Kuuluuko provosointi psykoterapeutin menetelmiin?

Ainahan ne syyllistää vanhempia. Koko psykiatrian ajatusmaailma on, että kaikki mielenterveyden ongelmat ja autismi on huonon äitisuhteen syytä.  

En usko outoihin mielenkiinnon kohteisiin, mullakin ollut lukuisia, aspergeria ei ole todellakaan. Jokainen saa olla kiinnostunut mistä tahtoo!

Vanhempien aiheeton syyllistäminen on typerää!

Käsittääkseni jotkut terapeutit provosoi, tyhmää.

Multa kysyttiin että "Rakastikohan ne sua oikeesti" kun kerroin, että autistisen käytöksen vuoksi minua sai usein hävetä. Tuntui aivan älyttömän pahalta ja aloin mielessäni syyllistää itseäni, että olen puhunut nyt vanhemmistani pahaa. 

Mietin tätä samaa. Entinen terapeuttini mm. sanoi, että väsymykseni ei voi johtua matalasta ferritiinistä, koska ferritiini on muotioikku. Sanoi myös että minulla ei voi olla aspergeria, koska en näytä siltä (luulisi jo jokaisen alan ammattilaisen tietävän, että noin ei sanota eikä asiaa voi diagnosoida henkilöä katsomalla!). Kaikenlaista muutakin töksäytteli. Joskus jaksoin puolustaa itseäni, joskus taas siirryin seuraavaan aiheeseen koska en halunnut tuhlata vastaanottoaikaani terapeutin kanssa väittelyyn. Terapeuttia vaihdettuani mietin, olisiko tuo voinut olla terapeutin tapa kouluttaa minua puolustautumaan? 

Niin tai näin, nykyinen terapeutti on aidosti parantava ihminen, joka kannustaa ja tukee eikä väittele ja epäile. Ainakin itse parannun hänen metodeillaan tehokkaammin. 

Ferritiinini oli 8,1 ja rautakuuri tehosi väsymykseen erinomaisesti, eli oli nimenomaan siitä kiinni. Ja autismikirjon tutkimuksissa kunnallisella minut on otettu vakavasti (tutkimukset kesken).