Miksi suomalaiset miehet eivät ole herrasmiehiä?

Onhan. Pitää vain hakeutua heidän seuraansa.

Mitä se tarkoittaa että on herrasmies?

Ei kuulu ikävä kyllä kulttuuriin, harvoja poikkeuksia onneksi löytyy.

tasa-arvosta taitaaa johtua

Jos herrasmiesmäisyys tarkoittaa sitä, että pitää olla aina myöntelemässä naisen mielipiteitä, ostelemassa kukkia ja asettamassa jalustalle, niin ei tarttekaan olla. Sen sijaan huomaavainen ja peruskohtelias saisi olla. Kysyisi kuulumisia, kuuntelisi ja keskustelisi. Avaisi oven, jos tarvitsee, mutta ei ryntäile ja pokkuroi. Toisi kukkia syntymäpäivänä ja äitienpäivänä ja olisi joskus romanttinen. Sellainen herrasmies minulle kelpaisi.

Koska suomalaiset naiset on rumia ja lihavia lehmiä, ei niitä tarvitse kohdella hyvin. Herrasmiehet on prinsessoja varten, ja niitä ei tästä maasta löydy.

... Sanoo joku varmaan kohta.

Herrasmies on alunperin sääty-yheiskunnan ilmaus (gentleman) , joka tarkoittaa omistuksillaan elävää, siis ammatitonta mieshenkilöä. Sitten kehittyi herrasmiesammatteja, kuten tuomarit, papit ja tehtaanomIstajat. Domessa kumpaakaan jengiä on kuitenkin aika vähän, meillä yksinkertasesiti on ollut pakko elättää itsensä jollain työllä. Tämän lisäksi 1960-luvun pohjoismainen yhteiskuntakehitys, jossa marxilaisuutta markkinoitiin yhteiskunnallisen tasa-arvon nimissä, hukkasi kaikki muodolliset käytöstavat teitittelystä ja hattukäytännöistä esittelyjärjesstykseen ja velvolisuudentuntoon. Siinä hötäkässä ne herrasmiehet ja hienot naisetkin katosivat.

Suomalaiset miehet ova huonokäytöksisiä juntteja jotka sotkevat tasa-arvon ja hyvät tavat keskenään.

Samaa mieltä kuin ysi, miesten mielestä tasa-arvo tarkoittaa sitä, että voi olla käsittämättömän huonotapaisia ja lyttääviä kanssaihmisiä kohtaan. 

Itsekin olen "herrasmies" miehiä kohtaan, toiseen suuntaan kohteliaisuus ei tunnu toimivan. 

Teinien ja nuorten aikuisten naisten suosioon ei pääse herrasmiesmäisellä käytöksellä, vaan itsekkäällä asenteella, haastavalla alfailulla muita miehiä kohtaan ja piilovittuilulla naisia kohtaan. Vanhemmiten kohtelias ja miellyttävä muita huomioiva käytös nousisi arvoon arvaamattomaan, mutta miehet eivät joko koskaan ole oppineet sitä tai sitten ajattelevat edelleen, että naismaailman valtias on se vittumaisin ja hankalin jätkä.

Osaa ne osa olla herrasmiehiäkin. Mun mielestä herrasmiemäisyys ei tarkoita naisen mielistelyä tai palvomista ja kukkien tuomista. Laukun kantaminen ja oven avaaminen on vain kivaa, jos näkee että naisella on hirveästi kannettavaa mukanaan. Eli se on ihan tavallista ystävällisyyttä. Mitä nainenkin voi joskus osoittaa muille ihmisille.

Olen monesti lasten kanssa juna-asemalla saanut kanto apua. Ihan perus juntti suomalaismiehiltä.

miehet ja naiset käy samoissa kouluissa, töissä ja saa samaa palkkaa. herrasmiehistely kuului aikaan, jolloin nainen oli kotona päivät pitkät ja muutenkin yhteiselämää oli vähemmän. esim. harrastuksia oli vain miehillä

kysypä joltain sata vuotta sitten eläneeltä työssäkäyneeltä työläisnaiselta että oliko hänen ympärillään herrasmiehiä. tuskin oli

Koko herrasmies-käsite on mennyttä maailmaa. Ei mulle tarvi avata ovea sen takia että olen nainen tai joku heikko olento, teen lihaskuntoliikkeitä ja saan oven ihan hyvin itsekin auki. Se avaa oven joka on jonossa ekana ja sitten pitelee sitä kohteliaasti auki että perässätulevat voivat mennä sisään, oli sitten kyse miehestä tai naisesta. Jos jollain niin paljon kannettavaa ettei saa itse ovea auki tai on jokin sairaus, sitten autetaan, oli mies tai nainen. Normaalia kohteliaisuutta. En tiedä kaipaako muut erityiskohtelua sukupuolen perustella mutta minä en kyllä kaipaa, terve ihminen.

Kummasti se muukin läntinen maailma on tasa-arvoinen, mutta siellä pidetään ihmisille ovea auki, odotetaan että toinen ylittää suojatien, hymyillään ja kiitetään kohteliaasti, autetaan takki toiselle päälle. Se nyt on vaan kohteliasta ja mukavaa toisen huomioonottamista = herrasmiesmäisyyttä.

Suomessa sitä tuntuu olevan kyllä enemmän naisilla kuin miehillä. 

[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 16:07"]

Koko herrasmies-käsite on mennyttä maailmaa. Ei mulle tarvi avata ovea sen takia että olen nainen tai joku heikko olento, teen lihaskuntoliikkeitä ja saan oven ihan hyvin itsekin auki. Se avaa oven joka on jonossa ekana ja sitten pitelee sitä kohteliaasti auki että perässätulevat voivat mennä sisään, oli sitten kyse miehestä tai naisesta. Jos jollain niin paljon kannettavaa ettei saa itse ovea auki tai on jokin sairaus, sitten autetaan, oli mies tai nainen. Normaalia kohteliaisuutta. En tiedä kaipaako muut erityiskohtelua sukupuolen perustella mutta minä en kyllä kaipaa, terve ihminen.

[/quote]

Itse miehenä nautin siitä pienestä teatterista, jota miesten ja naisten välillä perinteisesti on ollut. Totta kai ymmärrän, että nuori nainen jaksaa kantaa kauppakassissa ne kaksi maitopurkkia ja kolme rahkaa siinä missä minäkin, mutta tarjoudun silti ottamaan kantamuksen itselleni. Minulle se on enemmänkin jonkinlaista hyväntuulista ja harmitonta flirttiä, eikä mitään patriarkaalista alistamista ja heikkouden osoitusta.

Täytyy myöntää, että itse kaipaan erityiskohtelua sukupuolen perusteella. Suhtaudun toki kaikkiin ihmisiin tasa-arvoisesti, mutta nautin olostani yhteisössä, jossa naiset saavat haluamillaan tavoilla korostaa naiseuttaan ja miehet mieheyttään. Minulle sukupuolten erilaisuus ei ole uhka vaan mahdollisuus, kunhan se rajautuu harmittomiin juttuihin. Kuten kauppakassin kantamiseen.

Tätä en minäkään tajua. Herrasmiesmäinen käytös nimittäin vetoaa oikein suoritettuna naisiin kuin häkä. Nuoret miehet hukkaavat tosi monta mahdollisuutta hienoihin kokemuksiin vastakkaisen sukupuolen kanssa, kun jättävät tavat opettelematta.

T. Mies.

Mieheni on virolainen ja heidän kulttuurissa miehen kuuluu olla herrasmies. Ovet avataan aina naisille, raskaat kantamukset kannetaan, tarjotaan takkia jos naisella on kylmä, kaadetaan lisää juotavaa jne. Tämä on ihan perushuomaavaisuutta, joka suomalaisilta miehiltä puuttuu. Ajatus siellä on, että jos mies ottaa naisen elämäänsä, on miehen kunnia-asia ja velvollisuus huolehtia naisestaan. Kyse ei ole rahasta, mutta oletuksena on kuitenkin, että mies tekee niin kovasti töitä, että voi elättää perheensä. Vaimo käyköön töissä ja auttelee kustannuksissa. 

Miehelleni on itsestään selvää, että kampaaja, kynnet sun muut maksaa ja kuukausibudjetissa nämäkin on huomioitu. Kulttuuri sinänsä on machompi ja välillä risoo tietyt asiat. Silti en haluaisi enää suomalaista miestä. Välillä oikein naurattaa kun katsoo suomalaisia pariskuntia, kun nainen raahaa ostoskasseja niskat vääränä tai ihan vaan ratikassa miehet istuvat ja naiset seisovat.  Huomaan töissäkin, kun katson miespuolisia työkavereitani, että liian tasa-arvoisia täällä ollaan ja miehet on Suomessa oikeesti ihan helvetin laiskoja. 

[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 16:42"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 16:07"]

Koko herrasmies-käsite on mennyttä maailmaa. Ei mulle tarvi avata ovea sen takia että olen nainen tai joku heikko olento, teen lihaskuntoliikkeitä ja saan oven ihan hyvin itsekin auki. Se avaa oven joka on jonossa ekana ja sitten pitelee sitä kohteliaasti auki että perässätulevat voivat mennä sisään, oli sitten kyse miehestä tai naisesta. Jos jollain niin paljon kannettavaa ettei saa itse ovea auki tai on jokin sairaus, sitten autetaan, oli mies tai nainen. Normaalia kohteliaisuutta. En tiedä kaipaako muut erityiskohtelua sukupuolen perustella mutta minä en kyllä kaipaa, terve ihminen.

[/quote]

Itse miehenä nautin siitä pienestä teatterista, jota miesten ja naisten välillä perinteisesti on ollut. Totta kai ymmärrän, että nuori nainen jaksaa kantaa kauppakassissa ne kaksi maitopurkkia ja kolme rahkaa siinä missä minäkin, mutta tarjoudun silti ottamaan kantamuksen itselleni. Minulle se on enemmänkin jonkinlaista hyväntuulista ja harmitonta flirttiä, eikä mitään patriarkaalista alistamista ja heikkouden osoitusta.

Täytyy myöntää, että itse kaipaan erityiskohtelua sukupuolen perusteella. Suhtaudun toki kaikkiin ihmisiin tasa-arvoisesti, mutta nautin olostani yhteisössä, jossa naiset saavat haluamillaan tavoilla korostaa naiseuttaan ja miehet mieheyttään. Minulle sukupuolten erilaisuus ei ole uhka vaan mahdollisuus, kunhan se rajautuu harmittomiin juttuihin. Kuten kauppakassin kantamiseen. [/quote]

Veli saarnaa nyt viisaasti. Olen täysin samoilla linjoilla kanssasi, miesten ja naisten erilaisuus on suuri rikkaus eikä mikään uhka.

M28.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 17:08"]

Mieheni on virolainen ja heidän kulttuurissa miehen kuuluu olla herrasmies. Ovet avataan aina naisille, raskaat kantamukset kannetaan, tarjotaan takkia jos naisella on kylmä, kaadetaan lisää juotavaa jne. Tämä on ihan perushuomaavaisuutta, joka suomalaisilta miehiltä puuttuu. Ajatus siellä on, että jos mies ottaa naisen elämäänsä, on miehen kunnia-asia ja velvollisuus huolehtia naisestaan. Kyse ei ole rahasta, mutta oletuksena on kuitenkin, että mies tekee niin kovasti töitä, että voi elättää perheensä. Vaimo käyköön töissä ja auttelee kustannuksissa. 

Miehelleni on itsestään selvää, että kampaaja, kynnet sun muut maksaa ja kuukausibudjetissa nämäkin on huomioitu. Kulttuuri sinänsä on machompi ja välillä risoo tietyt asiat. Silti en haluaisi enää suomalaista miestä. Välillä oikein naurattaa kun katsoo suomalaisia pariskuntia, kun nainen raahaa ostoskasseja niskat vääränä tai ihan vaan ratikassa miehet istuvat ja naiset seisovat.  Huomaan töissäkin, kun katson miespuolisia työkavereitani, että liian tasa-arvoisia täällä ollaan ja miehet on Suomessa oikeesti ihan helvetin laiskoja. [/quote]

Huomioithan myös, että Virossa nainen sitten hoitaakin ulkonäköään todella, todella paljon ja mm. kuntoilee noin satakertaisesti suomalaisiin verrattuna pysyäkseen miehelleen haluttavana? Sillä se on tuollaisen herrasmieskulttuurin hinta, naisen täytyy panostaa myös paljon.

Itsellenikin tuollainen itäeurooppalainen machokulttuuri sopii kyllä paremmin. Esimerkiksi virottaret ovat varsin viehättäviä, erittäin huoliteltuja ja kaikin tavoin erittäin naisellisia.

T. Itä-Euroopassa "matkaillut" mies.

Mieheni avaa ovet, kantaa kassini, tarjoaa takkinsa jos minulla on kylmä, tilaa puolestani ravintolassa, täyttää lasini, antaa istumapaikan, ostelee pieniä lahjoja.. Ja ihan tavallinen, kolmekymppinen, suomalainen mies on kyseessä.