellaista edelliseltä eli neljänneltä lapselta.Olin koko loppuraskauden aivan hermo,lapsille tiuskin ja huusin ja koko ajan oli hermot kireellä,synnytyksen jälkeen vasta hellitti.Mikähän senkin selittää...Nyt jo olen säikähtänyt että taasko tämä alkaa ja vielä ois reilu pari kuukautta synnytykseen...



Matkustelusta:mekin aiotaan sitten elokuun alussa reissata,useita satoja kilsoja,en ole sitä erityisemmin pohtinut et miten onnistuu,onhan meillä tuo asuntoauto nyt niin siellähän voi vaikka köllötellä minäkin välillä.



Mahasta:Kyllä se joskus ärsyttää se arvostelu mahan koosta ja kumpi on tulossa yms.Varsinkin viimeksi mun yks kaveri aina päivitteli että miten sulla on noin pieni maha,onko sulla aina ollu? Ja oli päivitelly ihan yleisesti muille et miten sillä on noin pieni maha! Sillon mua ärsytti.Sitten kun ollaan tietäväisiä et ihan selvä poika maha,joillakin on kyllä osunu-harmi vaan-oikeaan kun meillähän on eka tyttö ja sitten kolme poikaa.Nyt taas toivotaan tyttöä ja poika maha...Ite olen kyllä sitä mieltä et miten sukupuoli voi vaikuttaa mahan kokoon ja malliin.Eiköhän se riipu jostain muista tekijöistä,kuten vauvan asennosta,äitdin vatsalihaksista,ruumiinrakenteesta yms.Eihän se nyt voi joku pippeli tai sen puute laittaa koko mahaa eri asentoon..Höh!



Mulla on muuten se jatkuva vetämättömyys ja väsymys jo hellittänyt,varmaan ne helteet teki sen.Mun systeri on nyt meillä ollu pari päivää,mukava kun on apulainen :)



Nyt taidan lähteä lehden lukuun.Yritetään olla cooleina,vaikka sille ei voi mitään jos pinna alkaa kiristyyn... :(



Viikonloppuja:syksynmarjatar 30+3

No nythän se sitten lykkäsi viimeisenkin ketutuksen ja hankaluuden tälle odotukselle. Eilen alkoi puistoreissun jälkeen (jossa siis lapset leikki ja minä istuin) supistelemaan. Aluksi en edes reagoinut niihin, mutta kun laitoin lapset levolle (hah hah, kukaan ei levännyt mutta pysyivtä sentään omissa huoneissaan) ja menin itsekin pitkälle kiinnitin supistuksiin huomiota ja alkoi alaselkää särkeä. Sitten laitoin lapsille videon ja edelleen seurailin ja merkkasin jo ylöskin ja 7 minuutin välein tuli. Paniikki iski, mies töissä, mulla kolme lasta kotona. Soitin synnärille kun neuvolassa ei ketään paikalle ja käskivät näytille ja käyrään. piirsi supistuksia kolme ja sitten kätilö lykkäsikin estopiikin. Onneksi se auttoi. Lääkäri sanoi että pehmennyt on mutta vielä on 4 senttiä jäljellä ja kysyi jäänkö sairaalaan tarkkailuun vai kotiin. Pyysin kotiin ja kotona supistusket alkoi uudestaan ja nyt sattui jo mahaankin. Siinä sitten itkin ja panikoin miten lasten hoito järjestetään kun hoitopaikat on irtisanottu ja mies on yrittäjä ja apua ei ole. Odottelin vielä jonkin aikaa ja pikkuhiljaa ne onneksi rauhottui. Tänään on tullut kun olen käynyt pissalla tai noussut muuten sängystä ja nyt kävin kysymässä mieheltä oikein luvan, saanko tulla käymään koneella =) mutta kipeää eivät ole tehneet. Menee viikonloppu sitten ihan maatessa ja viikon päästä tarkistus äippäpolilla. toivon ettei mitään ole tapahtunut ja kuusi viikkoa pitää sinnitellä tavalla tai toisella että saa täällä kotona synnyttää. Arvioi vauvaa jo 1800g eli isohko ja sanoi ettei vauvalla ole hätää vaikka nyt sitten päättäisi tullakin. toivottavasti ei ja en siihen uskokaan! Mutta saunan pesut ja huushollin raivaukset ynm saa unohtaa kuudeksi viikoksi ja mietin vaan miten hoidan nuo kolme olemassa olevaa. lunkisti vaan ja valmiita ruokia paljon...



miisako se oli kun on hermot ihan kireällä. Muistan hyvin kun odotin esikoista aikoinaan ja loppua kohti mieliala muistutti välillä hysteriaa. Pelotti ja hirvitti ja itketti ja kiukutti ja se oli kauheaa kun tunteet meni laidasta laitaan. Muuta neuvoa ei ole kun että puhu miehesi kanssa paljon, se vähän helpotti minulla ja kun vauva tulee niin sekin omalla tavallaan helpotti kun kaikki konkretisoitui ja näki ihan oikeasti miten se arki lähti rullaamaan.



Nytkin koitan murheissani ja kauhuissani miettiä että pakkohan sen arjen on tavalla tai toisella toimia myös neljännen tultua. toki aikaa on entistä vähemmän ja työtä enemmän ja mietin että miten sitä tulee huudettua väsyneenä ja stressaantuneena isommille, mutta jostakin se halu tähän vauvaan aikanaan lähti ja jostain se kait taas löytyy. Päivittäin tekisi mieli koko homma peruuttaa ja ihmettelen mikä ihmeen hulluus tämä oli että piti mennä vielä yksi tekemään, näissä olemassa olevissakin kun työtä riittää ja pinna palaa. Eniten minu hirvittää se miten enää viihdyn ja jaksan kotona, tuntuu olevan niin vaikeaa päästä tähän kotonaolemisen ihanuuteen vaikka tiedän ettei se työssä olo sen herkumpaa ole. Siellä vain sai olla hetken aina jotain muuta kun äiti ja joku ei koko ajan roikkunut lahkeessa ja vaatinut jotain...



no mutta, siirryn taas tuonne punkan tai sohvan pohjalle, pitää nämä kaksi päivää tosissaan maata vaan kun mahdollisuus siihen on. Tsemppiä meille ja sitä aika yleistä ärhäkkää olotilaa varmasti aiheuttaa nämä helteet, hormonit ja tukala olo.



tuisku 29+6

Täällä onkin kovasti kommentoitu ystäväämme KELAa.. Niinpä minäkin aloin oikolukemaan päätöstä ja siellähän ne matkakustannusvähennykset seisoi. Minullakin matkakulut " vain" 3500e vuoteen, josta aloin laskemaan, että eihän ne nyt voi olla kuussa miltei 300 euroa.. Tekis kympin päivässä ja niin bensalle perso ei meidän auto ole.. Taidan hakea oikaisua, vaan auttaako tuo, jos pyydän vähentämään matkakuluja, kun ei oo mitään millä todistaa. Kehveli! Minäkään en niitä ensin älynny ilmoittaa, sitten tuli selvityspyyntö (josta tietty sain käsityksen, et ne PITÄÄ EHD. ilmoittaa, muuten seuraa kaikkea pahaa) ja soitin vielä, että millä kaavalla bensakulut lasketaan.. Tosin tuleva pvraha on miltei 4 kertaa suurempi kuin edelliset, jotka tuli minimillä. Ja sit tuokin ennakonpid. Vähintään 20 prosenttia.. Mulla oli palkasta pidätys 14,5 ja nuo kynivät sen 20, är ja mur.



Huomaa kyllä, ettei ole aikoihin tarvinnut noita hakemuksia täytellä, kun ei mitään enää osaa. Kotihoidontukipaperitkin tulivat, pitää huvikseen hakea, vaikka tuskin mitään maksavat. Tosin on soitettava ja kysyttävä yhtä ja toista siitäkin. Samoin tuli päätös sairauspvrahasta, oonkin ollut oikein Kelan suosikki tällä viikolla..!



Enempää en nyt valita, mies tuli vähän vihjailemaan pihahommista..

-piias- rv 31+5

Onpas täällä jo paljon viestejä... Omani sekaan heitän siis minäkin.



MAHAN koosta. Minun mahaani alettiin päivitellä jo pari kuukautta sitten, esim. tyyliin " ja vielä yli kolme kuukautta, millaiseksi se ehtiikään kasvaa..." . Höh, minusta se alkaa olla näyttävä vasta nyt (ja vielä lähes 2 kuukautta...) Ihan lopussa en aio ihmisten ilmoille jos ei ole pakko :D No, kyllähän se kasvu siinä käyrän ylärajalla menee, jos ei ole jo ylittänyt sitäkin...



KELAsta. Päivärahan laskenta tosiaan tuntuu aika epäreilulta. Tavasin päivärahaa hakiessani esitteestä että se tehdään verotettavista tuloista, eli kaikkien mahdollisten vähennysten jälkeen verotettavaksi jäävistä tuloista. Eli jos teetän vaikka siivoustyötä kotitalousvähennyksen turvin, seuraavan lapseni kohdalla päiväraha on pienempi koska päiväraha lasketaan näistä vähennetyistä tuloista?!? No, vielä enemmän ahistaa se että tuloni eivät ole nousseet 15%, mutta kuitenkin jotain 10% vuodesta 2004, jonka verotuksessa vahvistetut tulot siis ovat laskennassa mukana. Päiväraha on siis huomattavan pieni nykyiseen palkkaani verrattuna :( Ja minun kohdallani Kelan asiointisivulla ei edes näy että hakemus olisi saapunut (laitoin menemään kesäkuun alussa), äitiyspakkaus sentään on myönnetty jo. Täytyy alkaa tehotarkkailla ja soitella perään jos ei kohta kuulu.



OLOsta. Maha alkaa olla tiellä ja vääntäytyminen nukkumaan, autoon, istumaan jne. yhtä pungertamista. Pystyn kävelemään edelleen ok ja tänäänkin käytiin ihan erikseen kävelyllä miehen kanssa. Tunnissa edettiin jotain 3-4 km! Ja viime kesänä jaksoin juosta hidasta tahtia yhtäjaksoisesti tunnin (varmaan jotain 6-7 km), hyvin minulta entiseltä ja nykyiseltä sohvaperunalta... Unohtelen koko ajan asioita ja tiputan myös käsistäni paljon tavaraa, mutta mitäs pienistä, mies noukkii jos en itse vaivaudu. Muuta kremppaa juuri tällä hetkellä ei ole.



PELOISTA. Olen pelännyt jostain 16. viikolta saakka milloin mitäkin vikaa vauvassa. Synnytystä en ole vielä ryhtynyt erikseen ajattelemaan, mutta jatkuva huoli vauvan terveydestä tai pikemminkin epäusko siitä että juuri minä onnistuisin saamaan terveen kehityskelpoisen lapsen on koko ajan läsnä. Sitä samaa se on varmaan sitten lapsen synnyttyä - miten ikinä saan kasvatettua tulokkaasta kunnon kansalaisen... Koetin kyllä alussa olla hössöttämättä ja ottaa raskauden rennosti vaikka kyse onkin siitä ainutkertaisesta ensimmäisestä lapsesta jota ehtii vielä hössöttää verrattuna seutaaviin... Osin onnistuinkin, mutta silti on huoli koko ajan läsnä.



Lähden tästä jääkaapille täydentämään energiavarastoja. Hyvää viikonlopun jatkoa!

Täällä ollaan vielä, miehellä vaan on loma, joten ei pahemmin ehdi tänne, kun ollaan reissattu - minäkin pidin peräti vajaan viikon loman :D



Pinoja en ole lukenut kuin oikeastaan tämän ja saa nyt nähdä mitä siitä muistan...



MAHA: täällä yksi isomahainen lisää, todella monelta tulee kommenttia siitä, että kai se synnytys jo pian on. Olen vaan kommentoinut, että iso se on ollut pari edellistäkin kertaa, joten mihinkäs se siitä pienentyisi.



SUKUPUOLI: nyt alkoi nyppiä ihan kunnolla, kun viimeksi oltiin anoppilassa. Anoppi toivoo meille poikaa ja mahan muoto on kuulemma juuri sellainen. Me siihen miehen kanssa, että se on kuule ihan samanlainen kuin kaksi edellistä kertaakin ja viimeksi anoppi meinasi ihan samaa ja tyttö sieltä silti tuli. Sitten alkoi miehen siskokin tuumaamaan, että kyllä meidän pitäisi poika saada. Minä siihen totesin, että me toivotaan kyllä tyttöä, mistä sekä anoppi että käly ihmettelemään että miksi kummassa, kun kaksi jo on. ARRRRRRGGGH! Alkaa kohta tuntumaan ihan oikeasti siltä, etten halua ainoatakaan poikaa :/ Kyllä tuntuu olevan niiiiiin tärkeää, että pitää olla kumpaakin sukupuolta. Pah.



TOIVEET SYNNÄRILLE: minä sain tuon lapun samalla kun Kelan laputkin, joten siitä on jo aikaa. Sama juttu joka raskaudessa.



JAKSAMINEN: taidan olla vähemmistössä, kun minua ei yhtään mietitytä jaksaminen kolmen kanssa. Olen sitä mieltä, että isoimmat muutokset elämään tulivat jo ensimmäisen ja toisen syntyessä ja loput menevät jo vähän niin kuin siinä sivussa. Siis niin, että kahden kanssa on joka tapauksessa tottunut siihen, ettei aina voi olla joka paikassa yhtä aikaa, aina on paljon tavaraa, kun jonnekin lähtee, pyykkiä riittää jne.



HANKINNAT: vielä on muutamat vaipat tekemättä, samoin olisi tarkoitus tehdä liivinsuojia, mutta ne sekä vauvanvaatteiden katsomisen ja järjestelyn olen ajatellut jättää äitiyslomalle, joka alkaakin hieman päälle viikon päästä. Tosin mulla työt jatkuu, joten saa nähdä mitä ehdin missäkin välissä...



VOINTI: ihanaa, ettei ole nyt niin kamalan kuuma, silloin oli kyllä niin vetämätön olo, ettei tosikaan. En mielelläni mennyt edes ulos, ellei ollut ihan pakko. Onneksi mies on siis lomalla, joten hän touhasi tyttöjen kanssa, kun minä kykin sisällä. Muuten olo on hyvä edelleen, öiset liitoskivut eivät ole kadonneet mihinkään. Kävin koiran kanssakin yli tunnin lenkillä, joten liikkuminen sujuu vielä :)



MATKUSTAMINEN: esikoista odottaessa ei matkustettu enää lähiseutuja kauemmas kuukautta ennen laskettua aikaa, mutta kun neiti meni kaksi viikkoa yli ja synnytyskin kesti vuorokauden, niin kakkosta odottaessa oltiin anopin synttärijuhlissa laskettuna päivänä tunnin ajomatkan päässä :D Totesin, että vaikka synnytys siellä alkaisi, ehditään kyllä kotiin. Näin kesällä on tietysti eri asia, miten jaksaa istua autossa, siellä kun supparit tuntuvat vähän lisääntyvän.



Nyt katkesi ajatus, joten taidanpa mennä ripustamaan pyykkejä. Hyvää viikonloppua kaikille ja pidetään vielä vauvat masussa!



Porenn ja Pimpula rv 33+4

Täällä ollaan vielä, miehellä vaan on loma, joten ei pahemmin ehdi tänne, kun ollaan reissattu - minäkin pidin peräti vajaan viikon loman :D



Pinoja en ole lukenut kuin oikeastaan tämän ja saa nyt nähdä mitä siitä muistan...



MAHA: täällä yksi isomahainen lisää, todella monelta tulee kommenttia siitä, että kai se synnytys jo pian on. Olen vaan kommentoinut, että iso se on ollut pari edellistäkin kertaa, joten mihinkäs se siitä pienentyisi.



SUKUPUOLI: nyt alkoi nyppiä ihan kunnolla, kun viimeksi oltiin anoppilassa. Anoppi toivoo meille poikaa ja mahan muoto on kuulemma juuri sellainen. Me siihen miehen kanssa, että se on kuule ihan samanlainen kuin kaksi edellistä kertaakin ja viimeksi anoppi meinasi ihan samaa ja tyttö sieltä silti tuli. Sitten alkoi miehen siskokin tuumaamaan, että kyllä meidän pitäisi poika saada. Minä siihen totesin, että me toivotaan kyllä tyttöä, mistä sekä anoppi että käly ihmettelemään että miksi kummassa, kun kaksi jo on. ARRRRRRGGGH! Alkaa kohta tuntumaan ihan oikeasti siltä, etten halua ainoatakaan poikaa :/ Kyllä tuntuu olevan niiiiiin tärkeää, että pitää olla kumpaakin sukupuolta. Pah.



TOIVEET SYNNÄRILLE: minä sain tuon lapun samalla kun Kelan laputkin, joten siitä on jo aikaa. Sama juttu joka raskaudessa.



JAKSAMINEN: taidan olla vähemmistössä, kun minua ei yhtään mietitytä jaksaminen kolmen kanssa. Olen sitä mieltä, että isoimmat muutokset elämään tulivat jo ensimmäisen ja toisen syntyessä ja loput menevät jo vähän niin kuin siinä sivussa. Siis niin, että kahden kanssa on joka tapauksessa tottunut siihen, ettei aina voi olla joka paikassa yhtä aikaa, aina on paljon tavaraa, kun jonnekin lähtee, pyykkiä riittää jne.



HANKINNAT: vielä on muutamat vaipat tekemättä, samoin olisi tarkoitus tehdä liivinsuojia, mutta ne sekä vauvanvaatteiden katsomisen ja järjestelyn olen ajatellut jättää äitiyslomalle, joka alkaakin hieman päälle viikon päästä. Tosin mulla työt jatkuu, joten saa nähdä mitä ehdin missäkin välissä...



VOINTI: ihanaa, ettei ole nyt niin kamalan kuuma, silloin oli kyllä niin vetämätön olo, ettei tosikaan. En mielelläni mennyt edes ulos, ellei ollut ihan pakko. Onneksi mies on siis lomalla, joten hän touhasi tyttöjen kanssa, kun minä kykin sisällä. Muuten olo on hyvä edelleen, öiset liitoskivut eivät ole kadonneet mihinkään. Kävin koiran kanssakin yli tunnin lenkillä, joten liikkuminen sujuu vielä :)



MATKUSTAMINEN: esikoista odottaessa ei matkustettu enää lähiseutuja kauemmas kuukautta ennen laskettua aikaa, mutta kun neiti meni kaksi viikkoa yli ja synnytyskin kesti vuorokauden, niin kakkosta odottaessa oltiin anopin synttärijuhlissa laskettuna päivänä tunnin ajomatkan päässä :D Totesin, että vaikka synnytys siellä alkaisi, ehditään kyllä kotiin. Näin kesällä on tietysti eri asia, miten jaksaa istua autossa, siellä kun supparit tuntuvat vähän lisääntyvän.



Nyt katkesi ajatus, joten taidanpa mennä ripustamaan pyykkejä. Hyvää viikonloppua kaikille ja pidetään vielä vauvat masussa!



Porenn ja Pimpula rv 33+4

Se tuli sitten kahteen kertaan, kun kone temppuili :D Tulikohan asia varmasti selväksi ;D;D;D

Ja terkkuja synnyttäjien vastaanotolta.... Eilen illalla alkoi aivan järkyttävän kovat supistelut ja " polton" tunne. Ei puhettakaan, että olisin voinut liikkua.

Maanantaina olis ollu aika äitipolille ja olin ajatellu sinnitellä siihen asti, mutta tänään oli jo pakko mennä tarkastamaan tilanne, kun supisteli jo 3-5min välein.

Onneksi kaikki oli ok, vauva on raivotarjonnassa, mutta kohdunkaula on kiinni:o) Pääsin kotiin lepäämään, kun Oys:n on n.10-15min ajomatka, joten tarvittaessa pääsee nopeasti takas.



Jokohan nuo maanantaina ilmottelevat milloin sektio tehdään? Koko ajan on ollut tiedossa, että alakautta en voi synnyttää ja koko ajan on kuvitellut asian tulevan ajankohtaiseksi " sitten joskus" . Nyt oikein säpsähdin, kun hoksasin kuinka lähellä la periaatteessa on.



Tuiskuille... Ihanaa, kun on kohtalotovereita. Meillä isukki kans yrittäjä, eikä ole niin yksinkertaisesti järjestettävissä äkkilähtöjä sairaalaan tms. Onnellisessa asemassa ollaan sikäli, että ihana turvaverkosto löytyy. Mummut ja papat, ystävät jne ovat valmiita auttamaan, vaikka keskellä yötä ja siitä olemme enemmän, kuin kiitollisia!:o)



Nyt pakko mennä takas vaakatasoon, alkaa sen verran sattumaan (en ole kahteenpäivää koneelle päässy, just näiden suppareiden vuoksi), mutta palataan pian asiaan.



Mukavaa viikonloppua kaikille!!!



Terkuin, Kittura Rv 31+1 (tai noh tähän kellon aikaan 31+2...)