En pakota alaikäisiä kesätöihin vaikka siitä onkin ristiriitaiset tunteet

Itse aloitin mansikanmyyjänä torilla 12-vuotiaana 80-luvun lopussa. Siitä saakka olen joka kesä raastanut töissä, samoin lukion ohella ilta- ja viikonlopputöitä tarjoilijana, lääkiksessä baarimikkona, yläasteen tuntiopettajan sijaisena jne. En saanut kotoa mitään ja siksi minusta ehkä tuli niin ahkera. Teen vieläkin ihan liikaa töitä vaikka ei taloudellisesti olisi tarpeen.

Nyt minun ja mieheni yhteiset vuositulot ovat hieman yli 400 000€/vuosi. Lapset 15v.  ja 17v. He joutuvat ottamaan kotitöistä hieman vastuuta, mutta eivät paljoa. Meillä käy siivooja kerran viikossa joka pesee myös pyykkiä ja silittää. Lapsilla viimeisen päälle puhelimet, tietokoneet ja mopoautot. Äitini mielestä se on väärin. Ja itse pohdin myös paljon, saavatko lapset kaiken minkä haluavat ja onko se moraalisesti oikein... 

Mutta niin kauan kun lapset pärjäävät hyvin opiskeluissaan, harrastavat ja ovat uran suhteen kunnianhimoisia niin annan heidän nauttia perheemme tulotasosta. Saavat jatkossa matkustaa ja keskittyä opiskeluun. Kunhan vain ymmärtäisivät, että tämä ei ole tullut meille vanhemmille ilmaiseksi. Minulla on EL-tutkinto, olen väitellyt ja tehnyt yhden suppean erikoisalan. YO-sairaalaviran lisäksi teen vielä 4-6 iltaa privaattia kuukaudessa, mies vielä enemmän. Koskahan sitä osaisi itse hiljentää tahtia... Ehkä sitten eläkkeellä.