Lue keskustelun säännöt.
Tuleepa myötähäpeä ihmisistä jotka kehuvat olevansa "hulluja"
30.07.2020 |
Napakympissä ilmeisen erottuvuushaluinen, mutta täysin karismaton nainen kehui ohjelman alussa kuinka kaverit sanovat häntä hulluksi. Veti koko ohjelman ajan teennäisen rempseää roolia, ja ilmeisesti kuvittelee että hulluus on jotakin kivaa ja ihanaa erityislaatuisuutta jolla voi erottua "tylsistä taviksista". Tämä ihminen oli nimenomaan itse tylsä tavis, joka yritti kaikin tavoin peittää sen, kuitenkin siinä täysin epäonnistuen.
Jos joku on oikeasti hullu, ei hän pidä sitä minään kehuna. Itseäni on sanottu hulluksi enkä ikimaailmassa toitottaisi hulluuttani, jos pitäisi tehdä vieraaseen ihmiseen hyvä vaikutus.
Kommentit (13)
Eiköhän hullu-sana ole hieman aikojen saatossa muuttanut merkitystään. Harvoin sillä enää viitataan mielenterveyspotilaisiin, vaan siitä on tullut kevyempi ilmaisu. Esimerkiksi yrittäjiä ja extreme-urheilijoita kutsutaan usein hulluiksi eikä siinä ole juurikaan negatiivista sävyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä ovat sulkeutuneita liki erakkojakin eivätkä menisi tuollaiseen ohjelmaan. Normaaleille ihmisille keltaisen mekon pitäminen mustan sijasta on jo hulluutta...
Mulle ei tuu myötähäpeä. Ei mun tarvitse hävetä tuntemattomien ihmisten tekemisiä tai sanomisia.
Hulluus on katsojan silmissä.
Sekin, niinkuin moni muu juttu.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän hullu-sana ole hieman aikojen saatossa muuttanut merkitystään. Harvoin sillä enää viitataan mielenterveyspotilaisiin, vaan siitä on tullut kevyempi ilmaisu. Esimerkiksi yrittäjiä ja extreme-urheilijoita kutsutaan usein hulluiksi eikä siinä ole juurikaan negatiivista sävyä.
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hullu sana on keskiluokkaisten, keski-ikäisten naisten epätoivoinen yritys kuulostaa menevälle ja spontaanille. Käytän nimitystä mielisairas kun puhun päävikaisista kusipäistä joista joillakin on dg ja toiset ei ole joutuneet avun piiriin. Sitten lisäksi on normaalit mt ongelmaiset. Niistä ei ole mitään sanottavaa.
Joo hihihi mä oon hullu mut semmosella ihanalla naisellisella tavalla että sanon tv-ohjelmassa prkele ja sit se joudutaan leikkaamaan pois lähetyksestä ja näyttään bloopers-osiossa lopuks hihihihi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, mistä jaksosta on kyse, mutta jos ihminen kokee hulluutta, ilmeisesti positiivista sellaista, niin ketä me olemme siihen sanomaan?
Hulluhan voi hyvin näyttää tavikselta ulospäin. Tässä törmäävät ennakko-oletuksemme ja se, että niiden pohjalle on heikko rakentaa käsitystä toisen ihmisen sisimmästä.
Kuulostaa siis lähinnä hyvältä oppitunnilta, jos sen osaa käyttää omaan kasvuunsa.
Minä voin sanoa olevani hullu. Ja ihan oikeasti olenkin, mutta se on ihan toinen juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma jo edesmennyt isovanhempani hoki tuota jatkuvasti. ”Mummu on vähän hassu, hölmö, hullu, eikös olekin.” En tiedä, mitä hän tuolla ajoi takaa, mutta lapsena vain nyökyttelin kiusaantuneena. Ei hän mielestäni tehnyt mitään niin tavatonta tai epänormaalia, että hulluksi kutsumiselle olisi ollut mitään perusteita.
Lepää rauhassa, hassu, hullu mummuni.
Omanlaista hyvesignalointia kutsua itseään hulluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä "minä se vasta hullu olenkin" -meemejä sun muita jakelee just ne kaikista tavallisimmat tyypit. Itse olen varmaan hieman kylähullun maineessa täällä maaseutukyläpahasessa, pukeutumiseni ja koirille puhumiseni takia vähintään, mutta en ole koskaan ajatellut jaella meemejä asiasta...
Tuo on Kouvolatukkaisten, epävarmojen ihmisten ongelma.
Pitääkin testata ja alkaa kulkea kehumassa olevansa ihan ilman itsehillintää. Jospa löytyisi jännämiehiä.