Eikö olekin mahtavaa olla nelikymppinen

ihanaa kun olen 40v, ja lapset on jo sitten suunnilleen aikuisia :)

[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 11:21"]

17, töihin voi lähteä ulkomaille vaikka olis "vanhakin". lapsia voi nykyään saada vielä + 40 v.

olisko sulla vaan asennevamma? minkäikäinen olet ja mihinpäin maailmaa haluaisit lähteä töihin? monta lasta haluaisit?

[/quote]

Täytin 40 juuri kesäkuun alussa. Minulle tuli pari vuotta sitten kova keski-iän kriisi siitä, että en ole saavuttanut elämässäni mitään ja elämäni on jumalattoman tyhjää ja tylsää ja yksinäistä. Harmi vaan, että minun tapauksessani se kriisi ei ole ratkennut mihinkään vaan en vieläkään oikein tiedä mitä haluaisin.

Esimerkiksi tuo lapsiasia - en oikeasti tiedä vieläkään, haluanko edes miestä tai lapsia, mutta silti taustalla ahdistaa ajatus että nyt olisi viimeinen aika toimia tässä asiassa JOS haluan. Mutta kun en tiedä haluanko.

Ja ulkomaille muutto, haluaisin muutta johonkin lämpimämpään maahan, esim. Espanjaan tai Etelä-Ranskaan. Olen alalla jolla se olisi ihan teoriassa mahdollista (IT-ala), mutta tällä miesvaltaisella alalla tuntuu ulkomailla yleensä naisia kohtaan olevan ennakkoluuloja, puhumattakaan "nelikymppisiä naisia" kohtaan. Ne haluaa cooleja nuoria nörttejä sinne, ei vanhoja ämmiä. Olen siis hakenut paljonkin mutta ei onnistu. Nyt en enää edes jaksa hakea vaan valitan ja masennun vaan, kun se yksi asia, jossa edes tiedän mitä haluaisin, ei onnistu

t. 17

.

Näin vapaaehtoisesti lapsettoman naisen näkökulmasta kuulostaa kummalliselta, että vanhemmat naiset aina mainitsevat yhdeksi elämänsä iloksi sen, että lapset on jo isoja. Ettei tarvitse enää olla hoitamassa muita. Miks sitten tehdä ne lapset, jos niiden hoito pilaa naisen parhaat ikävuodet?

[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 11:39"]

Näin vapaaehtoisesti lapsettoman naisen näkökulmasta kuulostaa kummalliselta, että vanhemmat naiset aina mainitsevat yhdeksi elämänsä iloksi sen, että lapset on jo isoja. Ettei tarvitse enää olla hoitamassa muita. Miks sitten tehdä ne lapset, jos niiden hoito pilaa naisen parhaat ikävuodet?

[/quote]

Ei kaikki ajattele noin.Ja uskon,että nekin,jotka ajattelevat tarkoittavat vaan sitä,että se vaihe on väistämätön eikä lastenhoito mitään pilaa.Se vaan on niin,että aikansa kutakin.Se on myös hurjan kaihoisaa aikaa ja siitä on otettava irti ne positiiviset puolet.

meillä ei ole lapset pilanneet mun nuoruutta. sain elää ja rillutella 30 v ihan yksikseni.

17, koita ihmeessä lähteä ulkomaille! helpompaa se on yksin kuin perheen kanssa. vaikka kyllä mäkin muutin 3-lapsisen perheenä ulkomaille, ei sekään mahdotonta todellakaan ole. ties vaikka kaikki selkitytyis siellä välimeren aaltojen loiskeessa. bon voyage! courage!

[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 12:00"]

17, koita ihmeessä lähteä ulkomaille! helpompaa se on yksin kuin perheen kanssa. vaikka kyllä mäkin muutin 3-lapsisen perheenä ulkomaille, ei sekään mahdotonta todellakaan ole. ties vaikka kaikki selkitytyis siellä välimeren aaltojen loiskeessa. bon voyage! courage!

[/quote]

Kiitti tsempeistä, tosiaan joku muutos mun pitää tehdä, ennen kuin katkeroidun sellaiseksi akaksi joka vaan valittaa kaikille kuinka elämäni meni ohi ennen kuin huomasinkaan... Ehkä se ei olekaan vielä liian myöhäistä ryhdistäytyä!

Miten toteutatte itseänne 40v? Lapset toki voivat olla isoja ja sitä estettä ei enää ole mutta mitä se itsensä toteuttaminen oikein on? Eivät ovat aina aukea kivoihin työpaikkoihin tai raha-asiat eivät ole yhtään paremmassa kuosissa kuin nuorempana. Kertokaa.

Kyllä minustakin lapset ovat parasta mitä olen "saavuttanut" (paljon muuta en olekaan), ja minusta on ihan luontevaa nauttia lasten kasvamisesta. Siis sitä kehitystä on hieno seurata (joskin haikeaakin) ja minusta on ihan loogista nauttia myös siitä, ettei tarvi lykkiä rattaissa nukutettavaa lasta tuntikausia pihalla, heräillä pitkin yötä jne. Eihän kaikki elämässä tärkeät ja mielekkäät asiat ole HELPPOJA, ei kai kaikki työtäänkään valitse sillä perusteella, että pääsee mahdollisimman helpolla? Lapset olivat rakkaita ollessaan tosi työllistäviä ja ovat sitä edelleen vähemmän työllistävinä, nyt vaan jää aikaa tehdä muutakin. Miksi en nauttisi?

Mun ongelmani on että EN tiedä mitä haluan, muuten ei olisi mikään ongelma olla nelikymppinen. Olen joskus luullut tietäväni (tai silloin ihan oikeasti varmaan halusinkin sitä), mutta nyt on tosi orpo olo kun ne "parhaat vuodet" ovat ilmeisesti ohi eikä minulla ole senkään vertaa suuntaa elämälleni kuin oli parikymppisenä.

Olen ehtinyt tehdä töitä koulutustani vastaavissa hommissa jo aikamoisen kauan, ja olen ihan lopenkyllästynyt alaani. Ei ole firman vaihtaminenkaan auttanut. Voisin varmaan opiskella jotain ihan muuta, mutta kun en tiedä mitä - ja sekin pelottaa että sitten olisin todella vanhana hakemassa ensimmäistä kertaa uuden alan töitä. Vanheneva nainen ilman työkokemusta, ei kovin houkuttelevaa työnantajille.

Myös avioliittoni on täysin väljähtänyt ja olen naimisissa lähinnä lasten takia. En myöskään lainkaan hingu nelikymppisille sinkkumarkkinoille, joten jos eroaisin niin olisin sitten varmaan lopun ikääni yksin, mikä on masentavanpuoleinen ajatus siinä missä huono avioliittokin.

Niin että ikä itsessään ei ole mulle ongelma, vain tämä oma näköalattomuuteni. Ainoa hyvä puoli nelikymppisyydessä on se ettei ole tiukkaa rahasta niin kuin nuorena.

Miksi niin moni nainen aloittaa anaaliseksin vasta nelikymppisenä? Ja sitten ihmetellään kun ei älytty aiemmin kokeilla kuinka kivaa se oikeasti on?

[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 13:33"]

Miksi niin moni nainen aloittaa anaaliseksin vasta nelikymppisenä? Ja sitten ihmetellään kun ei älytty aiemmin kokeilla kuinka kivaa se oikeasti on?

[/quote]

Kauhean hyvä ettei ole aiemmin sortunut peräänsä pilaamaan.

Mulla itse asiassa oli anaaliseksi joskus 30v. Sittemmin ei ole enää ollut, nyyh!

Mutta mulla on onneksi myös iltatähti iltojen ilona!

t:  44v. joka odottaa vaihdevuosia kuumeella

[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 11:39"]

Näin vapaaehtoisesti lapsettoman naisen näkökulmasta kuulostaa kummalliselta, että vanhemmat naiset aina mainitsevat yhdeksi elämänsä iloksi sen, että lapset on jo isoja. Ettei tarvitse enää olla hoitamassa muita. Miks sitten tehdä ne lapset, jos niiden hoito pilaa naisen parhaat ikävuodet?

[/quote]

Kontrastit tekee elämästä rikasta ja mielenkiintoista. Vertaa esim. Työtöntä ja työssä olevaa ihmistä: töissä on haastettan mahdollisuus kehittyä ja oppia, kivoja työkavereita... jne eli töihin on kiva mennä, vaikka se välillä raskaalta tuntuukin. Loma tuntuu ansaitulta ja siitä osaa todella nauttia. Samoin lasten hoitamisen kanssa: Pikkulapsiaika on samalla raskasta ja ihanaa, on sanoinkuvaanattoman hienoa seurata pienen ihmisen kasvua ja kehitystä ja elää lasten kanssa intensiiviset vuodet. Sitten kun lapset ovat isompia, osaa nauttia uudelleen saaduista "eduista" ihan eri tavalla kuin ennen. 

Aloitan yliopisto-opinnot syksyllä ja olen 44-vuotias. Lapset ovat jo isoja, 21-ja 14-vuotiaat. Kivaa,että voi vanhana kurppanakin vielä opiskella.

[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 00:44"]

on kyllä, ulkonäön rupsahdus vaan harmittaa. parasta on isot lapset, saa taas elää itsekkäämmin.

[/quote]

Ai mitkä isot lapset? Mulla on ikää 42 ja lapseni ovat 4 ja 6. Kaverini on samanikäinen ja hänellä lapsi 2. Toinen kaverini on 40, kolmas lapsi tulossa. Ei kaikki pusaa lapsia heti 21-vuotiaana, kyllä monilla on niitä pieniä lapsia vielä nelikymppisenä. Ei ollenkaan tavaronta tänä päivänä. Joka kolmas vauva syntyy yli 35-vuotiaalle äidille, tiedoksi.