Yhteiskunta on TÄYSIN EPÄONNISTUNUT kohdallani poistaakseni yksinäisyyteni
Olen ollut yksinäinen jo kauan. Ei koskaan kutsuta vierailulle, ei lähetetä kortteja, ei edes soiteta. Asun kaupungin vuokratalossa, vain katon on pään päälle yhteiskunta tarjonnut. Mutta missä on elämän virikkeet? Milloin saan virkistävän loman? Milloin yhteiskunta poistaa yksinäisyyteni? Ei se poistu pitämällä minua betonikohdussa. Se poistuu tarjoamalla minulle sosiaalisia virikkeitä lomaympäristössä, jossa ehdin tutustua ihmisiin. Edes tätä ei yhteiskunta kykene minulle järjestämään.
Suuri HÄPEÄ
Kommentit (14)
Ei me olla sulle oikeasti mitään velkaa.
Mitä olet vailla? Kaupungin kustantamaa ystäväpalvelua?
V i t u n . i d i o o t t i.
Yhteiskunta ei ole vastuussa yhtään mistään. Ota vastuu itsestäsi ja lopeta piipittäminen.
Oletko sä hakenut tuettuja lomia, vai vingutko vain huviksesi?
Niitä voi saada sosiaalisin, taloudellisin ja terveydellisin perustein.
No kyllä se on yleensä vaan niin että kaverit ja seuran saa itse etsiä. Miehet voi olla seurasta kiinnostuneita p i m p i n vuoksi.
Monet viettää elämäänsä murskautuen hiljaa
Hei heleijaa hei heleijaa, hei heleijaa hei 🎶🎵
Mitä olet itse tehnyt? Oletko koittanut esim. kirjoittaa tuonne: https://www.kaverihaku.net
Yhteiskunnan varat ovat vähissä. Lomaympäristöä pitää etsiä läheltään. Onhan se peestä, ettei ole rahkeita hankkia itselleen sellaista toimeentuloa, että matkalle pääsisi.
Tulojen tasaaminen kaikkien kesken olisi kommunismia, eikä se ole toiminut missään. Se ei motivoisi lahjakkaita ja toimintakykyisiä ihmisiä. He eivät myöskään pysyisi Suomessa. Miksi aivokirurgi jäisi tänne, jos muualla palkka olisi nelinkertainen?
Lähetätkö itse kortteja ja soittelet yhteiskunnalle ja kysyt, mitä sille kuuluu?
Ei ole kukaan multakaan kysynyt tarviinko rahaa, kämpän tai ylipäätään mitään. Mä käyn TÖISSÄ sitä varten, että saan haluamani. Ja kavereita on, vaikkei usein nähdäkään. Nekin olen itse hankkinut, ei kukaan esitellyt katalogia että tossa olis Ellu 27v, ryyppykaveriainesta.